Yhdysvalloissa ns. Framinghamin tutkimuksen (Massachusetts) prospektiivisessa kohortissa «Felson DT, Anderson JJ, Naimark A ym. Obesity and ...»1 tutkittiin painon ja polvinivelrikon yhteyttä 1 420 ihmiseltä, joilta oli määritetty paino kohorttitutkimuksen alkuvaiheessa (1948–51, keski-ikä 37 vuotta, vaihteluväli 28–58 vuotta). Seuranta-aikapisteessä vuosina 1983–85 tutkittavilta (keski-ikä 73 vuotta, vaihteluväli 63–94 vuotta) otettiin polven AP-kuormituskuvat. Röntgenkuvat luokiteltiin KL-luokituksen mukaisesti (nivelrikko, jos röntgenissä luokka ≥ 2). Suhteellinen paino (paino/pituus) jaettiin viiteen luokkaan. Tulokset ilmoitettiin relatiivisena riskinä vakioiden tulokset iällä, fyysisellä aktiivisuudella ja virtsahappotasolla. Radiologinen nivelrikko todettiin 468 henkilöllä (33 %). 135 henkilöllä (9.5 %) oli oireinen polvinivelrikko.
Suhteellinen riski saada polvinivelrikko ylemmässä suhteellisessa painoindeksiluokassa oli 1.5 (95 % luottamusväli 1.14–1.95) verrattuna alempiin painoluokkiin. Ylimmän painoluokan ja polvinivelrikon yhteys oli suurempi naisilla kuin miehillä (miehet 1.51, 95 % luottamusväli 1.14–1.98 ja naiset 2.07, 95 % luottamusväli 1.67–2.55). Ylipainon relatiivinen riski suurimmassa painoluokassa suhteessa radiologisesti vaikea-asteiseen nivelrikkoon (KL 3–4) oli miehillä 1.86 (95 % luottamusväli 1.24–2.78) ja naisilla 3.16 (95 % luottamusväli 2.23–4.48). Vastaavasti yhteys oireiseen polvinivelrikkoon oli miehillä 2.78 (95 % luottamusväli 1.50–5.19) ja naisilla 1.64 (95 % luottamusväli 1.04–2.58).
Englannissa tehdyssä poikkileikkaustutkimuksessa «Cicuttini FM, Baker JR, Spector TD. The associatio...»2 selvitettiin 48–69-vuotiailla naiskaksosilla (n = 658) polvinivelrikon ja ylipainon välistä yhteyttä. Kaksoset kutsuttiin tutkimukseen ilmoitusten perusteella. Polvesta otettiin etukuva seisten täydessä ekstensiossa, sivukuva 30 asteen fleksiossa ja lisäksi ns. patellaprojektio. Radiologisessa luokittelussa käytettiin radiologista atlasta (ei KL-luokitus, mutta luokka 1 vastasi KL-luokituksen luokkaa 2). Polvesta arvioitiin sekä patellofemoraalinen että tibiofemoraalinen polvinivelrikko erikseen. Vakiointitermeinä käytettiin menopausaalista statusta, menopaussi-ikää, hormoniterapian käyttöä, tupakointia ja liikunnallista aktiivisuutta.
Yhden kilon lisäys painossa lisäsi tibiofemoraalisten osteofyyttien todennäköisyyttä (OR 1.14, 95 % luottamusväli 1.01–1.28), patellofemoraalista osteofytoosia (OR 1.32, 95 % luottamusväli 1.09–1.59) ja patellofemoraalista nivelraon kaventumaa (OR 1.15, 95 % luottamusväli 1.01–1.30).
Yhdysvalloissa Framinghamin tutkimuksessa tutkittiin prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa «Felson DT, Zhang Y, Hannan MT ym. Risk factors for...»3 radiologisen polvinivelrikon ja eri riskitekijöiden (muun muassa BMI:n) välistä yhteyttä. Kohortin alussa (vuosina 1983–85) tutkimukseen kuului 979 henkilöä, joilla ei ollut radiologista nivelrikkoa. Seurantaan (vuosina 1992–93) osallistui 598 henkilöä. Röntgenkuvat luokiteltiin KL-luokituksen mukaisesti (nivelrikko, jos röntgenissä luokka ≥ 2). BMI:n merkitystä tutkittaessa aineisto vakioitiin muilla tutkituilla tunnetuilla riskitekijöillä (muun muassa vammat, liikunnan määrä, ikä).
Korkea BMI lähtötilanteessa lisäsi polvinivelrikon riskiä (OR 1.6/5 BMI-yksikköä, 95 % luottamusväli 1.2–2.2) ja painon nousu lisäsi polvinivelrikon riskiä (OR 1.4/10-lb muutos painossa, 95 % luottamusväli 1.1–1.8).
Englannissa Bristolissa vuodet 1991–96 kattavassa väestöpohjaisessa kohorttitutkimuksessa «Cooper C, Snow S, McAlindon TE ym. Risk factors fo...»4 selvitettiin polvinivelrikon ja eri riskitekijöiden (muun muassa BMI:n) yhteyttä. Tutkittavia oli alussa 583 (ikä ≥ 55 vuotta), lopussa 354.Tutkittavilta otettiin polven röntgenetukuva seisten, ja kuvat luokiteltiin KL-luokituksen mukaisesti. Painoindeksi jaettiin kolmeen luokkaan (alin BMI < 22.7, keskimmäinen BMI 22.7–25.4 ja ylin BMI > 25.4).
Alkuvaiheessa 178 henkilöllä (50 %) oli radiologinen KL-luokka 0. Heistä 45 henkilölle kehittyi radiologinen polvinivelrikko 5 vuoden seurannassa (KL ≥ 2). Riski saada radiologinen polvinivelrikko oli huomattavasti kasvanut suurimmassa painoluokassa verrattuna alhaisimpaan painoluokkaan (OR 18.3, 95 % luottamusväli 5.1–65.1).
Vuoden 2009 joulukuuhun ulottuvaan systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen ja meta-analyysiin «Jiang L, Tian W, Wang Y ym. Body mass index and su...»5 otettiin mukaan 21 polvinivelrikkoa koskevaa tutkimusta (15 kohorttitutkimusta, ja 6 tapaus-verrokkitutkimusta). Lähteinä olivat tietokannat PubMed (1966–2010), EMBASE (1974–2010), julkaisujen referenssit ja Cochrine-kirjasto.
Tutkimus hyväksyttiin systemaattiseen katsaukseen, jos se täytti seuraavat kriteerit:
Tutkimuksen mukaan BMI on positiivisesti yhteydessä polvinivelrikon riskiin. Viiden BMI-yksikön lisäys nostaa polvinivelrikon riskiä 35 % (RR 1.35, 95 % luottamusväli 1.21–1.51). Yhteys on tilastollisesti merkittävästi suurempi naisilla kuin miehillä (miehet, RR 1.22, 95 % luottamusväli 1.19–1.25; naiset, RR 1.38, 95 % luottamusväli 1.23–1.54). Viiden BMI-yksikön lisäys oli positiivisesti yhteydessä radiologisesti ja/tai kliinisten oireiden mukaan määritettyyn polvinivelrikkoon (RR 1.25, 95 % luottamusväli 1.17–1.35) tai tehtyyn polven tekonivelleikkaukseen (RR 1.54, 95 % luottamusväli 1.29–1.83).
Muthurin työryhmän julkaisemassa meta-analyysissä «Muthuri SG, Hui M, Doherty M ym. What if we preven...»6 selvitettiin BMI:n merkitystä polvinivelrikon riskitekijänä. Kirjallisuushaku tehtiin kuudesta eri sähköisestä tietokannasta (Ovid Medline, Embase, Amed, PubMed, ISI Web of Science ja Cinahl) ulottuen heinäkuuhun 2010 saakka. 47 tutkimusta (14 kohorttitutkimusta, 19 poikkileikkaustutkimusta ja 14 tapaus-verrokkitutkimusta) hyväksyttiin lopulliseen meta-analyysiin. Tutkimukset arvioitiin sovitulla tutkimuslaadun pisteytysmenetelmällä.
Liikapaino (BMI 25–29.9 kg/m2) oli yhteydessä lisääntyneeseen polvinivelrikon riskiin (OR 2.02, 95 % luottamusväli 1.84–2.22) ja vastaavasti, mutta selvemmin, yhteys nähtiin lihavien (BMI ≥ 30.0 kg/m2) kohdalla (OR 3.91, 95 % luottamusväli 3.32–4.56).
Kommentit:
«Jiang L, Tian W, Wang Y ym. Body mass index and su...»5: Lihavuuden luokitus painoindeksin (BMI, kg/m2) perusteella tehdään seuraavasti (Ks. Käypä hoito suositus Lihavuus (aikuiset) «Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset)»1): 18.5–24.9 (normaalipaino), 25.0–29.9 (liikapaino (ylipaino)), 30.0–34.9 (lihavuus), 35.0–39.9 (vaikea lihavuus) ja 40 tai yli (sairaalloinen lihavuus). Tämän meta-analyysin tuloksia ei esitetty tämän lihavuuden perinteisen luokittelun mukaan, vaan polvinivelrikon riski laskettiin viiden BMI-yksikön lisäyksen mukaan, mikä vaikeuttaa tulosten tulkintaa. Katsaukseen oli kelpuutettu kaksi kohorttitutkimusta «Manninen P, Riihimäki H, Heliövaara M ym. Overweig...»7, «Toivanen AT, Heliövaara M, Impivaara O ym. Obesity...»8 ja yksi tapaus-verrokkitutkimus «Manninen P, Heliövaara M, Riihimäki H ym. Physical...»9, jotka oli tehty Suomessa. Mannisen ja työryhmän maanviljelijöillä (n = 6 647) tehdyssä 10-vuoden kohorttitutkimuksessa «Manninen P, Riihimäki H, Heliövaara M ym. Overweig...»7 polvinivelrikon vuoksi eläkkeelle jääneiden (n = 126) relatiivinen polvinivelrikon riski oli 1.4 (95 % luottamusväli 1.2–1.5) kutakin BMI:n SD:tä (3.8 kg/m2) kohden. Toivasen ja työryhmän kohorttitutkimuksen «Toivanen AT, Heliövaara M, Impivaara O ym. Obesity...»8 tuloksista ilmeni, että niillä tutkittavilla, joiden BMI oli yli 30, todettiin seitsemän kertaa suurempi riski sairastua polvinivelrikkoon kuin normaalipainoisilla.