Systemaattinen Cochrane-katsaus «Bowen A, Lincoln NB. Cognitive rehabilitation for ...»1, (lisäyksiä vuonna 2013) löysi 23 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, joissa tutkimuksen kohteina oli yhteensä 628 aivoverenkiertohäiriön jälkeisestä neglect-oireistosta kärsivää henkilöä. Tutkimukset osoittivat jossain määrin positiivista näyttöä kognitiivisen kuntoutuksen tehosta neglect-potilailla. Katsaus keskittyi arvioimaan visuaalisen neglect-oireen eri kuntoutusmuotoja, kuten etsintäharjoittelua, ja oireen epäsuoraan aktivointiin perustuvia menetelmiä (esimerkiksi prisma-adaptaatio). Toiminnallista haittaa tutkittiin vain osassa tutkimuksia ja arviointi oli puutteellista. Myös tuloksen pysyvyyttä tutkittiin vain osassa tutkimuksia. 2 tutkimuksessa tutkittiin akuuttivaiheen potilaita, 2 kroonisen vaiheen potilaita ja lopuissa subakuuttivaiheen potilaita. Keskimääräinen sairastumisesta kulunut aika vaihteli eri tutkimuksissa kuukaudesta vuoteen ja yksittäisessä tutkimuksessa se oli 6 vuorokautta. Kuntoutuksen sisältö ja intensiteetti vaihteli eri tutkimuksissa suuresti.
16 tutkimusta (343 potilasta) sisältävän meta-analyysin perusteella kognitiiviset oireet vähenivät merkittävästi mitattuna visuaalista etsintää arvioivilla psykometrisillä menetelmillä (SMD 0,35; 95 % luottamusväli 0,09–0,62). Tuloksen pysyvyyttä tai toiminnallisen haitan kuntoutumista ei voitu varmuudella osoittaa, tosin näitä tekijöitä oli tutkittu puutteellisesti. Oiretiedostusta lisäävällä kuntoutusotteella oli positiivisia vaikutuksia seurannan jälkeisen toiminnallisen haitan lievittymiseen (SMD 1,17; 95 % luottamusväli 0,25–2,08), kun sitä verrattiin epäsuoraa aktivointia käyttäviin kuntoutusotteisiin.
Kommentti: Toiminnallista haittaa oli tutkittu puutteellisesti.
Systemaattisessa katsauksessa «Cicerone KD, Dahlberg C, Kalmar K ym. Evidence-bas...»2 todetaan 6 satunnaistettuun kontrolloituun ja 8 satunnaistamattomaan mutta kontrolloituun, yhteensä 534 potilasta sisältävään tutkimukseen perustuen intensiivisen visuaalisen etsintäharjoittelun olevan tehokas aivoverenkiertohäiriön jälkeisessä neglect-oirekuvassa.
Katsauksen päivitys «Cicerone KD, Dahlberg C, Malec JF ym. Evidence-bas...»3 löysi 3 uutta edellisiä tuloksia tukevaa satunnaistettua ja kontrolloitua tutkimusta. Suurin osa tutkimuksista keskittyi akuutin vaiheen jälkeiseen kuntoutukseen. Vain osassa tutkittiin kuntoutumista yli 6 kuukautta sairastumisesta. Lisäksi useissa edellä mainituista satunnaistetuista kontrolloiduista tutkimuksista asetelmaan sisältyi myös monimutkaista visuospatiaalista analyysiä sisältävä harjoittelu, jonka todettiin lisäävän etsintäharjoittelun tehoa. Myös kuntoutuksen intensiivisyys lisäsi tehoa. Yhdessä satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa ei koeryhmän suoriutuminen parantunut kontrolliryhmään verrattuna, mutta kyseinen tutkimus erosi muista esitetyistä tutkimuksista siinä, että interventio sisälsi ainoastaan tietokoneella toteutettua harjoittelua ilman oiretiedostukseen vaikuttavaa palautetta. Suoraan oireeseen kohdennettu harjoittelu ei siis osoittautunut tehokkaaksi ilman palautetietoa.
Tämän katsauksen viimeisessä päivitetyssä versiossa «Cicerone KD, Langenbahn DM, Braden C ym. Evidence-...»5 samoin kuin eurooppalaisen työryhmän laatimassa raportissa «Cappa SF, Benke T, Clarke S ym. EFNS guidelines on...»4 kuvatut tutkimukset vahvistavat edellä kuvattuja tuloksia.
Edellä esitettyjen katsausten perusteella subakuutin ja kroonisen vaiheen visuaalisten häiriöiden ja neglect-oireen kuntoutus on tehokasta. Tulos näkyy etenkin kognitiivisen haitan vähenemisenä. Kuntoutuksen vaikutusta toiminnalliseen haittaan on tutkittu puutteellisesti. Kuntoutuksen intensiivisyys samoin kuin palautteen käyttö osana oiretiedostusta kohentavaa kuntouttavaa toimintaa lisäävät kuntoutuksesta saatavaa hyötyä. Etenkin viimeksi mainittu aspekti näyttää parantavan kuntoutustuloksen pysyvyyttä.