Toiminnallinen sähköstimulaatio (functional electrical stimulation, FES) stimuloi lihassupistusta toiminnan aikana (seisomaan nousu, kävely tai tarttuminen). Tavoitteena on mahdollistaa haluttu suoritus tai edistää sitä. Toiminnallisen sähköstimulaation avulla voidaan antaa sensorista ja visuaalista palautetta.
Meta-analyysissä «Howlett OA, Lannin NA, Ada L ym. Functional electr...»1 analysoitiin 18 tutkimusta (15 RCT-, 1 CCT- ja 1 CT-tutkimus, 485 osallistujaa), jotka oli haettu tietokannoista kesäkuun 2014 loppuun. Yläraajan toimintaa arvioitiin mittareilla Motor Assessment Scale, Arm Motor Ability Test, Nine-hole peg test, Action Research Arm Test ja Box and Block Test. Alaraajojen toimintaa arvioitiin kävelynopeudella.
Toiminnallisella sähköstimulaatiolla oli kohtalainen vaikutus suorituksiin verrattuna lumehoitoon (SMD 0,40; 95 % luottamusväli 0,09–0,72, 8 tutkimusta, 168 osallistujaa). Tutkimuksista 6 oli yläraaja- ja 2 alaraajaharjoituksia, näistä 7:ssä tutkittavat olivat kroonisessa vaiheessa. Toiminnallinen sähköstimulaatio edisti suorituksia verrattuna harjoitteluun ilman toiminnallista sähköstimulaatiota (SMD 0,56; 95 % luottamusväli 0,21–0,92, 9 tutkimusta, 241 osallistujaa). Tutkimuksista 3 käsitteli ylä- ja 6 alaraajan harjoituksia, näistä 3 tutki kroonisen vaiheen kuntoutujia.
Alaryhmäanalyysit tehtiin erikseen ylä- ja alaraajan harjoituksille. Toiminnallisella sähköstimulaatiolla oli suuri vaikutus yläraajan suorituksiin verrattuna harjoitteluun ilman toiminnallista sähköstimulaatiota (SMD 0,69; 95 % luottamusväli 0,33–1,05, 8 tutkimusta, 192 osallistujaa) ja pieni vaikutus kävelynopeuteen verrattuna harjoitteluun ilman toiminnallista sähköstimulaatiota (keskiarvoero 0,08 m/s; 95 % luottamusväli 0,01–0,15, 9 tutkimusta, 203 osallistujaa).
Kirjoittajat ehdottavat, että toiminnallista sähköstimulaatiota tulisi käyttää AVH-kuntoutuksessa edistämään suorituksia.
Kommentti: Näytön astetta heikentää 2 asiaa. Neljässä tehdyssä meta-analyysissä oli mukana yhdestä kahteen CCT- ja CT-tutkimusta, jotka vaikuttivat positiivisesti tuloksiin painoarvoilla 14,5–35,3 %. Toiseksi alaraaja-analyysin kävelynopeuden keskiarvoero oli 0,08 m/s (vaihteluväli 0,01–0,15). Yleisesti kliinisesti merkitsevänä erona pidetään 0,20 m/s, mutta jaottelulla "tarvitsee toisen henkilön apua tai ei tarvitse", löytyvät myös raja-arvot 0,07 ja 0,36 m/s «Fulk GD, Echternach JL. Test-retest reliability an...»2.