Hydrofobinen akryylimuovinen tekomykiö aiheuttaa vähiten etukapselin alaista samentumaa. Sen käytön yhteydessä on osoitettu vähemmän soluproliferaatiota tekomykiön ja kapselipussin välissä.
Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa «Werner L, Pandey SK, Apple DJ ym. Anterior capsule...»1analysoitiin 300 kaihileikatun autopsiasilmän aineisto, ja verrattiin niissä eri linssimateriaalien vaikutusta syntyvän etukapselin samentuman määrään.
Tekomykiöryhmät olivat seuraavat:
Tilastollisesti vähiten (p < 0,001) etukapselin alaista samentumaa kaikkiin muihin tekomykiöryhmiin nähden oli hydrofobisen akryyli-optiikka/PMMA-haptiikka omaavassa tekomykiöryhmässä (0,600 ± 0,710). Eniten etukapselin alaista samentumaa oli one-piece-plate-haptiikka silikonitekomykiöryhmässä (2,543 ± 0,950), jossa oli myös tilastollisesti eniten desentraatiota (p = 0,012).
Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa «Linnola RJ, Werner L, Pandey SK ym. Adhesion of fi...»2 tutkittiin 70 kaihileikattua autopsiasilmää histologisesti ja immunohistokemiallisesti. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa oli mukana 38 autopsiasilmää (hydrofobinen akryylitekomykiö (N = 14), PMMA-tekomykiö (N = 10), silikonitekomykiö (N = 10) ja hydrogeelitekomykiö (N = 4)), ja siinä selvitettiin tekomykiön ja kapselipussin väliin syntyvän linssiepiteelisolukerroksen rakennetta ja paksuutta. Hydrofobinen akryylitekomykiö oli tilastollisesti merkitsevämmin yhteydessä etu- tai takakapseliin yhden linssiepiteelisolukerroksen tai pelkästään fibronektiinin välityksellä kuin muut tekomykiömateriaalit: (p = 0,0094) PMMA-tekomykiöihin, (p = 0,0022) silikonitekomykiöihin ja (p = 0,0041) hydrogeelitekomykiöihin. Muilla tekomykiömateriaaleilla oli enemmän jälkikaihia eli enemmän proliferoituneita linssiepiteelisoluja ja arpikudosta.
Tutkimuksen toisessa osassa «Linnola RJ, Werner L, Pandey SK ym. Adhesion of fi...»3 tutkittiin 32 kaihileikatun autopsiasilmän (hydrofobinen akryylitekomykiö (N = 13), PMMA-tekomykiö (N = 8), silikonitekomykiö (N = 9) ja hydrogeelitekomykiö (N = 2)) tekomykiömateriaalien pintaan tarttuvan fibronektiinin määrää ja todettiin tilastollisesti enemmän fibronektiinin tarttumista hydrofobisen akryylitekomykiön pintaan kuin PMMA-tekomykiöihin (p < 0,01) ja silikonitekomykiöihin (p < 0,01). Fibronektiinin löytyminen yhdessä vähäisemmän solukasvun myötä toimi tällöin indikaattorina hydrofobisen akryylimuovitekomykiön paremmasta bioaktiivisuudesta eli kiinnittymisestä linssiepiteelisoluihin ja kapselipussiin.