Väittämä perustuu ensinnäkin SBU:n työryhmän laatimaan systemaattiseen katsaukseen «Andreasson S, Öjehagen A. Psychosocial treatment o...»1, joka pitää sisällään 164 alkoholiongelman psykososiaalista hoitoa käsittelevää satunnaistettua, kontrolloitua tutkimusta. Vuoteen 2002 mennessä tätä aihetta oli tutkittu 20 satunnaistetussa tutkimuksessa. Näistä tutkimuksista kuusi voitiin sisällyttää meta-analyysiin (yhteensä n = 214) «Allsop S, Saunders B, Phillips M ym. A trial of re...»2, «Monti PM, Rohsenow DJ, Rubonis AV ym. Cue exposure...»3, «Nelson JE, Howell RJ. Assertiveness training using...»4, «Olson RP, Ganley R, Devine VT ym. Long-term effect...»5, «Drummond DC, Glautier S. A controlled trial of cue...»6, «Ferrell WL, Galassi JP. Assertion training and hum...»7. Alkoholiongelmien vaikeusaste oli kohtalainen tai vaikea. Hoitomuotona oli kognitiivinen käyttäytymisterapia, joka tähtäsi retkahduksen estoon tai juomisesta kieltäytymisen harjoittelemiseen (cue exposure). Kontrolliryhmät saivat muita hoitomuotoja, kuten relaksaatioharjoittelua tai itsetunnon lisäämisterapiaa. Hoitotulosta seurattiin yleisimmin 6 kuukauden ajan, mutta yhdessä tutkimuksessa vain 2 kuukautta. Tärkein tulosmittari oli täysraittiuden kesto. Yhdessä tutkimuksessa tulosmittari oli parantunut juomiskäyttäytyminen ja toisessa alkoholiongelmien indeksi. Meta-analyysissä hoidon vaikuttavuus (ES) oli kohtalainen eli 0,73. Kuitenkin 12 kuukauden seurannassa ero näiden kahden hoitomuodon välillä väheni huomattavasti.
Vuoden 2012 meta-analyysissa «Agosti V, Nunes EV, O'Shea D. Do manualized psycho...»8arvioitiin 6 tutkimuksen perustuen, ettei kognitiivinen käyttäytymisterapia paranna hoitotulosta verrattaessa sitä yhdistettynä joko naltreksoniin tai lumelääkitykseen.
Kommentit: Seuranta-aika oli lyhyt ja hoitojen kustannuksia ei vertailtu, mutta alkoholiriippuvaiset potilaat hyötyivät ainakin aluksi lyhytneuvontaa tiiviimmästä hoidosta.
Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa «Bowen S, Witkiewitz K, Clifasefi SL ym. Relative e...»9 yhteensä 286 alkoholin vieroitushoidon onnistuneesti läpikäynyttä 18–70-vuotiasta potilasta satunnaistettiin kahdeksaan viikoittaiseen mindfulness perusteiseen relapsin ehkäisyohjelmaan (MBRP), kognitiivis-behavioraaliseen relapsin ehkäisyohjelmaan (RP) tai tavanomaisen hoidon 12-askeleen ja psykoedukaation ohjelmaan (TAU). Kaikista satunnaistetuista 207 potilasta voitiin seurata koko 12 kuukauden ajan. Ensisijainen lopputulosmuuttuja oli aika ensimmäiseen runsaan juomisen relapsiin, joka MBRP ja RP ryhmissä pidempi kuin TAU ryhmässä (HR 0,41; CI 95 % 0,37–0,46). MBRP ja RP ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Runsaan juomisen päiviä oli MBRP ryhmässä 31 % RP ryhmää vähemmän (p < 0,05), mutta MBRP ja RP ryhmien ja TAU ryhmän välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa.
Meta-analyysiin «Magill M, Ray LA. Cognitive-behavioral treatment w...»10 sisällytettiin 53 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, joissa oli selvitetty kognitiivis-behavioraalisen terapian (KBT) tehoa päihderiippuvuuden tai -väärinkäytön (alkoholi, huumeet) hoidossa. Tutkimuksista 23:ssa käsiteltiin alkoholia. Lopputulosmittarit vaihtelivat, joten tulokset analysoitiin vaikutuksen suuruuksia (effect size). Vaikka kaikkien päihteiden osalta KBT:n teho oli tilastollisesti merkitsevä (effect size 0,144; CI 95 % 0,094–0,194), pelkästään alkoholia käsittelevien tutkimusten kohdalla tilastollisesti merkitsevää eroa KBT:n hyväksi ei ollut (effect size 0,067; CI 95 % -0,002–0,136).
Kommentti: Mukaan otettavien tutkimusten valintaa ei ole kuvattu riittävän tarkasti. Analyysiin sisällytetyt tutkimukset olivat heterogeenisia, jonka vuoksi luottamus yhdistettyihin tuloksiin alenee.