8 satunnaistetun kontrolloidun hoitokokeen (RCT) meta-analyysissä «Fawcett J, Barkin RL. A meta-analysis of eight ran...»1 mirtatsapiinin todettiin lievittävän vakavaan masennustilaan liittyviä ahdistuneisuusoireita HAM-D-asteikolla (Hamilton Depression Rating Scale) mitattuna lumetta paremmin ja amitriptyliiniin verrattavasti.
Mirtatsapiinia saaneet (n = 161) toipuivat lumetta saaneita (n = 132) paremmin 1–6 viikon seuranta-aikoina mitattuna sekä Hamiltonin kokonaispisteillä että ahdistuneisuusasteikoilla. Hamiltonin agitaatio -skaalalla pistelasku oli tutkimuksen lopussa mirtatsapiiniryhmässä 3,5 + 0,3 ja amitriptyliiniryhmässä 3,2 + 0,2. Somatisaatioskaalalla vastaavat luvut olivat 0,53 + 0,4 ja 0,52 + 0,4.
6 RCT:n meta-analyysiin «Fawcett J, Marcus RN, Anton SF ym. Response of anx...»2 kelpuutetuista 817 tutkittavasta 345 sai lumetta, 288 imipramiinia ja 184 nefatsodonia.
Nefatsodonin todettiin lievittävän lumetta ja imipramiinia paremmin vakavaan masennustilaan liittyviä, HAM-A- (Hamilton Anxiety Scale) ja HAM-D-asteikolla mitattuja ahdistuneisuusoireita.
19 RCT:n 3 183 potilasta kattavassa meta-analyysissä «Tollefson GD, Holman SL, Sayler ME ym. Fluoxetine,...»3 fluoksetiinin todettiin lievittävän vakavaan masennustilaan liittyviä ahdistuneisuusoireita Hamiltonin masennusasteikon ahdistuneisuusosiolla mitattuna lumetta ja osittain trisyklisiä antidepressantteja paremmin.
Buspironi lievitti sekä depressiivisiä (HAM-D) että ahdistuneisuusoireita (HAM-A) lumekontrolloidussa tutkimussarjassa «Robinson DS, Rickels K, Feighner J ym. Clinical ef...»4 potilailla (N = 382), joilla oli DSM-III:n vakava masennustila ja merkittäviä ahdistuneisuusoireita.
Meta-analyysissä «Rudolph RL, Entsuah R, Chitra R. A meta-analysis o...»5, jossa yhdistettiin 6 ahdistuneita depressiopotilaita lyhyen aikaa (pisimmillään 12 viikkoon asti) seuranneen kliinisen tutkimuksen tiedot, arvioitiin venlafaksiinin olevan lumeeseen verrattuna tehokas sekä depressiivisiin että ahdistuneisuusoireisiin HAM-D-asteikolla mitattuna.
Vortioksetiinin tehoa samanaikaisen DSM-5:n mukaisen depression (MDD) ja sosiaalisen fobian (SAD) hoidossa tutkittiin kaksoissokkoutetussa, lumekontrolloidussa 12 viikon hoitokokeilussa 40 iältään 18–70 vuotiaalla mies- tai naistutkittavalla «Liebowitz MR, Careri J, Blatt K ym. Vortioxetine v...»6. Tehoa mitattiin yleisellä parenemisindeksillä (CGI-I) sekä depression ja sosiaalisen fobian oiremittauksilla (MADRS ja LSAS).
Tutkittavista suljettiin pois diagnosoidut bipolaaritauti, psykoottiset häiriöt ja syömis- tai ruumiinkuvahäiriöt, päihdehäiriöt, paniikkihäiriöt tai PTSD. Myös psykoterapialla tai sähköhoidolla edeltävien puolen vuoden aikana hoidetut suljettiin pois. Tutkittavat saivat 12 viikon tutkimuksessa päivittäin lumetta tai vortioksetiinia annoksella, joka nostettiin mahdollisuuksien mukaan 10 -> 20 mg.
Primaarina tulosmuuttujana oli CGI-I tuloksen joko selvä kohenema (score 2) tai hyvin selvä kohenema (score 1), ja tulos koostui paranemisesta MDD- ja SAD-piirteissä. Toissijaisina tulosmuuttujana tarkasteltiin alenemaa kokonais-MADRS- ja -LSAS-pisteissä, toipumisaikaa depressiossa ja SAD:ssa, remissiota SAD:ssa (LSAS kokonaispisteet ≤ 30) ja depressiossa (MADRS ≤ 7) ja antidepressiivistä responssia (MADRS alenema yli 50 %). Tutkittavia oli alun perin 53, 40 tuli intention-to-treat-analyyseihin ja 33 seurattiin loppuun asti.
Ero kokonaiskohenemassa ei ollut tilastollisesti merkitsevä: hyvin selvä tai selvä kohenema 10/20 (50 %) vs. 6/20 (30 %). LSAS-kokonaispisteiden alenema oli aktiivihoitoryhmässä 16,75 pistettä suurempi (p = 0,03, ES 0,714). MADRS-kokonaispistealenema oli aktiivihoitoryhmässä 5,5 pistettä suurempi (p = 0,04, ES 0,672). Alenemat korreloivat keskenään: r = 0,519, p = 0,001. Ero MADRS:ssa todettiin jo viikolla 6, ero LSAS:ssa vasta 12 viikon kohdalla. Aktiivihoitoryhmässä raportoitiin enemmän pahoinvointia: 7/20 (35 %) vs. 1/20 (5 %), p = 0,04.