Verkostometa-analyysissa «Cuijpers P, Noma H, Karyotaki E ym. Effectiveness ...»1, joka perustui 155 satunnaistettuun tutkimukseen (N = 15 191), verrattiin eri formaatilla toteutetun kognitiivis-behavioraalisen terapian (yksilö- ja ryhmäterapia, etäyhteys, itseapu ohjattuna tai ilman ohjausta) vaikuttavuutta ja hyväksyttävyyttä aikuisten depression akuuttivaiheen hoidossa.
Lukuun ottamatta ilman ohjausta toteutettua itseapua kaikki terapioiden toteutustavat tuottivat paremman tuloksen kuin hoidon odottaminen ja tavanomainen hoito; muut toteutustavat eivät eronneet merkitsevästi toisistaan masennusoireiden lieventymisen eivätkä hyväksyttävyyden suhteen. Ryhmämuotoinen kognitiivis-behavioraalinen terapia osoittautui tehokkaammaksi kuin ohjattu itseapu (SMD 0,25; 95 % luottamusväli 0,01–0,49).
Meta-analyysissä «Cuijpers P, van Straten A, Warmerdam L. Are indivi...»2, joka kattoi 15 vuosina 1966–2007 julkaistua kliinistä satunnaistettua koetta ja joissa oli mukana 673 potilasta, verrattiin depression yksilö- ja ryhmämuotoisten, lyhyiden (käyntimäärä 6–20) psykoterapioiden vaikuttavuutta masennusoireiden vähenemiseen. Valtaosa terapioista edusti kognitiivis-behavioraalisten psykoterapioiden eri muotoja.
Yksilöterapiat vähensivät masennusoireita enemmän kuin ryhmäterapiat (ES (efektikoko) = 0,20; 95 % luottamusväli 0,05–0,35, p < 0,01), mutta ero lienee kliinisesti vähämerkityksellinen; pidemmässä seurannassa eroa tuloksissa ei enää todettu. Yksilöterapioissa 12 tutkimuksen perusteella arvioituna hoidon keskeytyminen oli merkittävästi vähäisempää kuin ryhmämuotoisissa terapioissa (OR = 0,56; 95 % luottamusväli 0,37–0,86, p < 0,01).
Ongelmanratkaisuterapian vaikuttavuutta depression hoidossa analysoitiin meta-analyysissä «Cuijpers P, van Straten A, Warmerdam L. Problem so...»3, joka sisälsi 13 vuosina 1986–2004 toteutettua satunnaistettua tutkimusta (N = 588). Yksilö- tai ryhmämuotoisen ongelmanratkaisuterapian (käyntikertojen määrä 6–12) vaikuttavuutta verrattiin suhteessa vertailuhoitoon (yleisimmin hoitoa odottavat tai tavanomainen psykiatrinen hoito).
Standardoitu keskimääräinen ES (efektikoko) oli yksilömuotoisessa terapiassa (8 tutkimusta) merkittävästi vähäisempi (ES = 0,20; 95 % luottamusväli 0,05–0,34) kuin ryhmämuotoisessa (5 tutkimusta) ongelmanratkaisuterapiassa (ES = 1,56; 95 % luottamusväli 1,15–1,97).
Systemaattisessa katsauksessa «Huntley AL, Araya R, Salisbury C. Group psychologi...»4 arvioitiin vuosina 1981–2010 julkaistuihin 23 satunnaistettuun tutkimukseen (joista 19 edusti kognitiivis-behavioraalisia terapioita ja 4 yksittäisiä muita terapioita) perustuen perusterveydenhuollossa toteutetun lyhyen ryhmäterapian vs. tavanomaisen hoidon (n = 19) tai yksilömuotoisen kognitiivis-behavioraalisen terapian (n = 7) vaikutusta masennukseen.
Hoidon päättyessä masennusoireet (HAMD, Hamilton Rating Scale for Depression) vähenivät enemmän ryhmäterapiassa kuin tavanomaisessa hoidossa (-0,55; 95 % luottamusväli -0,78 – -0,32), ja 6 tutkimuksen perusteella vaikuttavuusero näytti säilyvän muutaman kuukauden seurannan ajan. Yksilömuotoinen terapia tuotti paremman tuloksen kuin ryhmäterapia hoidon päättyessä (0,38; 95 % luottamusväli 0,09–0,66), mutta seurannassa eroa ei enää havaittu.