Takaisin

Psykososiaalisen kuntoutuksen merkitys keuhkoahtaumataudissa

Näytönastekatsaukset
Milla Katajisto
21.11.2019

Näytön aste: C

Potilasohjaus, perheenjäsenten neuvonta ja potilaan psykososiaalinen tukeminen on katsottu oleelliseksi osaksi keuhkoahtaumapotilaiden kuntoutusta, mutta näyttö niiden itsenäisestä vaikutuksesta kuntoutuksen tulokseen on melko vähäinen.

Meta-analyysin «Devine EC, Pearcy J. Meta-analysis of the effects ...»1 lähteinä oli 65 tutkimusta, joissa oli selvitetty potilasohjauksen, fyysisen harjoituksen tai psykososiaalisen tuen vaikutusta aikuisilla keuhkoahtaumatautipotilailla vuosina 1954–94. Vain 15 % oli lumekontrolloituja.

Kuntoutusohjelmat, joihin sisältyi suurten lihasryhmien harjoitusta, potilasohjausta ja psykososiaalista tai käyttäytymishoitoja (interventioita), paransivat tilastollisesti merkitsevästi psykologista hyvinvointia, rasituskestävyyttä, toimintakykyä (functional status), maksimaalista hapenkulutusta ja hengenahdistuksen tunnetta. Spirometria (FEV1) ei parantunut. Rentoutus ainoana hoitona vähensi merkitsevästi hengenahdistusta ja paransi psykologista hyvinvointia.

Pieni osa tutkimuksista sisälsi vain ohjausta tai psykososiaalista hoitoa, ja niillä oli parantavaa vaikutusta ainoastaan lääkkeenottotekniikkaan ja hoitoon sitoutumiseen, mutta tutkittavien määrät olivat pieniä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: hyvä
  • Kommentti: Käytettävissä olevan tiedon perusteella tietyt psykologiset hoidot (psychoeducational care) saattavat parantaa aikuisten keuhkoahtaumatautipotilaiden hyvinvointia.

Kirjallisuutta

  1. Devine EC, Pearcy J. Meta-analysis of the effects of psychoeducational care in adults with chronic obstructive pulmonary disease. Patient Educ Couns 1996;29:167-78 «PMID: 9006233»PubMed