Cochrane-katsaukseen «Bacaltchuk J, Hay P. Antidepressants versus placeb...»1, «»1 on koottu 19 lumekontrolloitua tutkimusta (yhteensä 1 436 potilasta), joissa oli käytetty trisyklisiä masennuslääkkeitä, fluoksetiinia tai monoamino-oksidaasin inhibiittoreita ahmimishäiriön hoitoon. Näistä tutkimuksista neljä jouduttiin jättämään pois loppuanalyyseistä puuttuvien tietojen takia. Kahdeksassa tutkimuksessa on tulos ilmoitettu selkeästi remission saavuttaneiden potilaiden osuutena. Samoin kahdeksassa tutkimuksessa oli ilmoitettu niiden potilaiden osuus, jotka saavuttivat merkittävän oireiden vähenemisen (oireet vähentyneet 50 % alkutilanteesta).
Kaikissa tutkimuksissa ahmiminen väheni enemmän hoito- kuin lumeryhmässä. Tämä viittaa osaltaan julkaisuharhan olemassaoloon, koska katsaukseen ei löydetty yhtään tutkimusta, joissa lumelääke olisi ollut tehokkaampi tai yhtä tehokas kuin masennuslääke. Katsauksen tekijät saivat tiedon kahdesta julkaisemattomasta raportista, joissa oli verrattu fluvoksamiinia lumelääkkeeseen monikansallisessa tutkimuksessa ja joissa fluvoksamiini ei ollut osoittautunut lumelääkettä tehokkaammaksi.
Remission tai merkittävän oireiden vähenemisen osalta katsauksessa ei todettu eroja tutkimuksessa mukana olleiden masennuslääkkeiden välillä. Relatiivinen riski saavuttaa remissio masennuslääkkeellä verrattuna lumelääkkeeseen oli 0,88 (95 % luottamusväli 0,82–0,93; p < 0,001), jolloin lääkkeellä oli hoidettava yhdeksän potilasta, jotta saavutettaisiin yksi remissio enemmän kuin lumelääkkeellä (NNT = 9). Kliinisesti merkittävän oireiden vähenemisen riski keskimäärin yhdeksän viikkoa kestävässä hoidossa oli 0,63, jolloin masennuslääkkeillä oli hoidettava neljä potilasta, jotta saavutettaisiin yksi remissio enemmän kuin lumelääkkeellä.
Trisyklistä masennuslääkettä saaneet potilaat keskeyttivät hoidon tilastollisesti merkitsevästi useammin kuin lumelääkettä saaneet potilaat. Tilanne oli päinvastainen fluoksetiinilla tehdyissä tutkimuksissa, joissa lumelääkettä saaneet potilaat keskeyttivät hoidon useammin.
Kommentti
Potilaat analyyseihin käytetyissä tutkimuksissa olivat lähes poikkeuksetta yli 18-vuotiaita (10:ssä 14:stä tutkimuksesta), joten tuloksia voidaan vain rajoitetusti yleistää koskemaan nuoria ahmimishäiriöstä kärsiviä potilaita.