Osteoporoosi

Käypä hoito
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Endokrinologiyhdistyksen, Suomen Gynekologiyhdistyksen ja Suomen Geriatrit ry:n asettama työryhmä
8.12.2020

Ota käyttöön

 

Miten viitata Käypä hoito -suositukseen? «K1»1

 

Keskeinen sanoma

  • Suosituksella pyritään parantamaan osteoporoosin diagnostiikkaa ja luomaan yhtenäinen käytäntö osteoporoosin ehkäisyä ja hoitoa varten.
  • Ennen murtumaa osteoporoosin diagnoosi on mahdollista tehdä ainoastaan luuntiheysmittauksella. Väestötasolla luuntiheyden seulonta ei ole tarkoituksenmukaista. Seulonta tulee suunnata murtuman sairastaneisiin ja suuren riskin potilaisiin. Perifeerisiä luuntiheysmittauksia voidaan käyttää sentraaliseen luuntiheysmittaukseen ohjaamisessa osana osteoporoosin hoitopolkua.
  • FRAX (Fracture Risk Assessment Tool) on murtumien riskitekijäanalyysi. Se laskee riskitekijöiden perusteella lonkkamurtuman ja tärkeimpien osteoporoottisten murtumien todennäköisyyden (%) 10 vuoden ajaksi, mikä helpottaa murtumariskin kokonaisarviota ja hoitopäätöksen tekoa.
  • Osteoporoosin ehkäisyssä keskeisiä väestötason kohteita ovat kalsiumin ja D-vitamiinin riittävästä saannista huolehtiminen, vajaaravitsemuksen tunnistaminen, oikeista ravitsemus- ja liikuntatottumuksista huolehtiminen, tupakoinnin lopettaminen ja kaatumisen ehkäisy. Ravinnon kalsium on ensisijainen kalsiumin saannin turvaaja. Osteoporoosipotilaan D-vitamiiniannoksen tulisi perustua S-25(OH)D-pitoisuuden mittaukseen (tavoite 75–120 nmol/l).
  • Osteoporoosin lääkehoito on kohdistettava suuren riskin potilaisiin. Ks. kaavio Osteoporoosin lääkehoidon aiheet «hoi24065b.pdf»1.
  • Osteoporoosin alueellisen hoidon järjestelyt on aloitettava sekundaaripreventiosta eli murtuman jo sairastaneista. Erityistä huomiota vaatii nikamamurtumatapausten tunnistaminen.

Tiivistelmä ja potilasversio

Kohderyhmät ja tavoitteet

  • Suositus on tarkoitettu ensisijaisesti perusterveydenhuoltoon.
  • Pyrkimyksenä on tehostaa osteoporoosin oikea-aikaista diagnostiikkaa ja yhtenäistää osteoporoosin ehkäisy ja hoitokäytäntöjä.
  • Perimmäisenä tavoitteena on pienentää luunmurtumien ilmaantuvuutta ja edistää osteoporoosipotilaiden elämänlaatua ja toimintakykyä.

Määritelmät

  • NIH:n (National Institutes of Health) määritelmän mukaan osteoporoosi on luuston sairaus, jossa luun lujuuden heikentyminen altistaa murtumalle.
  • WHO:n määritelmän mukaan aikuisilla osteoporoosia edustaa lonkan ja lannerangan luuntiheys, joka on vähintään 2,5 keskihajontaa (SD, standard deviation) pienempi kuin terveiden 20–40-vuotiaiden naisten keskimääräinen luuntiheys (T-luku ≤ –2,5) «World Health Organization. Assessment of fracture ...»4.
    • Vaikea osteoporoosi on tila, jossa osteoporoottiseen luun tiheyteen liittyy yksi tai useampia murtumia.
  • Osteopenia edustaa WHO:n määritelmän mukaan luuntiheyttä, joka on 1–2,5 SD pienempi kuin edellä mainittu luun huipputiheys (–2,5 < T-luku < –1) «World Health Organization. Assessment of fracture ...»4.
  • Pienienergiaisen murtuman aiheuttaa energiamäärä, joka vastaa kaatumista samalla tasolla tai putoamista alle metrin korkeudelta.
  • Tässä suosituksessa käytetään termiä "tiheysosteoporoosi" silloin, kun potilaan luuntiheys on edellä kuvatulla tavalla pienentynyt (T-luku ≤ –2,5) mutta hänellä ei ole luunmurtumaa.
  • Lapsilla osteoporoosidiagnoosia ei voida tehdä pelkän luuntiheysmittauksen perusteella vaan diagnoosi edellyttää todettuja murtumia. Lapsilla suositellut luuntiheyden mittauspaikat ovat lanneranka ja koko keho päätä lukuun ottamatta. Erityistilanteissa voidaan käyttää myös proksimaalisen femurin ja distaalisen radiuksen mittausta. Tarkemmin lasten osteoporoosin diagnostiikasta kerrotaan kohdassa Lapsen osteoporoosi.

Osteoporoosi ja murtumien esiintyvyys

Diagnostiikka

Tavoitteet

  • Osteoporoosin varhaisdiagnostiikan tavoitteena ovat sairauden toteaminen ja vaikuttavan hoidon aloittaminen ennen murtumaa. Murtumatapausten tunnistaminen ja murtumapotilaiden hoitoon ohjaus ovat sekundaariprevention kannalta keskeistä.

Oireet ja löydökset

  • Osteoporoosin ensimmäinen oire ovat yleensä luunmurtuma ja sen aiheuttama kipu. Nikamamurtumat eivät ole aina kivuliaita, vaan ne saatetaan todeta myös radiologisena sattumalöydöksenä, pituuden lyhentymisenä, torakaalisena kyfoosina ja sagittaalibalanssin (selkärangan painopisteen siirtyminen eteenpäin) häiriönä. Koska nikamamurtumat ovat useimmiten pienienergiaisia, nikamamurtuman tunnistamiseen ja potilaan hoitoon ohjaamiseen on syytä kiinnittää erityistä huomiota.
  • Osteoporoottinen nikamamurtuma tarkoittaa pienentyneeseen luuntiheyteen assosioituvaa ei-traumaattista tai vähäisen traumaenergian aiheuttamaa nikaman murtumaa eli kasaanpainumista. Nikamamurtuman toteamisessa on useita vaihtoehtoisia, yleensä kliiniseen työhön liian raskaita algoritmipohjaisia vaihtoehtoja «Oei L, Rivadeneira F, Ly F ym. Review of radiologi...»11.
  • Semikvantitatiivinen radiologinen luokitus (Genant 0–3) on raportoitu toistettavaksi kokeneissa käsissä «Genant HK, Wu CY, van Kuijk C ym. Vertebral fractu...»12, «Grados F, Fechtenbaum J, Flipon E ym. Radiographic...»13. Ks. kaavakuvat «Kaavakuva nikamamurtuman vaikeusasteesta Genant-luokituksen mukaisesti»1.
  • Selkärangan diagnostiikassa lieväasteisten nikamakompressioiden erottaminen selkärangan ikääntymismuutoksista voi olla vaikeaa. Päätelevyjen Schmorlin hernioita nähdään nuorillakin, ja rajanveto päätelevyjen murtumiin on tältäkin osin epävarmaa.
  • Lieväasteiset (Genant 1) muutokset ovat subjektiivisia ja yleislääkärin potilasaineistossa liian herkkä murtuman indikaattori, kun taas kohtalaiset ja vaikeat muutokset (Genant 2–3) ovat luotettavia ja toistettavia kompression osoittamisessa «Diacinti D, Vitali C, Gussoni G ym. Misdiagnosis o...»14.
  • Jos potilas on oireinen, tiedossa on sopiva vammamekanismi (esim. kaatuminen tai nostaminen) ja röntgenkuvassa on Genant 1 -muutos, löydös sopii tuoreeksi murtumaksi, mutta diagnoosin varmistamiseksi kannattaa ottaa avohoidossa uudet röntgenvertailukuvat 6–8 viikon kuluessa. Tällaisessa tilanteessa seurantakuvaus sulkee pois kasaanpainumisen lisääntymisen ja pahanlaatuisuuden.
  • Jotta lievän nikamamadaltuman voi luotettavasti osoittaa tuoreeksi murtumaksi, tarvitaan joko melko tuoreet röntgenvertailukuvat tai magneettikuvaus, joilla muutos aikaisempaan tai murtuman aiheuttama hohkaluun turvotus voidaan havaita. Vanhan, oireettoman ja lieväasteisen nikamamadaltuman osoittaminen murtumaperäiseksi tai ei-murtumaperäiseksi on usein mahdotonta. Nikamanmurtuman etiologian selvittelyssä magneettikuvauksesta voi olla apua.
  • Ks. myös Suomen Ortopediyhdistyksen hallituksen ehdotus nikamamurtuman radiologiseksi määritelmäksi osteoporoosin Käypä hoito -suositusta varten «Suomen Ortopediyhdistyksen ehdotus nikamamurtuman määritelmäksi Osteoporoosi Käypä hoito -suositusta varten»2.
Kuva 1.

Kaavakuva nikamamurtuman vaikeusasteesta Genant-luokituksen mukaisesti.

© Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Periaatteet

  • Luuntiheys on toistaiseksi ainoa osteoporoosin määritelmään kuuluva tekijä, jota voidaan kliinisessä työssä mitata.
    • Luun lujuus riippuu sen tiheydestä, joka taas on verrannollinen luun absorboimaan säteilyyn.
  • Ennen murtumaa osteoporoosin diagnoosi on mahdollista tehdä ainoastaan luuntiheysmittauksella.
    • Lääkehoito voidaan myös aloittaa ilman mittausta, jos kliinisten riskitekijöiden ja murtumahistorian (arvioituna esimerkiksi FRAX-riskilaskurilla) perusteella hoito on ilmeisen aiheellista.
  • Luuntiheysmittausten aiheet luetellaan taulukossa «Tilanteita, joissa luuntiheysmittaus on suositeltavaa:...»1. Yksilön murtumavaaraa arvioitaessa tulee ottaa huomioon myös muut vaaratekijät, etenkin
    • aiemmat murtumat
    • ikä
    • kaatumisalttius
    • monisairastavuus ja vajaaravitsemus.
  • Kliiniskemiallisilla tutkimuksilla ei voi tehdä osteoporoosin diagnoosia, mutta niillä voidaan selvittää sekundaarisia syitä luun määrän pienenemälle.
  • Perifeerisillä luuntiheysmittareilla voidaan seuloa potilaita sentraaliseen luuntiheysmittaukseen, mutta niillä ei voi tehdä osteoporoosin diagnoosia «Perifeeriset luun ominaisuuksien mittaukset ennustavat sentraalista luuntiheyttä.»B.
Taulukko 1. Tilanteita, joissa luuntiheysmittaus on suositeltavaa:
1. anamneesissa pienienergiainen murtuma (kaatumisesta samalla tasolla tai putoamisesta matalalta tasolta syntynyt)
2. tutkittavalla muita osteoporoosin vaaraa lisääviä sairauksia ja tekijöitä (ks. taulukko «Sekundaarisen osteoporoosin riskitekijöitä ...»2). Arvioinnin apuna voidaan käyttää FRAX-riskilaskuria, joka ehdottaa luuntiheysmittausta.
3. epäily osteoporoosista röntgenkuvan perusteella (nikamamuutos tai vaikutelma pienentyneestä kalsiumpitoisuudesta)
4. pituuden pieneneminen (vähintään 4 cm), torakaalinen kyfoosi «Kanis JA, Cooper C, Rizzoli R ym. European guidanc...»15
5. lapsen toistuvat murtumat

Kaksienergiainen röntgenabsorptiometria (DXA)

  • Osteoporoosin diagnoosin tulee perustua ensisijaisesti luuntiheyteen, joka on mitattu kaksienergiaisella röntgenabsorptiometrialla (DXA) lannerangasta (L1–L4 tai L2–L4) tai reisiluun yläosasta (reisiluun kaula "femoral neck" ja koko yläosa, " total hip") «Sentraalinen luuntiheys kaksienergiaisella röntgenabsorptiometrialla ennustaa murtumariskiä.»A. DXA-mittauksen toistettavuus on hyvä (toistettavuusvirhe 0,5–2 %).
  • Korrelaatio mittauspaikkojen välillä on ainoastaan kohtalainen. Jos halutaan ennustaa nimenomaan lonkkamurtumariskiä, lonkan luuntiheyden mittaaminen on parempi kuin lannerankamittaus. Terveiden ja murtuman kokeneiden mineraalitiheysarvot limittyvät «Neaton JD, Wentworth D. Serum cholesterol, blood p...»16.
  • Prospektiiviset tutkimukset ovat osoittaneet, että ainakin menopaussin ohittaneilla naisilla jokainen yhden keskihajonnan (SD) suuruinen pienenemä luuntiheydessä suurentaa murtumariskin 1,5–2,5-kertaiseksi «Cummings SR, Black DM, Nevitt MC ym. Bone density ...»17, «Kröger H, Huopio J, Honkanen R ym. Prediction of f...»18, «Tuppurainen M, Kröger H, Saarikoski S ym. The effe...»19.
  • Reisiluun kaulan murtumariski suurentunee miehillä luun mineraalitiheyden pienentymisen myötä saman verran kuin naisilla. Myös yleinen murtuma-alttius näyttää miehilläkin liittyvän luuntiheyden pienenemiseen «De Laet CE, van Hout BA, Burger H ym. Bone density...»20.
  • Iäkkäiden lannerankamittauksiin liittyy useita virhelähteitä. Virheitä aiheuttavat muun muassa
    • nivelrikkomuutokset
    • nikamaepämuodostumat ja -murtumat (erityisesti nikamaluhistumat)
    • aortan kalkkiutumat.
  • Nämä tekijät suurentavat virheellisesti lannerangan alueelta suoritettavaa mittaustulosta, jolloin mittaustulos on todellisuutta parempi.
  • Koska iäkkäiden merkittävin murtuma on lonkkamurtuma, reisiluun yläosan mittaaminen on iäkkäillä parempi vaihtoehto kuin lannerankamittaus «Cummings SR, Black DM, Nevitt MC ym. Bone density ...»17, «Kanis JA, Delmas P, Burckhardt P ym. Guidelines fo...»21, «Kröger H, Lunt M, Reeve J ym. Bone density reducti...»22.
  • Luuntiheysmittauksista potilaalle aiheutuva säteilyannos riippuu
    • laitteesta
    • tutkimusmenetelmästä
    • luuston mittauskohdasta.
  • Potilaalle tiheysmittauksista aiheutuva annos on huomattavasti pienempi kuin saman alueen tavanomaisesta röntgenkuvauksesta aiheutuva.
    • Raajojen luiden mittauksessa efektiivinen annos on pienempi kuin selkärangan mittauksissa.
  • Suomessa tehdyissä annosmäärityksissä luuntiheysmittauksista potilaalle aiheutuneet pinta-annokset ovat olleet enintään 0,3 mGy ja efektiiviset annokset enintään alle 10 mikrosievertiä (µSv) yhden alueen mittausta kohti (luonnon taustasäteilyannos 2–5 µSv vuorokaudessa).
  • Vaikka annokset ovat pieniä, kullekin potilaalle tehtävien mittausten lukumäärä tulisi rajoittaa pienimpään tarvittavaan. Raskaana olevien tai lasten kuvaamista ilman painavaa syytä tulisi välttää.
  • Myös kvantitatiivista tietokonetomografiaa voidaan käyttää ranteen ja selkänikamien tiheysmittauksiin, mutta sen käyttö rajoittuu toistaiseksi tutkimustarkoituksiin.

Diagnoosin keskeiset kriteerit ja mittaustulosten tulkinta

  • Diagnostisten kriteerien perustana naisilla on mitatun luuntiheyden suhde luun elinikäiseen suurimpaan tiheyteen (20–40-vuotiaiden terveiden naisten luuntiheys, peak bone mass). Koska eri mittauslaitteilla saatavat absoluuttiset tiheysarvot vaihtelevat, mittaustulosten tulkinnan yhtenäistämiseksi käytetään yksikkönä keskihajontaa (T-luku).
  • Suurimpien valmistajien mittauslaitteille on kattavat viitearvoaineistot, joissa on mukana myös terveitä suomalaisia naisia ja miehiä.

Diagnoosin raja-arvot aikuisilla

  • Tutkittavien erilainen luokittuminen osteopeenisiksi tai osteoporoottisiksi erilaisia mittauslaitteita ja viitearvoja käytettäessä on mahdollista. Tämä on kuitenkin vain harvoin käytännön ongelma, jos mittauksen aiheet ovat oikeat ja hoidon tarpeen arvioinnissa otetaan huomioon myös muut murtuman riskitekijät.
  • Diagnoosi tehdään pienimmän T-luvun mukaan (joko lanneranka (L1–L4 tai L2–L4) tai reisiluun yläosa (femoral neck tai total femur).
  • Koska naisten ja miesten luita murtuu samassa määrin samalla absoluuttisella luuntiheystasolla «Van der Klift M, De Laet CE, McCloskey EV ym. The ...»23, naisten T-luvuista laskettuja absoluuttisia luuntiheysarvoja voidaan soveltaa myös miehiin.
  • Normaali luuntiheys ei takaa sitä, ettei tutkittava saa murtumaa, vaan ainoastaan sen, ettei murtumariski ole suurentunut. Murtumariski suurenee aina luuntiheyden pienentyessä. Iäkkäillä, joilla luuntiheys on yleisesti pieni, kaatumisen merkitys murtuman riskitekijänä on merkittävä. Luun laadun muutokset eivät välttämättä heijastu luun tiheyteen, mutta ne voivat suurentaa murtumariskiä.

Erotusdiagnostiikka

  • Osteoporoosi voidaan jakaa primaariseen osteoporoosiin, johon kuuluvat ikääntymiseen liittyvä ja idiopaattinen osteoporoosi, ja sekundaariseen osteoporoosiin. Jälkimmäisessä osteoporoosin aiheuttaa jokin sairaus tai lääke.
  • Osteoporoosin diagnosoinnin jälkeen tulee selvittää, onko kyse primaarisesta vai sekundaarisesta osteoporoosista. Tässä anamneesilla, kliinisellä tutkimuksella, röntgen- ja laboratoriotutkimuksilla ja joskus myös luubiopsialla on tärkeä merkitys.
  • Ikä ja sukupuoli auttavat primaarisen ja sekundaarisen osteoporoosin välisessä rajankäynnissä. Primaarisen osteoporoosin aiheuttama murtuma on todennäköisempi iäkkäällä naisella, joka on muuten terve ja jonka peruslaboratorioarvot ovat normaalit, kuin nuorella miehellä ja premenopausaalisella naisella, joilla sekundaarisen osteoporoosin mahdollisuus on suurentunut. Sekundaarisen osteoporoosin riskitekijöitä esitetään taulukossa «Sekundaarisen osteoporoosin riskitekijöitä ...»2 ja tutkimuksia taulukossa «Osteoporoosin tutkimiseen tarvittavia määrityksiä kliinisen tutkimuksen ohella:...»3.
Taulukko 2. Sekundaarisen osteoporoosin riskitekijöitä
Lääkkeet
  • glukokortikoidit
  • hepariini
  • epilepsialääkkeet
  • kalsineuriinin estäjät
  • GnRH-agonistit
  • aromataasin estäjät
Endokrinologiset sairaudet
  • hypogonadismi
  • hyperkortisolismi
  • hypertyreoosi
  • kasvuhormonivaje
  • diabetes
  • primaarinen hyperparatyreoosi
Neuromuskulaariset sairaudet
  • CP-oireyhtymä
  • Duchennen lihasdystrofia ja spinaalinen muskulaarinen atrofia (SMA)
Hematologiset sairaudet
  • leukemia
  • talassemia
  • myelooma
  • kantasolusiirto
Suolistosairaudet ja syömishäiriöt
  • keliakia
  • tulehdukselliset suolistosairaudet
  • syömishäiriöt
  • vajaaravitsemus
  • lyhytsuolioireyhtymä
  • vatsalaukun poiston jälkitila
Muut pitkäaikaissairaudet
  • munuaisten tai maksan vajaatoiminta
  • reumasairaudet
  • kystinen fibroosi
  • syanoottiset sydänviat
  • aineenvaihduntasairaudet
Elinsiirto
Taulukko 3. Osteoporoosin tutkimiseen tarvittavia määrityksiä kliinisen tutkimuksen ohella:
lasko ja perusverenkuva
plasman ionisoituneen kalsiumin (tai kalsiumin ja albumiinin) pitoisuus ja alkaalisen fosfataasin aktiivisuus (AFOS)
kliinisen harkinnan mukaan miehiltä aamunäyte plasman testosteronipitoisuudesta
plasman kreatiniinipitoisuus ja laskennallinen kreatiniinipuhdistuma (eGFR)
seerumin 25(OH)D:n määritys: suositellaan lähtötutkimukseksi ja harkinnan mukaan seurannassa osteoporoosipotilaalla
Lisätutkimuksia tehdään kliinisen oirekuvan ja edellä mainittujen tutkimusten antamien viitteiden perusteella:
  • keliakian seulonta (transglutaminaasivasta-aineet) herkästi toteamattoman taudin yleisyyden vuoksi
  • esimerkkejä muista harkittavista tutkimuksista: kilpirauhasen toimintakokeet, lisäkilpirauhashormoni PTH:n määrittäminen,1–1,5 mg:n deksametasonikoe ja seerumin ja virtsan proteiinien elektroforeesi.

Luun aineenvaihdunnan biokemialliset mittarit

Osteoporoosin seulonta

Murtuman riskitekijäanalyysi – FRAX

Osteoporoosin ja murtumien ehkäisy

  • Osteoporoosin ehkäisyä ovat toimet, joita voidaan neuvoa koko väestölle ilman kalliita kohdentamistutkimuksia. Osteoporoosin ehkäisyn tavoitteena on murtumien ehkäisy. Kaatumisten ehkäisy on tärkeä osa osteoporoottisten murtumien ehkäisyä, ja sitä on käsitelty Käypä hoito -suosituksessa Lonkkamurtuma «Lonkkamurtuma»4.
  • Osa kaatumisten ja osteoporoosin riskitekijöistä on samoja.
  • Osteoporoosin ehkäisyssä keskeisiä väestötason kohteita ovat
    • kalsiumin ja D-vitamiinin riittävästä saannista huolehtiminen
    • oikeista liikunta- ja ravitsemustottumuksista huolehtiminen
    • tupakoinnin lopettaminen.
  • Kaatumisvaarassa olevien tunnistamisen tulisi toteutua kattavasti sosiaali- ja terveydenhuollon kontakteissa.
  • Ikinä-toimintamallin sisältämät kaatumisvaarassa olevien tunnistamisen kriteerit ovat 1) avun ja hoidon hakeminen kaatumisen tai kaatumistapaturman takia, 2) iäkkään tasapainon ja liikkumisen arviointi ja 3) aktiivinen kaatumisista kysyminen. Jos henkilö on edeltävän vuoden aikana kaatunut vähintään kahdesti, tulisi selvittää yksilölliset vaaratekijät ja puuttua niihin «Pajala S,Iäkkäiden kaatumisten ehkäisy. Terveyden ...»39.
  • Näyttöä on sekä yksittäisistä toimenpiteistä (esim. liikuntaharjoittelu) että useampia toimenpiteitä yhdistävien moniosaisten interventioiden vaikuttavuudesta kaatumistapaturmien ehkäisyssä «Pajala S,Iäkkäiden kaatumisten ehkäisy. Terveyden ...»39. Moniosaisten interventioiden toimenpiteitä ovat muun muassa
    • ravitsemustilan arviointi ja ravitsemushoidon toteuttaminen
    • soveltuvan liikuntaharjoittelun ohjaus
    • kaatumisten ehkäisyn ohjaus
    • lääkehoidon tarkistus
    • kodin vaaratekijöiden arviointi ja tarvittavien kodin muutostöiden toteuttaminen
    • apuvälineiden tarpeen arviointi ja käytön ohjaus
    • jalkineisiin asennettavien liukuesteiden ja lonkkasuojainten käyttö
    • jalkojenhoito
    • näkökyvyn tarkastus ja moniteholasien sopivuuden arviointi.
  • Kaatumisten ehkäisyä on käsitelty seikkaperäisesti Kaatumisten ja kaatumisvammojen ehkäisyn fysioterapiasuosituksessa «https://www.terveysportti.fi/dtk/sfs/avaa?p_artikkeli=sfs00003»5 ja Käypä hoito -suosituksessa Lonkkamurtuma «Lonkkamurtuma»4.
  • Iäkkäiden kaatumis- ja murtumariski tulisi arvioida systemaattisesti, ja muistisairaiden vanhusten kaatumisten ja murtumien ehkäisy tulee suunnitella yksilöllisesti osana heidän kokonaishoitoaan niin, että otetaan huomioon kognitiivisen toimintakyvyn, käytösoireiden ja lääkehoidon vaikutukset liikuntakykyyn, tasapainon hallintaan ja tapaturmiin.

Ravitsemus ja fyysinen toimintakyky

Kalsium

Taulukko 4. Kalsiumin ja D-vitamiinin päivittäistä saantia koskevat suositukset (mukailtu lähteestä «Valtion Ravitsemusneuvottelukunta. Suomalaiset rav...»49, «Valtion Ravitsemusneuvottelukunta. Ravitsemussuosi...»50, «Nordic Council of Ministers. Nordic Nutrition Rec...»51, «Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Suomalaiset rav...»52)
Ikä tai elämäntilanne Kalsium (mg) D-vitamiini (µg)
*Lapsille suositellaan D-vitamiinivalmisteen ympärivuotista käyttöä 2 viikon iästä 1 vuoden ikään seuraavasti:
10 μg täysimetetylle lapselle, joka saa alle 500 ml/vrk äidinmaidonkorviketta tai vieroitusvalmistetta, 6 μg lapselle, joka saa 500–800 ml/vrk äidinmaidonkorviketta tai vieroitusvalmistetta, ja 2 μg lapselle, jonka äidinmaidonkorvikkeen tai vieroitusvalmisteen määrä ylittää 800 ml/vrk.
1-vuotiaille 10 μg/vrk ja 2–17-vuotiaille 7,5 µg/vrk.
Kalsiumin saantisuositukset lapsille:
1–5-vuotiaille 600 mg/vrk
6–9-vuotiaille 700 mg/vrk
10–20-vuotiaille 900 mg/vrk
**18–20-vuotiaille saantisuositus on 900 mg.
***75-vuotiaille ja sitä vanhemmille suositellaan D-vitamiinilisää 20 µg/vrk ympäri vuoden.
****Raskaana oleville ja imettäville suositellaan D-vitamiinilisää 10 µg/vrk ympäri vuoden.
Lasten saantisuositukset, ks. alla 900* 10*
17–74 vuotta 800** 10
≥ 75 vuotta 800 20***
Raskaus ja imetys 900 10****

D-vitamiini

Kuva 2.

D-vitamiinin metaboliitit.

© Christel Lamberg-Allardt

Tupakointi

Alkoholi

Liikunta

Taulukko 5. Lasten ja kasvavien nuorten, aikuisten, iäkkäiden ja osteoporoosia sairastavien luuliikunnan tavoitteet sekä soveltuvat liikuntamuodot, määrä ja vauhti (mukailtu lähteestä «Nikander R, Lepola V, Karinkanta S, Sievänen H. Mu...»93)
Kohderyhmä Tavoite Esimerkkejä liikuntamuodoista Liikunnan määrä Liikunnan vauhti
Lapset ja kasvavat nuoret Luiden ja lihasten vahvistaminen
Liikunnan perustaitojen kehittäminen
Vauhdikkaat leikit
Maila- ja pallopelit, yleisurheilu ja telinevoimistelun alkeet
Maltillinen voimaharjoittelu (vain nuorille)
3 x/vko, noin 60 min kerrallaan
Voimaharjoittelu 30–45 min (vain nuorille) 50–100 hyppyä/päivä
Nopea
Hypyissä suuret voimat
Lyhyissä suorituksissa hengästyminen
Aikuiset Luiden vahvistaminen
Lihaskunnon kehittäminen
Painoa kantava liikunta (maila- ja pallopelit, tanssi, step-aerobic, kuntosaliharjoittelu)
Hypyt ja suunnanmuutokset
Reipas kävely ja juoksu (kestävyyskunto)
Lyhyissä jaksoissa 3–5 x/vko, 10–20 min tai voimaharjoittelu 2–3 x/vko tai 50–100 hyppyä/päivä
Kestävyysliikunta 3–5 x/vko, 30–60 min
Rivakka (omien kykyjen mukaan)
Voimaharjoittelussa 70 % maksimista
Ikääntyvät Lihaskunnon ja tasapainon kehittäminen sekä luun vahvuuden ylläpitäminen
Kestävyyskunnon kehittäminen ja ylläpitäminen
Kuntosaliharjoittelu
Tanssi ja voimistelu
Sauva- ja porraskävely sekä tavallinen kävely
Yhteensä 2–3 x/vko, 30–45 min/kerta
Kävely päivittäin
Reipas
Tasapainoharjoittelussa rauhallinen
Voimaharjoittelussa 50 % maksimista
Osteoporoosia sairastavat Selän lihasten vahvistaminen ja ryhdin parantaminen
Tasapainon kehittäminen tai ylläpitäminen
Vastusharjoittelu esim. vastuskumin avulla
Taiji tai vastaava tasapainoharjoittelu
Jalkeilla olo ja kävely
3 x/vko
Jalkeilla olo päivittäin
Kohtalainen
Liikkujan omat kyvyt ja tuntemukset huomioitava
Vältettävä nopeita kiertoja

Kaatumisten ehkäisy

Osteoporoosin hoito lääkkein

Tavoitteet

  • Osteoporoosin hoidon tavoitteena on luunmurtumien – erityisesti nikama- ja lonkkamurtumien – esto.
    • Osteoporoosin lääkehoito voi olla vaikuttavaa vain, jos suhteellisen lyhyellä (muutamien vuosien) hoidolla pystytään estämään luunmurtumia.
    • Lääkehoito on siten kohdistettava suuren riskin potilaisiin ja iäkkäisiin, jotka saavat luunmurtumia monin verroin useammin kuin nuoret.
  • Murtumapotilaan hoidossa pyritään myös kivun lievitykseen ja varhaiseen mobilisaatioon. Ks. Käypä hoito -suositus Lonkkamurtuma «Lonkkamurtuma»4.

Perushoito

  • Edellä esitetyt osteoporoosin lääkkeettömät ehkäisykeinot (riittävä ja monipuolinen ravitsemus, johon kuuluvat ravinnosta saatavan proteiinin, kalsiumin ja D-vitamiinin riittävä saanti, liikunta ja tupakoinnin välttäminen) toimivat osteoporoosin perushoitona kaikenikäisillä ja kaatumisen vaaran vähentäminen iäkkäillä ja riskiryhmillä.

Lääkehoitopäätöksen taustaksi

Taulukko 6. Lonkkamurtuman 10-vuotistodennäköisyys (%) ruotsalaisilla miehillä ja naisilla, joilla reisiluun kaulan T-luku ≤ –2,5 (mukailtu lähteestä «Kanis JA, Glüer CC. An update on the diagnosis and...»115)
Ikä Miehet Naiset
50 5,1 2,9
60 6,0 7,8
70 14,3 18,3
80 24,3 27,9

Lääkehoidon aiheet

  1. sairastettu pienienergiainen nikama- ja lonkkamurtuma
    • Luun tiheysmittausta suositellaan, mutta lääkehoito voidaan aloittaa ilman tiheysmittausta, kunhan syövän aiheuttama patologinen murtuma ja muut sekundaarisen osteoporoosin syyt on suljettu pois.
    • Nikamamurtuman osalta radiologisen löydöksen tulee olla kohtalainen tai vaikea (Genant 2–3) «Diacinti D, Vitali C, Gussoni G ym. Misdiagnosis o...»14. Kohtalaisen tai vaikean (Genant 2–3) nikamamurtuman tuoreudella ei ole vaikutusta hoitopäätöksen tekoon. Lievemmissä nikamamurtumissa potilaan oireiston ja kliinisen tutkimuksen tulee viitata tuoreeseen nikamamurtumaan (ks. kaavakuvat «Kaavakuva nikamamurtuman vaikeusasteesta Genant-luokituksen mukaisesti»1).
    • Luuntiheysmittaus on erityisesti suositeltava, jos eliniän ennuste on yli 5 vuotta.
  2. muu pienienergiainen murtuma (esim. ranne, olkavarsi)
    • Osteoporoosi varmistetaan tiheysmittauksella ennen hoidon aloittamista.
    • Jos luuntiheysmittauksessa todetaan osteopenia, ks. kohta 4.
    • Jos luuntiheysmittausta ei ole saatavissa, ks. kohta 5.
  3. luun tiheysmittauksessa todettu osteoporoosi (T-luku ≤ –2,5 SD)
    • Huomioidaan potilaan kokonaistilanne ja murtumariski.
  4. luun tiheysmittauksessa todettu osteopenia (–2,5 SD < T-luku < –1 SD) potilaalla, jolla on runsaasti kliinisiä murtuman riskitekijöitä. Murtumariskiä kannattaa arvioida esimerkiksi FRAX-riskilaskurilla «https://www.shef.ac.uk/FRAX/tool.aspx?country=22»2 . Suuren murtumariskin potilailla voidaan harkita lääkehoitoa. Lääkehoidon arvioinnissa on mahdollista käyttää apuna FRAX-riskilaskuriin sisältyvää NOGG-ohjeistoa.
  5. Jos potilaan murtumariski on suuri mutta luuntiheysmittauksen toteutus on hankalaa, voidaan lääkehoito katsoa aiheelliseksi, jos FRAX-riskilaskuriin yhdistetty NOGG-ohjeisto sitä suosittaa «https://www.shef.ac.uk/FRAX/tool.aspx?country=22»2.
  6. glukokortikoidihoitoa saavat potilaat.
Kuva 3.

Osteoporoosin lääkehoidon aiheet. Avaa kaavion PDF-versio tästä linkistä «hoi24065b.pdf»1.

Kuva 4.

Glukokortikoidihoidon aiheuttaman osteoporoosin hoitokaavio.

© Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Lääkehoidon valinta ja toteutus

Taulukko 7. Osteoporoosin lääkehoito
Varsinaiset luulääkkeet
Bisfosfonaatit
  • alendronaattia 70 mg yhtenä aamuna viikossa puoli tuntia ennen aamupalaa runsaan veden kera. Potilaan oltava puoli tuntia kohoasennossa.
  • risedronaattia 35 mg yhtenä aamuna viikossa kuten alendronaattia
  • ibandronaattia 150 mg yhtenä aamuna kuukaudessa kuten alendronaattia tai 3 mg:n injektio laskimoon 3 kuukauden välein
  • tsoledronihappoa 5 mg kerran vuodessa laskimoon infuusiona
Teriparatidi 20 µg ruiskeena ihon alle kerran päivässä 24 kuukauden ajan
Denosumabi 60 mg ruiskeena ihon alle 6 kuukauden välein
Romosotsumabi 210 mg (kahtena ihon alle annettavana 105 mg:n injektiona) kerran kuukaudessa 12 kuukauden ajan (ei korvattavuutta 08.06.2020) «Romosotsumabi osteoporoosin hoidossa»7
Hormonihoidot
Estrogeenit
  • estradiolia suun kautta 1–2 mg/vrk tai ihon kautta 25–50 μg/vrk estradiolia vapauttava laastari, estradioligeeliä 0,5–1,5 mg kerran vuorokaudessa iholle levitettynä tai estrogeenisuihke iholle 1–3 annosta (1,53 mg/annos)/vrk
  • progestiinilisä on tarpeen, jos kohtu tallella
TSEC (Tissue specific estrogen complex) konjugoitua estrogeeniä suun kautta 0,45 mg ja sen yhteydessä 20 mg batsedoksifeenia
Tiboloni suun kautta 2,5 mg kerran päivässä
Testosteroni (miehille)
  • valmisteen mukaan lihakseen joko testosteroniestereitä 250 mg joka 2.–4. viikko tai testosteroniundekanoaattia 1 000 mg joka 10.–14. viikko
  • testosteronigeeliä yksilöllisesti annosteltuna iholle kerran vuorokaudessa
Kuva 5.

Luulääkeliikennevalot (alendronaatti ja risedronaatti).

© Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Kuva 6.

Luulääkeliikennevalot (denosumabi).

© Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Kuva 7.

Luulääkeliikennevalot (teriparatidi).

© Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Kuva 8.

Luulääkeliikennevalot (tsoledronihappo).

© Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Bisfosfonaatit

Peroraaliset

  • Ks. lisätietoja kuvasta Luulääkeliikennevalot: alendronaatti ja risedronaatti «Luulääkeliikennevalot (alendronaatti ja risedronaatti)»5.
  • Bisfosfonaattien keskeinen vaikutusmekanismi on luun hajoamisen esto. Bisfosfonaatit ovat luustohakuisia, ja luukudoksessa ne estävät osteoklastien aikaansaamaa luun resorptiota vaikuttamatta suoraan luunmuodostukseen. Koska luun muodostuminen ja luun resorptio ovat sidoksissa toisiinsa, myös luunmuodostus hidastuu, joskin vähemmän kuin luun resorptio. Bisfosfonaatteja annostellaan suun kautta tai laskimonsisäisesti.
  • Osteoporoosin lääkehoidon ensilinjan hoito toteutetaan suun kautta otettavilla bisfosfonaateilla: alendronaatilla «Alendronaatti vähentää nikamamurtumien ja ei-nikamamurtumien ilmaantuvuutta menopaussin ohittaneilla naisilla, joilla on korkea murtumariski.»A, risedronaatilla «Risedronaatti vähentää nikamamurtumien ja ei-nikamamurtumien ilmaantuvuutta menopaussin ohittaneilla naisilla, joilla on korkea murtumariski.»A ja ibandronaatilla «Ibandronaatti ilmeisesti lisää luuston tiheyttä ja vähentää kliinisten ja radiologisesti todettujen nikamamurtumien ilmaantuvuutta postmenopausaalisilla osteoporoottisilla naisilla.»B. Niiden käyttöä ensilinjan lääkkeenä puoltavat hyvin dokumentoitu teho ja pitkähkö käyttökokemus sekä pienet lääkekustannukset.
    • Peroraaliset bisfosfonaatit voivat aiheuttaa paikallista ärsytystä ruoansulatuskanavan yläosan limakalvoissa, ja niiden käytön vasta-aiheena ovat ruokatorven tyhjentymistä hidastavat ruokatorven poikkeavuudet ja muut tekijät, kuten kuroutumat ja akalasia, kykenemättömyys seistä tai istua vähintään 30 minuuttia ja hypokalsemia.
    • Haittojen vähentämiseksi annosteluohjeita on syytä noudattaa tarkasti.
    • Tavallisia haittavaikutuksia ovat
      • vatsakivut
      • ummetus
      • ripuli ja ilmavaivat
      • luusto-, nivel- ja lihaskivut.
  • HUOM.! Hampaiden tarkastusta ja asianmukaista ehkäisevää hammashoitoa on harkittava ennen bisfosfonaattihoitoa.
  • Potilaita on ohjeistettava ilmoittamaan kaikista mahdollisista bisfosfonaattihoidon aikana ilmenevistä reisi-, lonkka- tai nivuskivuista ja niistä kertovat potilaat on tutkittava mahdollisen reisiluun epätyypillisen murtuman varalta.
  • Bisfosfonaatit säilyvät luussa pitkään ja vapautuvat sieltä hiljalleen. Koska raskauden aikana luusta vapautuva lääke kulkeutuu sikiöön, bisfosfonaatit eivät ole hyvä vaihtoehto premenopausaaliselle naiselle, joka suunnittelee raskautta.
  • Bisfosfonaatit poistuvat elimistöstä munuaisten kautta. Jos potilaalla on vaikea munuaisten vajaatoiminta (laskennallinen kreatiniinipuhdistuma alle 30–35 ml/min), bisfosfonaattien käyttöä ei suositella. Laskennallinen kreatiniinipuhdistuma on syytä tarkistaa ennen bisfosfonaattihoidon aloitusta, sillä munuaisten vajaatoiminta on iäkkäillä hyvin tavallista.
  • Jos suun kautta otettavien bisfosfonaattien käyttö ei ole mahdollista vasta-aiheiden tai sivuvaikutusten takia, harkitaan muita lääkevaihtoehtoja.

Parenteraalinen (tsoledronihappo)

  • Ks. lisätietoja kuvasta Luulääkeliikennevalot: tsoledronihappo «Luulääkeliikennevalot (tsoledronihappo)»8.
  • Tsoledronihappo on suoneen annettava bisfosfonaatti.
  • Tsoledronihappoa voidaan harkita potilaalle, jolle muut hoidot eivät sovi, jolla oraalisen lääkkeen imeytyminen on epävarmaa ruoansulatuskanavan sairauden vuoksi tai jonka hoitomyöntyvyys mihin tahansa oraaliseen hoitoon on huono.
  • Tsoledronihapon tehosta murtuman estossa on näyttöä menopaussin ohittaneilla naisilla ja lonkkamurtuman sairastaneilla, ja vastaavasti sen vaikutuksista luun tiheyteen on näyttöä miehillä ja glukokortikoidihoidon yhteydessä «Tsoledronihappo lisää luuston tiheyttä ja vähentää sekä nikama- että ei-nikamamurtumien ilmaantuvuutta menopaussin ohittaneilla naisilla ja lonkkamurtuman jälkeen.»A. Se vähentää sekä nikamamurtumien että nikamien ulkopuolisten murtumien ilmaantuvuutta iäkkäillä naisilla, joilla on tiheysosteopenia «Tsoledronihappo vähentää sekä nikamamurtumien että nikamien ulkopuolisten murtumien ilmaantuvuutta iäkkäillä naisilla, joilla on tiheysosteopenia.»A.
  • Potilaiden munuaisfunktio on huomioitava, ja heidät on nesteytettävä hyvin ennen lääkkeen antoa. Erityisesti tämä koskee iäkkäitä tai diureettihoitoa saavia potilaita.
  • Riittävästä kalsiumin ja D-vitamiinin saannista on huolehdittava hoidon yhteydessä.
  • Jos potilaalla on hiljattain ollut pienienergiainen lonkkamurtuma, ennen ensimmäistä lääkeinfuusiota on varmistettava riittävä D-vitamiinipitoisuus.
  • Infuusion jälkeiset haittavaikutukset, kuume, lihaskipu, flunssan kaltaiset oireet, nivelkipu ja päänsärky, ovat tavallisia, mutta niiden esiintyvyyden on todettu pienenevän toistettujen infuusioiden yhteydessä.
  • Antamalla potilaalle parasetamolia tai ibuprofeenia pian tsoledronihapon annon jälkeen voidaan vähentää hoidon jälkeisten oireiden ilmaantumista antoa seuraavien 3 päivän aikana.

Teriparatidi

  • Katso lisätietoja kuvasta Luulääkeliikennevalot: teriparatidi «Luulääkeliikennevalot (teriparatidi)»7.
  • Teriparatidi (rhPTH(1–34)) on ihmisen endogeenisen lisäkilpirauhashormonin (PTH) aktiivinen fragmentti (1–34). PTH:n fysiologisiin vaikutuksiin kuuluu se, että se stimuloi luunmuodostusta vaikuttamalla suoraan luuta muodostaviin soluihin (osteoblasteihin), jolloin kalsiumin imeytyminen suolistosta lisääntyy epäsuorasti ja kalsiumin tubulaarinen reabsorptio ja fosfaatineritys munuaisissa lisääntyvät. Teriparatidi on osteoporoosin hoitoon tarkoitettu luunmuodostukseen vaikuttava lääke, jonka luustovaikutukset riippuvat systeemisen altistuksen luonteesta. Kerran vuorokaudessa otettuna teriparatidi lisää uuden luun kerroskasvua trabekulaarisilla ja kortikaalisilla luupinnoilla, koska se stimuloi enemmän osteoblastien kuin osteoklastien toimintaa.
  • Teriparatidi on tarkoitettu toisen linjan lääkkeeksi erikoissairaanhoidossa, ja sen käyttöaiheet ovat osteoporoosin hoito menopaussin ohittaneilla naisilla sekä miehillä, joilla on suuri luunmurtuman vaara.
  • Lisäksi käyttöaiheena on pitkäaikaiseen, systeemiseen glukokortikoidihoitoon liittyvän osteoporoosin hoito sekä naisilla että miehillä, joilla luunmurtuman vaara on suurentunut «Teriparatidi ilmeisesti lisää luuntiheyttä ja vähentää nikamamurtumia glukokortikoidihoitoa saavilla potilailla.»B.
  • Nikamamurtumien ja nikaman ulkopuolisten murtumien – muttei lonkkaluun murtumien – ilmaantuvuuden on osoitettu vähenevän merkitsevästi menopaussin ohittaneilla naisilla.
  • Ks. lisätietoja Teriparatidin Kela-korvattavuudesta Kelan internetsivuilta «http://www.kela.fi/laake318»11.
  • Bisfosfonaattihoito keskeytetään teriparatidin käytön ajaksi «Black DM, Greenspan SL, Ensrud KE ym. The effects ...»118. Denosumabin ja teriparatidin yhteiskäyttö suurentaa luuntiheyttä enemmän ja nopeammin kuin kumpikin valmiste yksinään, mutta näyttöä kalliin yhdistelmähoidon vaikutuksesta murtumien estoon ei ole «Leder BZ, Tsai JN, Uihlein AV ym. Two years of Den...»117.
  • Antiresorptiivista hoitoa on syytä jatkaa tuloksen säilyttämiseksi teriparatidilääkityksen jälkeen «Black DM, Bilezikian JP, Ensrud KE ym. One year of...»119, «McClung MR. Using Osteoporosis Therapies in Combin...»120.
  • Eläinkokeissa todettujen osteosarkoomatapausten vuoksi teriparatidihoidon pituus on rajattu 24 kuukauteen. Lapsilla ennen pituuskasvun päättymistä teriparatidia ei saa käyttää.

Denosumabi

Sukuhormonihoidot

Estrogeenit

Hormonihoito menopaussissa

  • Estrogeenikorvaushoito «Estrogeenihoito vähentää nikama-, ranne- ja lonkkamurtumia menopaussin ohittaneilla naisilla.»A ja tiboloni «Estrogeeni estää luun mineraalitiheyden pienentymistä postmenopausaalisilla naisilla.»A suurentavat luuntiheyttä ja estävät luuntiheydestä riippumatta kaikenlaisia murtumia 30–40 %.
  • Hormonihoitoa voidaan käyttää osteoporoosin estämisessä ja hoidossa. Paras tulos saavutetaan, kun estrogeenihoito aloitetaan vaihdevuosi-iässä ja sitä jatketaan mahdollisimman kauan. Kaikilla nykyisillä peroraalisilla ja transdermaalisilla hormonilääkkeillä sekä synteettisellä tibolonilla on tehokas luusuoja.
  • Luonnollisin hormonin käyttöikä on 50 ja 60 ikävuoden välillä.
  • Hormonihoidon mustumanestoteho on suurempi alle 60-vuotiailla kuin yli 60-vuotiailla naisilla «Zhu L, Jiang X, Sun Y ym. Effect of hormone therap...»125.
  • Hormonihoito on edullista ja tehokasta, ja sitä voidaan käyttää vaihdevuosioireista riippumatta naisille, joilla ei ole vasta-aiheita hoidolle, joilla luuntiheys on pienentynyt, joille muut luulääkkeet eivät sovellu tai joille ne aiheuttavat sivuvaikutuksia.
  • Hormonihoito suojaa luuta niin pitkään kuin sitä käytetään. Suoja saattaa kadota nopeasti lääkityksen loputtua.
  • Luuntiheyden suureneminen on suhteessa hormoniannokseen.
  • Hyvinkin pieniannoksisilla valmisteilla on dokumentoitu luuntiheyttä parantava vaikutus, mutta niiden murtumien estävää vaikutusta koskevia tutkimuksia ei ole toistaiseksi tehty.
  • Estogeeni yhdistettynä progestiiniin suurentaa naisen rintasyöpäriskiä, kun taas pelkkä estrogeeni ei. Hoidon hyödyt ja haitat on harkittava potilaskohtaisesti. Hormonihoidon vasta-aiheita ovat muun muassa sairastettu sydän- tai aivoinfarkti, tromboemboliat ja rinta- ja kohtusyöpä.
  • Transdermaalisella annostelulla ja pienellä estrogeeniannoksella saadaan vähennetyksi tromboembolisia komplikaatioita «Vinogradova Y, Coupland C, Hippisley-Cox J. Use of...»126.
  • Transdermaalinen estrogeeni saattaa myös parantaa luuntiheyttä normaalipainoisilla oligo-amenorreasta kärsivillä urheilijoilla «Ackerman KE, Singhal V, Baskaran C ym. Oestrogen r...»127.
  • Valikoivat estrogeenireseptorin muuntelijat (selective estrogen receptor modulators, SERM) sitoutuvat estrogeenireseptoriin ja säätelevät siten kohdekudoksia reseptorin välityksellä. Niiden vaikutukset muistuttavat osittain estrogeenivaikutuksia (agonisti luussa), mutta ne voivat myös estää joitakin estrogeenivasteita (antagonisti kohdussa ja rinnassa). Häiritsevien vaihdevuosioireiden vähentämiseksi batsedoksifeeni on yhdistetty myös pieniannoksiseen estrogeeniin (0,45 mg konjugoitua estrogeenia), jolloin SERM toimii progestiinia korvaavana komponenttina ja suojaa kohdun limakalvon proliferoitumista.
  • Estrogeenin ja batsedoksifeenin yhdistelmää kutsutaan lyhenteellä TSEC (tissue selective estrogen complex). Valmisteen vaikutus luussa on agonistinen, ja yhdistelmä estää luun resorptiota «Lindsay R, Gallagher JC, Kagan R ym. Efficacy of t...»128, «Pinkerton JV, Abraham L, Bushmakin AG ym. Evaluati...»129 ja vaikuttaa positiivisesti luun hajoamisen merkkiaineisiin. Satunnaistetut murtumatutkimukset TSECin murtumanestosta puuttuvat toistaiseksi, mutta 20 mg batsedoksifeenilla nikamamurtuman riski pieneni 3 vuoden tutkimuksessa 42 % «Silverman SL, Christiansen C, Genant HK ym. Effica...»130.

Osteoporoosin lääkehoitojen erityisongelmat

  • Tärkeimmät erityishaitat – leukaluun osteonekroosi ja reisiluun atyyppiset murtumat – liittyvät keskeisesti luun hajoamista voimakkaasti estäviin hoitoihin.

Leukaluun osteonekroosi

  • Vähintään 8 viikkoa paljaana ollut ylä- tai alaleuan tai kitalaen luuvaurio potilaalla, joka käyttää tai jolla on ollut käytössä bisfosfonaatti tai denosumabilääkitys ja joka ei ole saanut sädehoitoa leukojen alueelle, tulkitaan bisfosfonaattien aiheuttamaksi nekroosiksi.
  • Leukojen osteonekroosin yleisin oire on limakalvon alta paljastunut kivulias leukaluu.
  • Tyypillisiä oireita ovat myös hampaiden liikkuvuus, poikkeava kanava eli fisteli ihossa tai limakalvossa ja luun oireeton paljastuminen limakalvon läpi. Usein näille alueille kehittyy tulehdus, joka aiheuttaa ympäröivien kudosten kipuherkkyyttä ja vaikeuttaa suuhygienian ylläpitoa.
  • Leukaluun osteonekroosi on harvinainen haittavaikutus, joka on yhdistetty bisfosfonaatti- ja denosumabihoitoon. Suurin osa tapauksista liittyy syöpähoitoihin, joissa osteoporoosin hoitoon verrattuna käytetään 10-kertaista bisfosfonaattiannosta yleensä suonensisäisesti potilaalle, jolla on todettu luustossa syövän etäpesäke. Myös denosumabihoidon aikaisista leukaluun osteonekrooseista valtaosa on ilmaantunut syöpähoitojen yhteydessä.
  • Hampaat tulee mahdollisuuksien mukaan hoidattaa ennen antiresorptiivisen hoidon aloittamista, ja luun hajoamista estävien hoitojen aikana tulee huolehtia hampaiden ja suun kunnosta ja välttää suuria hammasoperaatioita. Ei ole tietoa, pienentääkö bisfosfonaattihoidon keskeytys leuan osteonekroosiriskiä potilailla, jotka tarvitsevat hammaskäsittelyä.

Epätyypilliset reisiluun murtumat

  • Epätyypillisiä subtrokanteerisia ja diafyseaalisia reisiluun murtumia on raportoitu bisfosfonaattihoidon yhteydessä etenkin potilailla, jotka ovat saaneet pitkäaikaista bisfosfonaattihoitoa osteoporoosiin. Samat varotoimet koskevat myös denosumabihoitoa.
    • Poikittaisia tai lyhyitä, vinoja murtumia voi ilmetä missä tahansa reisiluun pienen trokanterin alapuolen ja nivelnastan yläpuolisen alueen välissä.
    • Murtumia syntyy yleensä hyvin pienten traumojen yhteydessä tai ilman traumaa. Jotkut potilaat voivat kokea kipua reidessä tai nivusissa.
    • Usein murtumat muistuttavat ensin rasitusmurtumia ennen kuin ne viikkojen ja kuukausien kuluessa muuttuvat täydellisiksi reisiluun murtumiksi. Murtumalinjan reunoilla voidaan röntgenkuvassa nähdä periostireaktio.
    • Murtumat saattavat olla molemminpuolisia, joten toinenkin reisiluu on tutkittava, jos bisfosfonaattihoitoa saavalla potilaalla todetaan reisiluun varsiosan murtuma. Jos potilaalla todetaan toisen puolen atyyppinen murtuma ja siihen sopiva periostireaktio toisella puolella, voidaan harkinta profylaktista murtuma-alueen stabilointia potilaan kokonaistilanne huomioiden.
    • On myös raportoitu atyyppisten murtumien viivästynyttä paranemista «Larsen MS, Schmal H. The enigma of atypical femora...»131.
    • Potilailla, joilla todetaan epätyypillinen reisiluun murtuma, antiresorptiivinen hoito (bisfosfonaatit, denosumabi) tulee keskeyttää. Potilaita on ohjeistettava ilmoittamaan kaikista mahdollisista bisfosfonaattihoidon aikana ilmenevistä reisi-, lonkka- tai nivuskivuista, ja oireista kertovat potilaat on tutkittava mahdollisen reisiluun epätäydellisen murtuman varalta «Starr J, Tay YKD, Shane E. Current Understanding o...»132.

Lääkehoidon kesto

  • Lääkehoidon kesto on yksilöllinen, ja se määräytyy potilaan murtumariskin perusteella. Yleensä lääkehoitoa on syytä jatkaa ainakin 3–5 vuotta, minkä jälkeen tehdään uusi arvio:
    • Jos kyseessä tässä vaiheessa on pienen murtumariskin potilas, lääkitys voidaan lopettaa.
    • Jos potilaalla on pieni luuntiheys, murtumia ja selkeät riskitekijät, harkitaan luulääkityksen jatkamista. Tällöin on myös arvioitava hoitomyöntyvyys ja hoidon teho ja turvallisuus ja tarvittaessa harkittava lääkityksen vaihtoa.
  • Bisfosfonaatit kertyvät luustoon ja vapautuvat sieltä hiljalleen vielä lääkityksen loputtua. Murtumanestotehoa on todettu vielä 1–2 vuotta lääkkeen lopetuksen jälkeen, joten 1–2 vuoden lääketauko on mahdollinen. Jos murtuman todennäköisyys on kuitenkin 3–5 vuoden bisfosfonaattihoidon jälkeen suuri, tulee jatkaa luulääkitystä ja harkita hoidon tehostamista. Erityistapauksissa bisfosfonaattihoitoa voidaan jatkaa 10 vuotta «Anagnostis P, Paschou SA, Mintziori G ym. Drug hol...»133.
  • Jos suun kautta otettavilla bisfosfonaateilla ilmaantuu haittavaikutuksia, kannattaa harkita lääkitysmuodon vaihtoa.
  • Teriparatidihoidon pituus on 24 kuukautta.
  • Denosumabihoidolla ei ole hoidon kestoon käyttörajoitusta. Tutkimusnäyttöä turvallisuudesta ja tehosta on 10 vuoden hoidosta «Ferrari S, Butler PW, Kendler DL ym. Further Nonve...»134. Lopetuksessa tulee huomioida vaikutuksen päättymiseen liittyvä nopea luunmenetys «Cummings SR, Ferrari S, Eastell R ym. Vertebral Fr...»135, «Tsourdi E, Langdahl B, Cohen-Solal M ym. Discontin...»136. Jos potilas on saanut enemmän kuin yhden annoksen denosumabia ja etenkin jos historiassa on nikamamurtuma, hoitoa on syytä jatkaa vuoden peroraalisella bisfosfonaatilla tai suonensisäisellä 5 mg:n tsoledronihappoinfuusiolla «Tsourdi E, Langdahl B, Cohen-Solal M ym. Discontin...»136.

Erityisongelmat: pitkäaikainen glukortikoidihoito, lasten, miesten ja gerasteniapotilaiden osteoporoosi

Pitkäaikainen glukokortikoidihoito

Lasten ja nuorten osteoporoosi

  • Lasten osteoporoosin diagnostiikka ja lääkehoito kuuluvat erikoissairaanhoitoon, mutta osteoporoosin ehkäisy ja murtuma-alttiuden perusselvitykset toteutetaan perusterveydenhuollossa.
  • Lapsilla käytetään luuntiheysmittauksessa T-luvun sijasta Z-lukua, jolloin lapsen arvoja verrataan samanikäisten ja samaa sukupuolta olevien lasten arvoihin. Jos lapsi on pienikokoinen tai hänen luustoikänsä on yli vuoden kalenteri-ikää jäljessä, arvot tulisi korreloida joko "pituusikään" tai luustoikään.
  • Selkärangan kompressiomurtuma ilman suurienergiaista vammaa tai paikallista nikamapoikkeavuutta riittää lapsilla osteoporoosidiagnoosiin luuntiheysarvoista riippumatta.
  • Alle 10-vuotiaalla osteoporoosidiagnoosi voidaan tehdä, jos lapsella on ollut vähintään kaksi pitkän luun murtumaa ja lannerangan tai koko kehon BMC:n tai aBMD:n Z-luku on –2,0 tai vähemmän.
  • Kolme sairastettua pitkän luun murtumaa 19 ikävuoteen mennessä ja BMC:n tai aBMD:n Z-luku –2,0 tai vähemmän oikeuttavat osteoporoosidiagnoosiin «https://iscd.org/learn/official-positions/pediatric-positions/»12.
  • D-vitamiinin riittävä saanti on luuston terveyden edellytys kaikissa elämän vaiheissa.
    • Vastasyntyneen luuston terveys riippuu äidin D-vitamiinin saannista.
    • Toistuvien murtumien ja luustoon haitallisesti vaikuttavan lääkehoidon tai pitkäaikaissairauden yhteydessä suositellaan aloitettavaksi suurempi D-vitamiinilisä (20 µg vuorokaudessa), suurentamaan annosta tarvittaessa, kunnes S-25(OH)D-pitoisuus on 75–120 nmol/L, ja varmistamaan, että kalsiumin saanti on riittävää.
  • Luuston enimmäisvahvuuden kehittyminen 20–25 vuoden ikään mennessä ja sen jälkeen luuvahvuuden säilyttäminen edellyttävät riittävää D-vitamiinin saantia.
  • Aikaisempi murtuma on uuden murtuman merkittävä riskitekijä niin lapsilla kuin aikuisillakin «Goulding A, Jones IE, Williams SM ym. First fractu...»156, «Valta H, Mäkitie O. [New diagnostic criteria for p...»157.
    • Ensimmäinen murtuma kaksinkertaistaa ja toinen murtuma jo noin kolminkertaistaa uuden murtuman riskin lapsuuden aikana
    • Kaikkia syitä siihen, miksi murtumariski on suurentunut osalla lapsista, ei tunneta tarkkaan.
  • Toistuvien murtumien taustalta voi paljastua luuston haurautta lisäävä primaarinen luuston sairaus (esim. osteogenesis imperfecta tai juveniili osteoporoosi) tai krooniseen sairauteen liittyvä sekundaarinen osteoporoosi.
  • Toisaalta useiden elintapatekijöiden on todettu vaikuttavan luuston mineraalitiheyteen tai murtumariskiin.
  • Pieni luuntiheys voi liittyä murtuma-alttiuteen lapsilla samaan tapaan kuin aikuisilla. Murtumataipumuksen selvittelystä ks. kuva «Jatkotutkimusten tarpeen arviointi lasten murtumien yhteydessä»9.
  • Pitkäaikaissairailla lapsilla voi esiintyä sekundaarista osteoporoosia, joka ilmenee nikamamurtumina tai pienienergiaisten vammojen seurauksena tulevina murtumina.
  • Nuorilla urheilijoilla voi olla niin sanottu Relative Energy Defiency in Sport (RED-S), johon liittyvät riittämätön energiansaanti, tytöillä epäsäännölliset tai puuttuvat kuukautiset sekä pieni luuntiheys «Nose-Ogura S, Harada M, Hiraike O ym. Management o...»158. Tämä suurentaa heidän rasitusmurtumien riskinsä 2,4–4,9-kertaiseksi.
  • Lasten osteoporoosin diagnoosin varmistaminen ja lääkehoito kuuluvat aina erikoissairaanhoitoon.
  • Bisfosfonaatteja käytetään lapsilla erikoissairaanhoidossa varmennetun osteoporoosin hoitoon. Lapsipotilailla ei ole todettu hoitoon liittyviä leukaluun osteonekrooseja.
  • Teriparatidia ei saa käyttää kasvuikäisillä.
Kuva 9.

Jatkotutkimusten tarpeen arviointi lasten murtumien yhteydessä.

© Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Miesten osteoporoosi

Gerasteniapotilaiden osteoporoosin hoito

  • Gerasteniassa reservit eri elinjärjestelmissä ovat pienentyneet, mikä tekee potilaista erityisen haavoittuvia stressitekijöille ja terveydentilan muutoksille, jotka voivat romahduttaa toimintakyvyn «Koivukangas M, Strandberg T, Leskinen R, Keinänen-...»45.
  • Gerasteniapotilailla ilmenee usein monisairastavuutta ja toimintakyvyn heikkenemistä, minkä lisäksi heillä on usein käytössään paljon lääkkeitä. Näillä potilailla on erityisen suuri kaatumisen ja luunmurtumien vaara.
  • Gerastenian arviointiin on olemassa lukuisia mittareita, kuten Clinical Frailty Scale (CFS) «Wuorela M, Viikari L. Vanhuksen toimintakyvyn arvi...»166.
  • Osteoporoosin lääkehoidosta tällä potilasryhmällä ei ole luotettavaa tutkimusnäyttöä, koska Iäkkäimmät, monisairaat ja toimintakyvyltään heikentyneet ja gerasteeniset potilaat on yleensä suljettu pois hoitotutkimuksista.
    • Yhdessä satunnaistetussa tutkimuksessa suonensisäinen 5 mg:n kerta-annos tsoledronihappoa lisäsi luuntiheyttä vuoden ja kahden vuoden seurannassa verrattuna lumelääkeeseen toimintakyvyltään heikentyneillä ja monisairailla hoitokodin asukkailla (keski-ikä 85 vuotta), mutta murtumariskin vähenemistä ei voitu osoittaa «Greenspan SL, Perera S, Ferchak MA ym. Efficacy an...»167. Hoitoryhmässä oli verrokkeja enemmän gerasteenisia ja heillä oli enemmän kaatumisia ja suurempi kuolleisuuden riski.
    • Laajassa ruotsalaisessa rekisteripohjaisessa tapaus-verrokkitutkimuksessa alendronaattihoito oli yhteydessä pienempään lonkkamurtuman ja kuoleman riskiin 80 vuotta täyttäneillä miehillä ja naisilla (keski-ikä 85 vuotta), joilla oli ollut aikaisempi murtuma ja useita muita sairauksia «Axelsson KF, Wallander M, Johansson H ym. Hip frac...»168. Iällä ei ollut vaikutusta yhteyteen, mutta alendronaatin käyttäjillä oli suurentunut lievien maha-suolikanavaoireiden riski.
  • Gerasteenisilla potilailla on tärkeää turvata riittävä kalsiumin, D-vitamiinin ja proteiinien saanti sekä huolehtia monitekijäisestä kaatumisriskien pienentämisestä. Painon lasku tulee pysäyttää. Osteoporoosilääkkeen aloituspäätös tulisi tehdä siten, että todennäköiset hyödyt toimintakyvyn ja elämänlaadun säilymisen kannalta ovat haittoja suuremmat.
  • Vajaaravitsemuksen, sarkopenian ja gerastenian ehkäisyssä ja hoidossa keskeistä on riittävän proteiinien saannin turvaaminen sekä kalsiumin ja D-vitamiinin riittävä saanti. Vanhuksilla suositeltava proteiinien saanti on 1,2–1,4 g painokiloa kohden vuorokaudessa. Akuutin sairauden yhteydessä ja toipilasvaiheessa proteiinien tarve on tätäkin suurempi «Nuotio M, Hartikainen S, Nykänen I. Vanhuksen vaja...»42, «Koivukangas M, Strandberg T, Leskinen R, Keinänen-...»45.
  • Laihtuminen tulee pysäyttää riittävällä energian saannilla.
  • On huomattava, että myös ylipainoinen iäkäs voi olla vajaaravittu ja sarkopeeninen (ns. sarkopeeninen lihavuus).
  • Laihduttamista ei yleensä suositella 70 vuotta täyttäneille, ja painoindeksin suositellut ala- ja ylärajat ovat heillä nuorempia aikuispotilaita korkeammat (24–29 kg/m2) «Nuotio M, Hartikainen S, Nykänen I. Vanhuksen vaja...»42.
  • Riittävän ravitsemuksen ohella on tärkeää huolehtia samanaikaisesti liikunnasta ja lihasvoimia vahvistavasta fyysisestä harjoittelusta. Liikkumattomuutta on syytä välttää.
  • Vajaaravitsemuksen riskin seulontaan ja ravitsemushoitoon on kehitetty yhdenmukaisia käytäntöjä osana potilaan kokonaishoitoa ja kuntoutusta. Ks. lisätietoja Ravitsemusneuvottelukunnan julkaisemasta Ravitsemushoitosuosituksesta «https://www.ruokavirasto.fi/teemat/terveytta-edistava-ruokavalio/ravitsemus--ja-ruokasuositukset/ravitsemushoito/»13.

Diabetes ja murtumariski

Murtuman hoito

  • Osteoporoosipotilaat ovat yleensä iäkkäitä ja monisairaita, jolloin hoidon viivyttäminen lisää sairastavuutta ja kuolleisuutta. Iäkkäiden leikkausta vaativat osteoporoottiset murtumat tulee siten hoitaa viivytyksettä.

Lonkkamurtuman kirurginen hoito

Kivun hoito ja kuntoutus

Lonkkamurtuman jälkeen

Nikamamurtuman jälkeen

  • Yleensä osteoporoottinen nikamamurtuma syntyy vähäisen kaatumisen, kumartumisen tai nostoliikkeen aikana, jolloin syntyy akuutti kipu.
    • Vaikka suurimmalla osalla potilaista oireet ovat vähäisiä, joillakuilla kipu on haittaavaa usean viikon tai kuukauden tai jopa vuosien ajan.
    • Kipu voi kehittyä myös vähitellen.
  • Akuutin vaiheen kipua voidaan tarvittaessa lievittää 2–3 vuorokauden levolla, mutta pyrkimyksenä on mobilisoida potilas mahdollisimman nopeasti, jotta vältetään pitempiaikaisesta immobilisaatiosta mahdollisesti aiheutuvat haitat.
    • Näyttö konservatiivisten hoitojen, kuten vuodelevon, selkätukien ja liikunnan vaikuttavuudesta nikamamurtumapotilaan oireisiin, kaatumisten ehkäisyyn ja uusien murtumien ilmaantuvuuteen on vähäistä «Parreira PCS, Maher CG, Megale RZ ym. An overview ...»174, «Perracini MR, Kristensen MT, Cunningham C ym. Phys...»175, «Giangregorio LM, Macintyre NJ, Thabane L ym. Exerc...»176.
    • Selkään kohdistuvaa kuormitusta pyritään vähentämään. Patjan on syytä olla kova, ainoastaan pinnaltaan pehmustettu. Selinmakuulla käytetään polvien alla tyynyä. Kylkimakuulla tyynyt sijoitetaan kyljen alle ja polvien väliin.
    • Lihasjännitystä voidaan yrittää vähentää myös pintalämpöhoidolla ja kevyellä hieronnalla.
    • Selkätuki, kuten ojennustukiliivi, lievittää kipua ja rajoittaa selän kiertoa ja taivuttelua.
    • Potilas voi harrastaa ojennustukiliiviä käyttäessään kevyttä liikuntaa, kuten kävelyä, kivun sallimissa rajoissa yleiskunnon ylläpitämiseksi.
    • Kipulääkitys on yleensä tarpeen. Opioideja saatetaan tarvita aluksi, mutta niiden pitkäaikaista käyttöä tulee välttää.
  • Kroonisen vaiheen kipu voi johtua itse murtumasta tai selkärangan kyfoottisesta tai skolioottisesta virheasennosta. Vaikeissa deformiteeteissa kipua saattaa aiheuttaa kylkikaaren hankaus suoliluuta vasten.

Hoidon organisointi ja porrastus

Perusterveydenhuolto

  • Suurin osa osteoporoosipotilaista hoidetaan perusterveydenhuollossa.
    • Pienienergiaisen vamman aiheuttaman murtuman kärsineillä potilailla osteoporoositutkimukset käynnistetään ensimmäisen murtumaseurannan yhteydessä.
  • Tarvittaessa tehdään lähete erikoissairaanhoitoon.
    • Ongelmatapaukset lähetetään erikoissairaanhoitoon. Niitä ovat
      • erityisen vaikeahoitoinen osteoporoosi
      • fertiili-ikäiset naiset
      • lapset ja nuoret
      • tarpeen mukaan sekundaarinen osteoporoosi (vaikea taustasairaus).

Erikoissairaanhoito

  • Jos potilaan pääasiallinen hoitopaikka hänen perussairautensa vuoksi on erikoissairaanhoidossa, osteoporoosin diagnostiikasta ja hoidosta vastaa erikoissairaanhoito.
  • Pienienergiaisen vamman aiheuttaman murtuman kärsineillä osteoporoositutkimukset käynnistetään tai ohjelmoidaan murtuman hoidon yhteydessä mahdollisimman varhain, mielellään ensikontaktissa (esim. osteoporoosihoitaja).
    • Tavoitteena on, että kaikkien pienienergiaisen murtuman saaneiden mahdollinen osteoporoosin hoidon tarve tulee arvioiduksi.
  • Erikoissairaanhoito tukee perusterveydenhuoltoa osteoporoosin ehkäisyssä, diagnostiikassa, hoidossa ja alueellisten hoitopolkujen rakentamisessa, implementoinnissa ja ylläpidossa.

Seuranta

Tavoitteet

  • Seurannan tavoitteena on määrittää sairauden kulku ja hoidon hyödyt ja haitat.

Suositeltava seurantamalli

Hoidon parantamisen avainalueet

  • Väestötasolla tulee entistä enemmän kiinnittää huomiota osteoporoosin lääkkeettömän ehkäisyn perusasioihin eli kalsiumin ja D-vitamiinin riittävään saantiin, oikeisiin liikuntatottumuksiin, tupakoinnin lopettamiseen ja kaatumisten estämiseen.
  • Osteoporoosin hoidon järjestelyt on aloitettava sekundaaripreventiosta murtuman yhteydessä.
    • Tavoitteena on havaita myösnikamamurtumat.
    • Ongelmana on ollut epäselvyys siitä, kuka ohjaa murtumapotilaan osteoporoosin diagnostiikan ja hoidon piiriin, murtuman hoitanut lääkäri vai perusterveydenhuollon lääkäri.
    • Suomessa ja muualla on saatu positiivisia kokemuksia osteoporoosi- ja murtumahoitajista, joiden tehtäviin kuuluu huolehtia murtumapotilaiden osteoporoosin seulonnasta ja hoitoon ohjauksesta.
    • Potilaan osallistaminen hoitoon on kroonisessa sairaudessa ensiarvoisen tärkeää. Hoitosuunnitelma toimii tässä hyvänä työvälineenä.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Endokrinologiyhdistyksen,Suomen Gynekologiyhdistyksen ja Suomen Geriatrit ry:n asettama työryhmä

Osteoporoosi-suosituksen historiatiedot «Osteoporoosi, Käypä hoito -suosituksen historiatiedot»9.

Puheenjohtaja:

Leo Niskanen, LKT, dosentti, sisätautien, endokrinologian ja geriatrian erikoislääkäri; Päijät-Hämeen keskussairaala

Jäsenet:

Jyrki Kettunen, TtT, ft, dosentti, vanhempi tutkija; Arcada, Helsinki

Anna-Mari Koski, LT, sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri; Keski-Suomen keskussairaala

Christel Lamberg-Allardt, MMT; FM, professori, yliopistonlehtori (eläkk); Helsingin yliopiston elintarvike- ja ravitsemustieteen osasto

Antti Malmivaara, LKT, professori, Käypä hoito -toimittaja; THL ja Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Ville Mattila, LT, professori, ylilääkäri, tekonivelkirurgi, Käypä hoito -toimittaja; Tampereen yliopisto, TAYS, Tekonivelsairaala Coxa ja Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Maria Nuotio, LT, geriatrian professori, ylilääkäri (sivuvirat); Turun yliopisto, Turun kaupungin hyvinvointitoimiala ja TYKS

Joonas Sirola, LT, apulaisprofessori; Itä-Suomen yliopisto ja KYS:n ortopedian, traumatologian ja käsikirurgian klinikka

Marjo Tuppurainen, LT, professori, synnytysten- ja naistentautien ja gynekologisen sädehoidon erikoislääkäri; Itä-Suomen yliopisto ja KYS:n naistentaudit ja synnytykset

Helena Valta, LKT, dosentti, lastentautien ja lastennefrologian erikoislääkäri; HUS Uusi lastensairaala

Kokoava kirjoittaja:

Jorma Komulainen, LT, dosentti, lastentautien ja lastenendokrinologian erikoislääkäri, Käypä hoito -päätoimittaja; Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Asiantuntija:

Jari Kellokoski, HLT, suu- ja leukakirurgian professori, Itä-Suomen yliopisto, suu- ja leukasairauksien ylihammaslääkäri; KYS

Sidonnaisuudet:

Sidonnaisuusilmoitukset on kerätty 8.12.2020 julkaistun suosituksen laatimisen yhteydessä.

Jyrki Kettunen: Luottamustoimet: Suomen Fysioterapeutit ry:n Hyvä fysioterapiakäytäntö – ohjausryhmän jäsen. Muut sidonnaisuudet: Tempur -stipendi (Vuoden fysioterapeutti 2019).

Jorma Komulainen: Sivutoimet: Eksote, konsultoiva lastenendokrinologi; Cochrane Finland, johtaja. Luottamustoimet: Guidelines International Network Nordic: Steering group jäsen 2/2019 saakka; Väestöliitto: hallituksen jäsen; ITLA, hallituksen varajäsen. Ohjaustoimet: STM, palveluvalikoimaneuvosto, pysyvä asiantuntija. Fimea, lääkeinformaatioverkoston koordinaatioryhmä, jäsen. Muut sidonnaisuudet: Kustannus Oy Duodecim, kirjoituspalkkioita.

Anna-Mari Koski: Sivutoimet: Terveystalo Jyväskylä, endokrinologi. Luento-, koulutus- ja asiantuntijapalkkiot: Amgen, Astra, Boehringer, Duodecim, MSD, Novo Nordisk, Mundipharma.

Christel Lamberg-Allardt: FAO/WHO expert group on nutrient requirements for children aged 0-36 months , jäsen 2020 -: Pohjoismaiset ravitsemussuositukset 2022( NNR 2022): NNR-Systematic Review Centre, jäsen 2020- ; Victoriastiftelsen( varapuheenjohtaja ); Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ravitsemuksen täydentämisen seurantaryhmä, jäsen.

Antti Malmivaara: Luottamustoimet: European Academy of Rehabilitation Medicine; Cochrane Rehabilitation, Advisory Board; Cochrane Back and Neck Review Group, Editorial Board, Sairaala ORTON, tieteellisen yksikön johtoryhmä. Ohjaushankkeet: STM, Palveluvalikoimaneuvoston Tules-jaos.

Ville Mattila: Sivutoimet: Tules-vastuualue, Tays, ylilääkäri; Tekonivelsairaala COXA, tekonivelkirurgi; Duodecim Käypä Hoito -toimikunta. Ohjaushankkeet: Käypä Hoito -toimikunta. Muut sidonnaisuudet: Apurahat: VTR, Suomen Akatemia.

Leo Niskanen: Sivutoimet: Savonlinnan keskussairaala, erikoislääkäri; Mehiläinen yksityisvastaanotto; Eiran sairaala yksityisvastaanotto. Tutkimusrahoitus: Novo Nordisk (HYKS-instituutille ja Päijät-Hämeen Hyvinvointiyhtymälle). Luento-, koulutus- ja asiantuntijapalkkiot: Ipsen, Novo Nordisk, Sanofiaventis, Eli Lilly, Boehringer-Ingelheim, Astra Zeneca, MSD, Mundipharma, Roche, Amgen. Luottamustoimet: Duodecim, puheenjohtaja; Käypä Hoito, Diabetes neuvottelukunta, jäsen. Diabeteksen munuaistauti, jäsen. Kustannus Oy Duodecim: hallituksen puheenjohtaja, kirjoituspalkkioita. Ohjaustoimet: Valtion Ravitsemusneuvottelunta: Elintarvikkeiden täydennystyöryhmä, puheenjohtaja.

Maria Nuotio: Sivutoimet: Turun kaupunginsairaala ja TYKS (tutkimuspalvelut), ylilääkäri (geriatrian professorin kliininen sivuvirka). Luento-, koulutus- ja asiantuntijapalkkiot: Astellas Pharma. Luottamustoimet: UEMSin geriatrian sektion Suomen edustaja; Suomen Lääkäriliiton Muistisairauksien erityispätevyystoimikunta, Suomen Geriatrit ry:n edustajana; FISPEN ry:n (Finnish Society for Clinical Nutrition and Metabolism) puheenjohtaja, Alzheimer-tutkimusseuran hallitus. Ohjaushankkeet: Varsinais-Suomen sosiaali -terveydenhuollon järjestämissuunnitelman ohjausryhmän jäsen, Turun kaupungin Ikäneuvola-hankkeen ohjausryhmän jäsen.

Joonas Sirola: Sivutoimet: Mehiläinen, ortopedian erikoislääkäri; Vakuutusoikeus, asiantuntijalääkäri. Korvaukset koulutus- ja kongressikuluista: Zimmer Biomet. Luottamustoimet: Luustoliiton hallituksen jäsen.

Marjo Tuppurainen: Sivutoimet: Mehiläinen, Kuopio, yksityislääkäri. Tutkimusrahoitus (Faasi III kliiniset lääketutukimukset): Bayer, Myovant, Merck, Tesaro. Luento-, koulutus- ja asiantuntijapalkkiot: Pfizer. Muut sidonnaisuudet: Lääkäriasema Cantti Oy, toimitusjohtaja 5.9 2000–30.8.2019. Suomen Menopaussitutkimussäätiön rahastonhoitaja, Suomen Gynekologiyhdistyksen hallitus, jäsen.

Helena Valta: Sivutoimet: Mehiläinen yksityisvastaanotto (lastentaudit).

Kirjallisuusviite

Osteoporoosi. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Endokrinologiyhdistyksen, Suomen Gynekologiyhdistyksen ja Suomen Geriatrit ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Tarkemmat viittausohjeet: «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/viittaaminen»14

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Tiedonhakukäytäntö

Systemaattinen kirjallisuushaku on hoitosuosituksen perusta. Lue lisää artikkelista khk00007

Kirjallisuutta

  1. Jones G, Nguyen T, Sambrook P ym. Progressive loss of bone in the femoral neck in elderly people: longitudinal findings from the Dubbo osteoporosis epidemiology study. BMJ 1994;309:691-5 «PMID: 7950520»PubMed
  2. Ensrud KE, Palermo L, Black DM ym. Hip and calcaneal bone loss increase with advancing age: longitudinal results from the study of osteoporotic fractures. J Bone Miner Res 1995;10:1778-87 «PMID: 8592956»PubMed
  3. Riggs BL, Melton LJ 3rd. Involutional osteoporosis. N Engl J Med 1986;314:1676-86 «PMID: 3520321»PubMed
  4. World Health Organization. Assessment of fracture risk and its application to screening for postmenopausal osteoporosis. Technical report series 843. Geneva: WHO, 1994
  5. Osteoporosis prevention, diagnosis, and therapy. NIH Consens Statement 2000;17:1-45 «PMID: 11525451»PubMed
  6. Cummings SR, Nevitt MC, Browner WS ym. Risk factors for hip fracture in white women. Study of Osteoporotic Fractures Research Group. N Engl J Med 1995;332:767-73 «PMID: 7862179»PubMed
  7. Albrand G, Munoz F, Sornay-Rendu E ym. Independent predictors of all osteoporosis-related fractures in healthy postmenopausal women: the OFELY study. Bone 2003;32:78-85 «PMID: 12584039»PubMed
  8. Väänänen K. [Bone remodeling]. Duodecim 1996;112:2087-94 «PMID: 10605214»PubMed
  9. Wright NC, Looker AC, Saag KG ym. The recent prevalence of osteoporosis and low bone mass in the United States based on bone mineral density at the femoral neck or lumbar spine. J Bone Miner Res 2014;29:2520-6 «PMID: 24771492»PubMed
  10. Riggs BL, Melton LJ. Preface. Kirjassa: Riggs BL, Melton III LJ (toim.) Osteoporosis. Etiology, diagnosis, and Management. Philadelphia, Pennsylvania, USA: Lippincott-Raven Publishers, 1995, 2. painos. s. XV
  11. Oei L, Rivadeneira F, Ly F ym. Review of radiological scoring methods of osteoporotic vertebral fractures for clinical and research settings. Eur Radiol 2013;23:476-86 «PMID: 22892721»PubMed
  12. Genant HK, Wu CY, van Kuijk C ym. Vertebral fracture assessment using a semiquantitative technique. J Bone Miner Res 1993;8:1137-48 «PMID: 8237484»PubMed
  13. Grados F, Fechtenbaum J, Flipon E ym. Radiographic methods for evaluating osteoporotic vertebral fractures. Joint Bone Spine 2009;76:241-7 «PMID: 19196531»PubMed
  14. Diacinti D, Vitali C, Gussoni G ym. Misdiagnosis of vertebral fractures on local radiographic readings of the multicentre POINT (Prevalence of Osteoporosis in INTernal medicine) study. Bone 2017;101:230-235 «PMID: 28511873»PubMed
  15. Kanis JA, Cooper C, Rizzoli R ym. European guidance for the diagnosis and management of osteoporosis in postmenopausal women. Osteoporos Int 2019;30:3-44 «PMID: 30324412»PubMed
  16. Neaton JD, Wentworth D. Serum cholesterol, blood pressure, cigarette smoking, and death from coronary heart disease. Overall findings and differences by age for 316,099 white men. Multiple Risk Factor Intervention Trial Research Group. Arch Intern Med 1992;152:56-64 «PMID: 1728930»PubMed
  17. Cummings SR, Black DM, Nevitt MC ym. Bone density at various sites for prediction of hip fractures. The Study of Osteoporotic Fractures Research Group. Lancet 1993;341:72-5 «PMID: 8093403»PubMed
  18. Kröger H, Huopio J, Honkanen R ym. Prediction of fracture risk using axial bone mineral density in a perimenopausal population: a prospective study. J Bone Miner Res 1995;10:302-6 «PMID: 7754811»PubMed
  19. Tuppurainen M, Kröger H, Saarikoski S ym. The effect of gynecological risk factors on lumbar and femoral bone mineral density in peri- and postmenopausal women. Maturitas 1995;21:137-45 «PMID: 7752951»PubMed
  20. De Laet CE, van Hout BA, Burger H ym. Bone density and risk of hip fracture in men and women: cross sectional analysis. BMJ 1997;315:221-5 «PMID: 9253270»PubMed
  21. Kanis JA, Delmas P, Burckhardt P ym. Guidelines for diagnosis and management of osteoporosis. The European Foundation for Osteoporosis and Bone Disease. Osteoporos Int 1997;7:390-406 «PMID: 9373575»PubMed
  22. Kröger H, Lunt M, Reeve J ym. Bone density reduction in various measurement sites in men and women with osteoporotic fractures of spine and hip: the European quantitation of osteoporosis study. Calcif Tissue Int 1999;64:191-9 «PMID: 10024374»PubMed
  23. Van der Klift M, De Laet CE, McCloskey EV ym. The incidence of vertebral fractures in men and women: the Rotterdam Study. J Bone Miner Res 2002;17:1051-6 «PMID: 12054160»PubMed
  24. Eastell R, Szulc P. Use of bone turnover markers in postmenopausal osteoporosis. Lancet Diabetes Endocrinol 2017;5:908-923 «PMID: 28689768»PubMed
  25. Poku EK, Towler MR, Cummins NM ym. Developing novel prognostic biomarkers for multivariate fracture risk prediction algorithms. Calcif Tissue Int 2012;91:204-14 «PMID: 22782503»PubMed
  26. Blumsohn A, Eastell R. The performance and utility of biochemical markers of bone turnover: do we know enough to use them in clinical practice? Ann Clin Biochem 1997;34 ( Pt 5):449-59 «PMID: 9293302»PubMed
  27. Nelson HD, Helfand M, Woolf SH ym. Screening for postmenopausal osteoporosis: a review of the evidence for the U.S. Preventive Services Task Force. Ann Intern Med 2002;137:529-41 «PMID: 12230356»PubMed
  28. Who are candidates for prevention and treatment for osteoporosis? Osteoporos Int 1997;7:1-6 «PMID: 9102057»PubMed
  29. Compston JE, McClung MR, Leslie WD. Osteoporosis. Lancet 2019;393:364-376 «PMID: 30696576»PubMed
  30. Kröger H. [FRAX fracture risk calculator in the diagnostics and treatment of osteoporosis]. Duodecim 2013;129:1149-52 «PMID: 23819200»PubMed
  31. Kanis JA, McCloskey EV, Johansson H ym. Case finding for the management of osteoporosis with FRAX--assessment and intervention thresholds for the UK. Osteoporos Int 2008;19:1395-408 «PMID: 18751937»PubMed
  32. Compston J, Cooper A, Cooper C ym. Guidelines for the diagnosis and management of osteoporosis in postmenopausal women and men from the age of 50 years in the UK. Maturitas 2009;62:105-8 «PMID: 19135323»PubMed
  33. Kanis JA, Hans D, Cooper C ym. Interpretation and use of FRAX in clinical practice. Osteoporos Int 2011;22:2395-411 «PMID: 21779818»PubMed
  34. Kanis JA, McCloskey EV, Johansson H ym. European guidance for the diagnosis and management of osteoporosis in postmenopausal women. Osteoporos Int 2013;24:23-57 «PMID: 23079689»PubMed
  35. Viswanathan M, Reddy S, Berkman N ym. Screening to Prevent Osteoporotic Fractures: Updated Evidence Report and Systematic Review for the US Preventive Services Task Force. JAMA 2018;319:2532-2551 «PMID: 29946734»PubMed
  36. McCloskey EV, Johansson H, Oden A ym. Denosumab reduces the risk of osteoporotic fractures in postmenopausal women, particularly in those with moderate to high fracture risk as assessed with FRAX. J Bone Miner Res 2012;27:1480-6 «PMID: 22431426»PubMed
  37. Kanis JA, McCloskey E, Johansson H ym. FRAX(®) with and without bone mineral density. Calcif Tissue Int 2012;90:1-13 «PMID: 22057815»PubMed
  38. Donaldson MG, Palermo L, Ensrud KE ym. Effect of alendronate for reducing fracture by FRAX score and femoral neck bone mineral density: the Fracture Intervention Trial. J Bone Miner Res 2012;27:1804-10 «PMID: 22492479»PubMed
  39. Pajala S,Iäkkäiden kaatumisten ehkäisy. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Opas 16,4.painos, Tampere. Juvenes Print-Suomen yliopistopaino Oy 2016
  40. Karinkanta S, Mänty M, Pajala S ym. Kaatumisten ja kaatumisvammojen ehkäisyn fysioterapiasuositus. Hyvä fysioterapiakäytäntö -suositus. Suomen Fysioterapeutit, 2011. Saatavilla Internetissä «https://www.suomenfysioterapeutit.fi/fysioterapia/ammatin-kehittaminen/fysioterapiasuositukset/polven-ja-lonkan-nivelrikon-fysioterapiasuositus/»15
  41. Cederholm T, Jensen GL, Correia MITD ym. GLIM criteria for the diagnosis of malnutrition - A consensus report from the global clinical nutrition community. Clin Nutr 2019;38:1-9 «PMID: 30181091»PubMed
  42. Nuotio M, Hartikainen S, Nykänen I. Vanhuksen vajaaravitsemuksen arviointi, ehkäisy ja hoito. Suom Lääkäril 2019;20:1268-74
  43. Hirschfeld HP, Kinsella R, Duque G. Osteosarcopenia: where bone, muscle, and fat collide. Osteoporos Int 2017;28:2781-2790 «PMID: 28733716»PubMed
  44. Lima RM, de Oliveira RJ, Raposo R ym. Stages of sarcopenia, bone mineral density, and the prevalence of osteoporosis in older women. Arch Osteoporos 2019;14:38 «PMID: 30868338»PubMed
  45. Koivukangas M, Strandberg T, Leskinen R, Keinänen-Kiukaanniemi S, Antikainen R. Vanhusten gerastenia - tunnista riskipotilas. Suomen Lääkärilehti 2017;72:425-30
  46. Bartosch P, McGuigan FE, Akesson KE. Progression of frailty and prevalence of osteoporosis in a community cohort of older women-a 10-year longitudinal study. Osteoporos Int 2018;29:2191-2199 «PMID: 29947868»PubMed
  47. Kojima G. Frailty as a predictor of fractures among community-dwelling older people: A systematic review and meta-analysis. Bone 2016;90:116-22 «PMID: 27321894»PubMed
  48. Cruz-Jentoft AJ, Baeyens JP, Bauer JM ym. Sarcopenia: European consensus on definition and diagnosis: Report of the European Working Group on Sarcopenia in Older People. Age Ageing 2010;39:412-23 «PMID: 20392703»PubMed
  49. Valtion Ravitsemusneuvottelukunta. Suomalaiset ravitsemussuositukset - ravinto ja liikunta tasapainoon 2005, 56 s. ISBN 951-37-4501-5
  50. Valtion Ravitsemusneuvottelukunta. Ravitsemussuositukset ikääntyneille. Helsinki: Edita Prima Oy, 2010
  51. Nordic Council of Ministers. Nordic Nutrition Recommendations. Norden 2014. https://www.norden.org/fi/node/7832
  52. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Suomalaiset ravitsemussuositukset – Terveyttä ruoasta 2014, 5. korjattu painos. Helsinki: PunaMusta Oy 2018. https://www.ruokavirasto.fi/teemat/terveytta-edistava-ruokavalio/kuluttaja--ja-ammattilaismateriaali/julkaisut/.
  53. Valsta L, Kaartinen N, Tapanainen H, Männistö S, Sääksjärvi K, toim. Ravitsemus Suomessa – FinRavinto 2017 -tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 12/2018
  54. Chung M, Balk EM, Brendel M ym. Vitamin D and calcium: a systematic review of health outcomes. Evid Rep Technol Assess (Full Rep) 2009;:1-420 «PMID: 20629479»PubMed
  55. Shea B, Wells G, Cranney A ym. Meta-analyses of therapies for postmenopausal osteoporosis. VII. Meta-analysis of calcium supplementation for the prevention of postmenopausal osteoporosis. Endocr Rev 2002;23:552-9 «PMID: 12202470»PubMed
  56. Waugh EJ, Lam MA, Hawker GA ym. Risk factors for low bone mass in healthy 40-60 year old women: a systematic review of the literature. Osteoporos Int 2009;20:1-21 «PMID: 18523710»PubMed
  57. Reid IR, Bristow SM, Bolland MJ. Calcium supplements: benefits and risks. J Intern Med 2015;278:354-68 «PMID: 26174589»PubMed
  58. Holick MF. Sunlight and vitamin D for bone health and prevention of autoimmune diseases, cancers, and cardiovascular disease. Am J Clin Nutr 2004;80:1678S-88S «PMID: 15585788»PubMed
  59. Wactawski-Wende J, Kotchen JM, Anderson GL ym. Calcium plus vitamin D supplementation and the risk of colorectal cancer. N Engl J Med 2006;354:684-96 «PMID: 16481636»PubMed
  60. Autier P, Gandini S, Mullie P. A systematic review: influence of vitamin D supplementation on serum 25-hydroxyvitamin D concentration. J Clin Endocrinol Metab 2012;97:2606-13 «PMID: 22701014»PubMed
  61. Mulligan GB, Licata A. Taking vitamin D with the largest meal improves absorption and results in higher serum levels of 25-hydroxyvitamin D. J Bone Miner Res 2010;25:928-30 «PMID: 20200983»PubMed
  62. Jääskeläinen T, Itkonen ST, Lundqvist A ym. The positive impact of general vitamin D food fortification policy on vitamin D status in a representative adult Finnish population: evidence from an 11-y follow-up based on standardized 25-hydroxyvitamin D data. Am J Clin Nutr 2017;105:1512-1520 «PMID: 28490516»PubMed
  63. Raulio S, Erlund I, Männistö S ym. Successful nutrition policy: improvement of vitamin D intake and status in Finnish adults over the last decade. Eur J Public Health 2017;27:268-273 «PMID: 28339536»PubMed
  64. Lips P, Cashman KD, Lamberg-Allardt C ym. Current vitamin D status in European and Middle East countries and strategies to prevent vitamin D deficiency: a position statement of the European Calcified Tissue Society. Eur J Endocrinol 2019;180:P23-P54 «PMID: 30721133»PubMed
  65. Sanders KM, Stuart AL, Williamson EJ ym. Annual high-dose oral vitamin D and falls and fractures in older women: a randomized controlled trial. JAMA 2010;303:1815-22 «PMID: 20460620»PubMed
  66. Khaw KT, Stewart AW, Waayer D ym. Effect of monthly high-dose vitamin D supplementation on falls and non-vertebral fractures: secondary and post-hoc outcomes from the randomised, double-blind, placebo-controlled ViDA trial. Lancet Diabetes Endocrinol 2017;5:438-447 «PMID: 28461159»PubMed
  67. Smith LM, Gallagher JC, Suiter C. Medium doses of daily vitamin D decrease falls and higher doses of daily vitamin D3 increase falls: A randomized clinical trial. J Steroid Biochem Mol Biol 2017;173:317-322 «PMID: 28323044»PubMed
  68. Bischoff-Ferrari HA, Dawson-Hughes B, Orav EJ ym. Monthly High-Dose Vitamin D Treatment for the Prevention of Functional Decline: A Randomized Clinical Trial. JAMA Intern Med 2016;176:175-83 «PMID: 26747333»PubMed
  69. Winzenberg T, Powell S, Shaw KA ym. Effects of vitamin D supplementation on bone density in healthy children: systematic review and meta-analysis. BMJ 2011;342:c7254 «PMID: 21266418»PubMed
  70. Lips P, Goldsmith D, de Jongh R. Vitamin D and osteoporosis in chronic kidney disease. J Nephrol 2017;30:671-675 «PMID: 28940158»PubMed
  71. Hopper JL, Seeman E. The bone density of female twins discordant for tobacco use. N Engl J Med 1994;330:387-92 «PMID: 8284003»PubMed
  72. Cusano NE. Skeletal Effects of Smoking. Curr Osteoporos Rep 2015;13:302-9 «PMID: 26205852»PubMed
  73. Ward KD, Klesges RC. A meta-analysis of the effects of cigarette smoking on bone mineral density. Calcif Tissue Int 2001;68:259-70 «PMID: 11683532»PubMed
  74. Välimäki MJ, Kärkkäinen M, Lamberg-Allardt C ym. Exercise, smoking, and calcium intake during adolescence and early adulthood as determinants of peak bone mass. Cardiovascular Risk in Young Finns Study Group. BMJ 1994;309:230-5 «PMID: 8069139»PubMed
  75. Kiel DP, Baron JA, Anderson JJ ym. Smoking eliminates the protective effect of oral estrogens on the risk for hip fracture among women. Ann Intern Med 1992;116:716-21 «PMID: 1558342»PubMed
  76. Välimäki MJ, Laitinen KA, Tähtelä RK ym. The effects of transdermal estrogen therapy on bone mass and turnover in early postmenopausal smokers: a prospective, controlled study. Am J Obstet Gynecol 2003;189:1213-20 «PMID: 14634543»PubMed
  77. Sirola J, Kröger H, Honkanen R ym. Smoking may impair the bone protective effects of nutritional calcium: a population-based approach. J Bone Miner Res 2003;18:1036-42 «PMID: 12817756»PubMed
  78. Law MR, Hackshaw AK. A meta-analysis of cigarette smoking, bone mineral density and risk of hip fracture: recognition of a major effect. BMJ 1997;315:841-6 «PMID: 9353503»PubMed
  79. Laitinen K, Välimäki M. Bone and the 'comforts of life'. Ann Med 1993;25:413-25 «PMID: 8217108»PubMed
  80. Lehtonen-Veromaa M, Möttönen T, Svedström E ym. Physical activity and bone mineral acquisition in peripubertal girls. Scand J Med Sci Sports 2000;10:236-43 «PMID: 10898269»PubMed
  81. Bielemann RM, Martinez-Mesa J, Gigante DP. Physical activity during life course and bone mass: a systematic review of methods and findings from cohort studies with young adults. BMC Musculoskelet Disord 2013;14:77 «PMID: 23497066»PubMed
  82. Kelley GA, Kelley KS, Kohrt WM. Exercise and bone mineral density in premenopausal women: a meta-analysis of randomized controlled trials. Int J Endocrinol 2013;2013:741639 «PMID: 23401684»PubMed
  83. Martyn-St James M, Carroll S. High-intensity resistance training and postmenopausal bone loss: a meta-analysis. Osteoporos Int 2006;17:1225-40 «PMID: 16823548»PubMed
  84. Marques EA, Mota J, Carvalho J. Exercise effects on bone mineral density in older adults: a meta-analysis of randomized controlled trials. Age (Dordr) 2012;34:1493-515 «PMID: 21922251»PubMed
  85. Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset 2016. Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016: 21 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75405/OKM21.pdf
  86. World Health Organization. Global recommendations on physical activity for health. WHO Geneva 2010
  87. U.S.Department of Health and Human Services. Physical Activity Guidelines for Americans, 2nd edition. Washington, DC: U.S. Department of Health and Human Services; 2018
  88. Ristolainen L, Toivo K, Parkkari J ym. Acute and overuse injuries among sports club members and non-members: the Finnish Health Promoting Sports Club (FHPSC) study. BMC Musculoskelet Disord 2019;20:32 «PMID: 30660197»PubMed
  89. Kohrt WM, Bloomfield SA, Little KD ym. American College of Sports Medicine Position Stand: physical activity and bone health. Med Sci Sports Exerc 2004;36:1985-96 «PMID: 15514517»PubMed
  90. UKK-instituutti. Liikkumisen suositukset. www.ukkinstituutti.fi/liikkumisensuositus
  91. Giangregorio LM, Papaioannou A, Macintyre NJ ym. Too Fit To Fracture: exercise recommendations for individuals with osteoporosis or osteoporotic vertebral fracture. Osteoporos Int 2014;25:821-35 «PMID: 24281053»PubMed
  92. Khan K, McKay H, Kannus P ym. Physical activity and bone health. Champaign, IL, Human Kinetics 2001;181-98
  93. Nikander R, Lepola V, Karinkanta S, Sievänen H. Muutama tunti reipasta liikuntaa viikossa - lonkkamurtumat vähenevät kolmanneksella? Katsausartikkeli. Suom Lääkäril 2008;63:2033-40
  94. Parkkari J, Kannus P, Palvanen M ym. Majority of hip fractures occur as a result of a fall and impact on the greater trochanter of the femur: a prospective controlled hip fracture study with 206 consecutive patients. Calcif Tissue Int 1999;65:183-7 «PMID: 10441647»PubMed
  95. Carter ND, Kannus P, Khan KM. Exercise in the prevention of falls in older people: a systematic literature review examining the rationale and the evidence. Sports Med 2001;31:427-38 «PMID: 11394562»PubMed
  96. Qazi SL, Sirola J, Kröger H ym. High Postural Sway Is an Independent Risk Factor for Osteoporotic Fractures but Not for Mortality in Elderly Women. J Bone Miner Res 2019;34:817-824 «PMID: 30811685»PubMed
  97. Cameron ID, Dyer SM, Panagoda CE ym. Interventions for preventing falls in older people in care facilities and hospitals. Cochrane Database Syst Rev 2018;9:CD005465 «PMID: 30191554»PubMed
  98. Guirguis-Blake JM, Michael YL, Perdue LA ym. Interventions to Prevent Falls in Older Adults: Updated Evidence Report and Systematic Review for the US Preventive Services Task Force. JAMA 2018;319:1705-1716 «PMID: 29710140»PubMed
  99. Bolland MJ, Grey A, Avenell A. Effects of vitamin D supplementation on musculoskeletal health: a systematic review, meta-analysis, and trial sequential analysis. Lancet Diabetes Endocrinol 2018;6:847-858 «PMID: 30293909»PubMed
  100. Owen RA, Melton LJ 3rd, Ilstrup DM ym. Colles' fracture and subsequent hip fracture risk. Clin Orthop Relat Res 1982;:37-43 «PMID: 7140084»PubMed
  101. Melton LJ 3rd, Atkinson EJ, Cooper C ym. Vertebral fractures predict subsequent fractures. Osteoporos Int 1999;10:214-21 «PMID: 10525713»PubMed
  102. Klotzbuecher CM, Ross PD, Landsman PB ym. Patients with prior fractures have an increased risk of future fractures: a summary of the literature and statistical synthesis. J Bone Miner Res 2000;15:721-39 «PMID: 10780864»PubMed
  103. Ismail AA, Cockerill W, Cooper C ym. Prevalent vertebral deformity predicts incident hip though not distal forearm fracture: results from the European Prospective Osteoporosis Study. Osteoporos Int 2001;12:85-90 «PMID: 11303719»PubMed
  104. Johnell O, Oden A, Caulin F ym. Acute and long-term increase in fracture risk after hospitalization for vertebral fracture. Osteoporos Int 2001;12:207-14 «PMID: 11315239»PubMed
  105. Eisman JA, Bogoch ER, Dell R ym. Making the first fracture the last fracture: ASBMR task force report on secondary fracture prevention. J Bone Miner Res 2012;27:2039-46 «PMID: 22836222»PubMed
  106. Lindsay R, Silverman SL, Cooper C ym. Risk of new vertebral fracture in the year following a fracture. JAMA 2001;285:320-3 «PMID: 11176842»PubMed
  107. Ettinger B, Black DM, Mitlak BH ym. Reduction of vertebral fracture risk in postmenopausal women with osteoporosis treated with raloxifene: results from a 3-year randomized clinical trial. Multiple Outcomes of Raloxifene Evaluation (MORE) Investigators. JAMA 1999;282:637-45 «PMID: 10517716»PubMed
  108. Gehlbach S, Saag KG, Adachi JD ym. Previous fractures at multiple sites increase the risk for subsequent fractures: the Global Longitudinal Study of Osteoporosis in Women. J Bone Miner Res 2012;27:645-53 «PMID: 22113888»PubMed
  109. Hui SL, Slemenda CW, Johnston CC Jr. Age and bone mass as predictors of fracture in a prospective study. J Clin Invest 1988;81:1804-9 «PMID: 3384952»PubMed
  110. Cummings SR, Black DM, Nevitt MC ym. Appendicular bone density and age predict hip fracture in women. The Study of Osteoporotic Fractures Research Group. JAMA 1990;263:665-8 «PMID: 2404146»PubMed
  111. Kanis JA, Johnell O, Oden A ym. Ten year probabilities of osteoporotic fractures according to BMD and diagnostic thresholds. Osteoporos Int 2001;12:989-95 «PMID: 11846333»PubMed
  112. Kanis JA, Borgstrom F, De Laet C ym. Assessment of fracture risk. Osteoporos Int 2005;16:581-9 «PMID: 15616758»PubMed
  113. Black DM, Cummings SR, Karpf DB ym. Randomised trial of effect of alendronate on risk of fracture in women with existing vertebral fractures. Fracture Intervention Trial Research Group. Lancet 1996;348:1535-41 «PMID: 8950879»PubMed
  114. McClung MR, Geusens P, Miller PD ym. Effect of risedronate on the risk of hip fracture in elderly women. Hip Intervention Program Study Group. N Engl J Med 2001;344:333-40 «PMID: 11172164»PubMed
  115. Kanis JA, Glüer CC. An update on the diagnosis and assessment of osteoporosis with densitometry. Committee of Scientific Advisors, International Osteoporosis Foundation. Osteoporos Int 2000;11:192-202 «PMID: 10824234»PubMed
  116. Lindsay R, Cosman F, Lobo RA ym. Addition of alendronate to ongoing hormone replacement therapy in the treatment of osteoporosis: a randomized, controlled clinical trial. J Clin Endocrinol Metab 1999;84:3076-81 «PMID: 10487668»PubMed
  117. Leder BZ, Tsai JN, Uihlein AV ym. Two years of Denosumab and teriparatide administration in postmenopausal women with osteoporosis (The DATA Extension Study): a randomized controlled trial. J Clin Endocrinol Metab 2014;99:1694-700 «PMID: 24517156»PubMed
  118. Black DM, Greenspan SL, Ensrud KE ym. The effects of parathyroid hormone and alendronate alone or in combination in postmenopausal osteoporosis. N Engl J Med 2003;349:1207-15 «PMID: 14500804»PubMed
  119. Black DM, Bilezikian JP, Ensrud KE ym. One year of alendronate after one year of parathyroid hormone (1-84) for osteoporosis. N Engl J Med 2005;353:555-65 «PMID: 16093464»PubMed
  120. McClung MR. Using Osteoporosis Therapies in Combination. Curr Osteoporos Rep 2017;15:343-352 «PMID: 28667435»PubMed
  121. Ponzetti M, Rucci N. Updates on Osteoimmunology: What's New on the Cross-Talk Between Bone and Immune System. Front Endocrinol (Lausanne) 2019;10:236 «PMID: 31057482»PubMed
  122. Herzog W, Minne H, Deter C ym. Outcome of bone mineral density in anorexia nervosa patients 11.7 years after first admission. J Bone Miner Res 1993;8:597-605 «PMID: 8511987»PubMed
  123. Lucas AR, Melton LJ 3rd, Crowson CS ym. Long-term fracture risk among women with anorexia nervosa: a population-based cohort study. Mayo Clin Proc 1999;74:972-7 «PMID: 10918862»PubMed
  124. Bakalov VK, Chen ML, Baron J ym. Bone mineral density and fractures in Turner syndrome. Am J Med 2003;115:259-64 «PMID: 12967689»PubMed
  125. Zhu L, Jiang X, Sun Y ym. Effect of hormone therapy on the risk of bone fractures: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. Menopause 2016;23:461-70 «PMID: 26529613»PubMed
  126. Vinogradova Y, Coupland C, Hippisley-Cox J. Use of hormone replacement therapy and risk of venous thromboembolism: nested case-control studies using the QResearch and CPRD databases. BMJ 2019;364:k4810 «PMID: 30626577»PubMed
  127. Ackerman KE, Singhal V, Baskaran C ym. Oestrogen replacement improves bone mineral density in oligo-amenorrhoeic athletes: a randomised clinical trial. Br J Sports Med 2019;53:229-236 «PMID: 30301734»PubMed
  128. Lindsay R, Gallagher JC, Kagan R ym. Efficacy of tissue-selective estrogen complex of bazedoxifene/conjugated estrogens for osteoporosis prevention in at-risk postmenopausal women. Fertil Steril 2009;92:1045-1052 «PMID: 19635616»PubMed
  129. Pinkerton JV, Abraham L, Bushmakin AG ym. Evaluation of the efficacy and safety of bazedoxifene/conjugated estrogens for secondary outcomes including vasomotor symptoms in postmenopausal women by years since menopause in the Selective estrogens, Menopause and Response to Therapy (SMART) trials. J Womens Health (Larchmt) 2014;23:18-28 «PMID: 24206058»PubMed
  130. Silverman SL, Christiansen C, Genant HK ym. Efficacy of bazedoxifene in reducing new vertebral fracture risk in postmenopausal women with osteoporosis: results from a 3-year, randomized, placebo-, and active-controlled clinical trial. J Bone Miner Res 2008;23:1923-34 «PMID: 18665787»PubMed
  131. Larsen MS, Schmal H. The enigma of atypical femoral fractures: A summary of current knowledge. EFORT Open Rev 2018;3:494-500 «PMID: 30305933»PubMed
  132. Starr J, Tay YKD, Shane E. Current Understanding of Epidemiology, Pathophysiology, and Management of Atypical Femur Fractures. Curr Osteoporos Rep 2018;16:519-529 «PMID: 29951870»PubMed
  133. Anagnostis P, Paschou SA, Mintziori G ym. Drug holidays from bisphosphonates and denosumab in postmenopausal osteoporosis: EMAS position statement. Maturitas 2017;101:23-30 «PMID: 28539165»PubMed
  134. Ferrari S, Butler PW, Kendler DL ym. Further Nonvertebral Fracture Reduction Beyond 3 Years for Up to 10 Years of Denosumab Treatment. J Clin Endocrinol Metab 2019;104:3450-3461 «PMID: 31125092»PubMed
  135. Cummings SR, Ferrari S, Eastell R ym. Vertebral Fractures After Discontinuation of Denosumab: A Post Hoc Analysis of the Randomized Placebo-Controlled FREEDOM Trial and Its Extension. J Bone Miner Res 2018;33:190-198 «PMID: 29105841»PubMed
  136. Tsourdi E, Langdahl B, Cohen-Solal M ym. Discontinuation of Denosumab therapy for osteoporosis: A systematic review and position statement by ECTS. Bone 2017;105:11-17 «PMID: 28789921»PubMed
  137. Van Staa TP, Leufkens HG, Abenhaim L ym. Use of oral corticosteroids and risk of fractures. J Bone Miner Res 2000;15:993-1000 «PMID: 10841167»PubMed
  138. Kanis JA, Johansson H, Oden A ym. A meta-analysis of prior corticosteroid use and fracture risk. J Bone Miner Res 2004;19:893-9 «PMID: 15125788»PubMed
  139. Weinstein RS. Clinical practice. Glucocorticoid-induced bone disease. N Engl J Med 2011;365:62-70 «PMID: 21732837»PubMed
  140. Amiche MA, Albaum JM, Tadrous M ym. Fracture risk in oral glucocorticoid users: a Bayesian meta-regression leveraging control arms of osteoporosis clinical trials. Osteoporos Int 2016;27:1709-18 «PMID: 26694595»PubMed
  141. De Vries F, Bracke M, Leufkens HG ym. Fracture risk with intermittent high-dose oral glucocorticoid therapy. Arthritis Rheum 2007;56:208-14 «PMID: 17195223»PubMed
  142. Suissa S, Baltzan M, Kremer R ym. Inhaled and nasal corticosteroid use and the risk of fracture. Am J Respir Crit Care Med 2004;169:83-8 «PMID: 14551165»PubMed
  143. Hubbard R, Tattersfield A, Smith C ym. Use of inhaled corticosteroids and the risk of fracture. Chest 2006;130:1082-8 «PMID: 17035441»PubMed
  144. Vande Berg BC, Malghem J, Lecouvet FE ym. Fat conversion of femoral marrow in glucocorticoid-treated patients: a cross-sectional and longitudinal study with magnetic resonance imaging. Arthritis Rheum 1999;42:1405-11 «PMID: 10403268»PubMed
  145. Swanson C, Lorentzon M, Conaway HH ym. Glucocorticoid regulation of osteoclast differentiation and expression of receptor activator of nuclear factor-kappaB (NF-kappaB) ligand, osteoprotegerin, and receptor activator of NF-kappaB in mouse calvarial bones. Endocrinology 2006;147:3613-22 «PMID: 16614077»PubMed
  146. Van Staa TP, Laan RF, Barton IP ym. Bone density threshold and other predictors of vertebral fracture in patients receiving oral glucocorticoid therapy. Arthritis Rheum 2003;48:3224-9 «PMID: 14613287»PubMed
  147. Kanis JA, Oden A, Johansson H ym. FRAX and its applications to clinical practice. Bone 2009;44:734-43 «PMID: 19195497»PubMed
  148. Lekamwasam S, Adachi JD, Agnusdei D ym. A framework for the development of guidelines for the management of glucocorticoid-induced osteoporosis. Osteoporos Int 2012;23:2257-76 «PMID: 22434203»PubMed
  149. van Staa TP, Leufkens HG, Abenhaim L ym. Oral corticosteroids and fracture risk: relationship to daily and cumulative doses. Rheumatology (Oxford) 2000;39:1383-9 «PMID: 11136882»PubMed
  150. Kanis JA, Johansson H, Oden A ym. Guidance for the adjustment of FRAX according to the dose of glucocorticoids. Osteoporos Int 2011;22:809-16 «PMID: 21229233»PubMed
  151. Compston J, Cooper A, Cooper C ym. UK clinical guideline for the prevention and treatment of osteoporosis. Arch Osteoporos 2017;12:43 «PMID: 28425085»PubMed
  152. Buckley L, Guyatt G, Fink HA ym. 2017 American College of Rheumatology Guideline for the Prevention and Treatment of Glucocorticoid-Induced Osteoporosis. Arthritis Rheumatol 2017;69:1521-1537 «PMID: 28585373»PubMed
  153. Axelsson KF, Nilsson AG, Wedel H ym. Association Between Alendronate Use and Hip Fracture Risk in Older Patients Using Oral Prednisolone. JAMA 2017;318:146-155 «PMID: 28697254»PubMed
  154. Saag KG, Zanchetta JR, Devogelaer JP ym. Effects of teriparatide versus alendronate for treating glucocorticoid-induced osteoporosis: thirty-six-month results of a randomized, double-blind, controlled trial. Arthritis Rheum 2009;60:3346-55 «PMID: 19877063»PubMed
  155. Hansen KE, Wilson HA, Zapalowski C ym. Uncertainties in the prevention and treatment of glucocorticoid-induced osteoporosis. J Bone Miner Res 2011;26:1989-96 «PMID: 21721042»PubMed
  156. Goulding A, Jones IE, Williams SM ym. First fracture is associated with increased risk of new fractures during growth. J Pediatr 2005;146:286-8 «PMID: 15689927»PubMed
  157. Valta H, Mäkitie O. [New diagnostic criteria for pediatric osteoporosis--spinal compression fractures are an underdiagnosed problem]. Duodecim 2011;127:921-9 «PMID: 21648165»PubMed
  158. Nose-Ogura S, Harada M, Hiraike O ym. Management of the female athlete triad. J Obstet Gynaecol Res 2018;44:1007-1014 «PMID: 29607594»PubMed
  159. Adler RA. Update on osteoporosis in men. Best Pract Res Clin Endocrinol Metab 2018;32:759-772 «PMID: 30449553»PubMed
  160. Andersson S, Välimäki M. [Male osteoporosis]. Duodecim 2009;125:1109-16 «PMID: 19585908»PubMed
  161. Watts NB, Adler RA, Bilezikian JP ym. Osteoporosis in men: an Endocrine Society clinical practice guideline. J Clin Endocrinol Metab 2012;97:1802-22 «PMID: 22675062»PubMed
  162. Kaufman JM, Lapauw B, Goemaere S. Current and future treatments of osteoporosis in men. Best Pract Res Clin Endocrinol Metab 2014;28:871-84 «PMID: 25432358»PubMed
  163. Chen L, Wang G, Zheng F ym. Efficacy of bisphosphonates against osteoporosis in adult men: a meta-analysis of randomized controlled trials. Osteoporos Int 2015;26:2355-63 «PMID: 25944731»PubMed
  164. Boonen S, Reginster JY, Kaufman JM ym. Fracture risk and zoledronic acid therapy in men with osteoporosis. N Engl J Med 2012;367:1714-23 «PMID: 23113482»PubMed
  165. Nayak S, Greenspan SL. Osteoporosis Treatment Efficacy for Men: A Systematic Review and Meta-Analysis. J Am Geriatr Soc 2017;65:490-495 «PMID: 28304090»PubMed
  166. Wuorela M, Viikari L. Vanhuksen toimintakyvyn arviointi akuuttisairaanhoidossa. Duodecim 2019;17:1579-85
  167. Greenspan SL, Perera S, Ferchak MA ym. Efficacy and safety of single-dose zoledronic acid for osteoporosis in frail elderly women: a randomized clinical trial. JAMA Intern Med 2015;175:913-21 «PMID: 25867538»PubMed
  168. Axelsson KF, Wallander M, Johansson H ym. Hip fracture risk and safety with alendronate treatment in the oldest-old. J Intern Med 2017;282:546-559 «PMID: 28857352»PubMed
  169. Sellmeyer DE, Civitelli R, Hofbauer LC ym. Skeletal Metabolism, Fracture Risk, and Fracture Outcomes in Type 1 and Type 2 Diabetes. Diabetes 2016;65:1757-66 «PMID: 27329951»PubMed
  170. Thong EP, Herath M, Weber DR ym. Fracture risk in young and middle-aged adults with type 1 diabetes mellitus: A systematic review and meta-analysis. Clin Endocrinol (Oxf) 2018;89:314-323 «PMID: 29876960»PubMed
  171. Compston J. Type 2 diabetes mellitus and bone. J Intern Med 2018;283:140-153 «PMID: 29265670»PubMed
  172. Zhu ZN, Jiang YF, Ding T. Risk of fracture with thiazolidinediones: an updated meta-analysis of randomized clinical trials. Bone 2014;68:115-23 «PMID: 25173606»PubMed
  173. Bennell KL, Matthews B, Greig A ym. Effects of an exercise and manual therapy program on physical impairments, function and quality-of-life in people with osteoporotic vertebral fracture: a randomised, single-blind controlled pilot trial. BMC Musculoskelet Disord 2010;11:36 «PMID: 20163739»PubMed
  174. Parreira PCS, Maher CG, Megale RZ ym. An overview of clinical guidelines for the management of vertebral compression fracture: a systematic review. Spine J 2017;17:1932-1938 «PMID: 28739478»PubMed
  175. Perracini MR, Kristensen MT, Cunningham C ym. Physiotherapy following fragility fractures. Injury 2018;49:1413-1417 «PMID: 29958686»PubMed
  176. Giangregorio LM, Macintyre NJ, Thabane L ym. Exercise for improving outcomes after osteoporotic vertebral fracture. Cochrane Database Syst Rev 2013;:CD008618 «PMID: 23440829»PubMed
  177. Howe TE, Shea B, Dawson LJ ym. Exercise for preventing and treating osteoporosis in postmenopausal women. Cochrane Database Syst Rev 2011;:CD000333 «PMID: 21735380»PubMed
  178. Sinaki M. Musculoskeletal rehabilitation. Kirjassa: Riggs BL, Melton III LJ (toim.) Osteoporosis: etiology, diagnosis and management. Philadelphia, New York: Lippincott-Raven Publishers, 1995
  179. Little EA, Eccles MP. A systematic review of the effectiveness of interventions to improve post-fracture investigation and management of patients at risk of osteoporosis. Implement Sci 2010;5:80 «PMID: 20969769»PubMed
  180. Laliberté MC, Perreault S, Jouini G ym. Effectiveness of interventions to improve the detection and treatment of osteoporosis in primary care settings: a systematic review and meta-analysis. Osteoporos Int 2011;22:2743-68 «PMID: 21336493»PubMed
  181. Majumdar SR, Beaupre LA, Harley CH ym. Use of a case manager to improve osteoporosis treatment after hip fracture: results of a randomized controlled trial. Arch Intern Med 2007;167:2110-5 «PMID: 17954806»PubMed
  182. Wallace I, Callachand F, Elliott J ym. An evaluation of an enhanced fracture liaison service as the optimal model for secondary prevention of osteoporosis. JRSM Short Rep 2011;2:8 «PMID: 21369526»PubMed
  183. Morrish DW, Beaupre LA, Bell NR ym. Facilitated bone mineral density testing versus hospital-based case management to improve osteoporosis treatment for hip fracture patients: additional results from a randomized trial. Arthritis Rheum 2009;61:209-15 «PMID: 19177538»PubMed
  184. Kröger H. Osteoporoosin diagnostiikka. Suom Lääkäril 1999;54:2517-21
  185. Allen CS, Yeung JH, Vandermeer B ym. Bisphosphonates for steroid-induced osteoporosis. Cochrane Database Syst Rev 2016;10:CD001347 «PMID: 27706804»PubMed
  186. Anderson GL, Limacher M, Assaf AR ym. Effects of conjugated equine estrogen in postmenopausal women with hysterectomy: the Women's Health Initiative randomized controlled trial. JAMA 2004;291:1701-12 «PMID: 15082697»PubMed
  187. Avenell A, Gillespie WJ, Gillespie LD ym. Vitamin D and vitamin D analogues for preventing fractures associated with involutional and post-menopausal osteoporosis. Cochrane Database Syst Rev 2009;:CD000227 «PMID: 19370554»PubMed
  188. Avenell A, Mak JC, O'Connell D. Vitamin D and vitamin D analogues for preventing fractures in post-menopausal women and older men. Cochrane Database Syst Rev 2014;:CD000227 «PMID: 24729336»PubMed
  189. Banks E, Beral V, Reeves G ym. Fracture incidence in relation to the pattern of use of hormone therapy in postmenopausal women. JAMA 2004;291:2212-20 «PMID: 15138243»PubMed
  190. Bischoff-Ferrari HA, Willett WC, Orav EJ ym. A pooled analysis of vitamin D dose requirements for fracture prevention. N Engl J Med 2012;367:40-9 «PMID: 22762317»PubMed
  191. Black DM, Cummings SR, Genant HK ym. Axial and appendicular bone density predict fractures in older women. J Bone Miner Res 1992;7:633-8 «PMID: 1414481»PubMed
  192. Black DM, Delmas PD, Eastell R ym. Once-yearly zoledronic acid for treatment of postmenopausal osteoporosis. N Engl J Med 2007;356:1809-22 «PMID: 17476007»PubMed
  193. Bolland MJ, Grey AB, Gamble GD ym. Effect of osteoporosis treatment on mortality: a meta-analysis. J Clin Endocrinol Metab 2010;95:1174-81 «PMID: 20080842»PubMed
  194. Boonen S, Black DM, Colón-Emeric CS ym. Efficacy and safety of a once-yearly intravenous zoledronic acid 5 mg for fracture prevention in elderly postmenopausal women with osteoporosis aged 75 and older. J Am Geriatr Soc 2010;58:292-9 «PMID: 20070415»PubMed
  195. Brown JP, Prince RL, Deal C ym. Comparison of the effect of denosumab and alendronate on BMD and biochemical markers of bone turnover in postmenopausal women with low bone mass: a randomized, blinded, phase 3 trial. J Bone Miner Res 2009;24:153-61 «PMID: 18767928»PubMed
  196. Carpinteri R, Porcelli T, Mejia C ym. Glucocorticoid-induced osteoporosis and parathyroid hormone. J Endocrinol Invest 2010;33:16-21 «PMID: 20938221»PubMed
  197. Cauley JA, Robbins J, Chen Z ym. Effects of estrogen plus progestin on risk of fracture and bone mineral density: the Women's Health Initiative randomized trial. JAMA 2003;290:1729-38 «PMID: 14519707»PubMed
  198. Chesnut CH 3rd, Skag A, Christiansen C ym. Effects of oral ibandronate administered daily or intermittently on fracture risk in postmenopausal osteoporosis. J Bone Miner Res 2004;19:1241-9 «PMID: 15231010»PubMed
  199. Cranney A, Horsley T, O'Donnell S ym. Effectiveness and safety of vitamin D in relation to bone health. Evid Rep Technol Assess (Full Rep) 2007;:1-235 «PMID: 18088161»PubMed
  200. Cummings SR, San Martin J, McClung MR ym. Denosumab for prevention of fractures in postmenopausal women with osteoporosis. N Engl J Med 2009;361:756-65 «PMID: 19671655»PubMed
  201. DIPART (Vitamin D Individual Patient Analysis of Randomized Trials) Group.. Patient level pooled analysis of 68 500 patients from seven major vitamin D fracture trials in US and Europe. BMJ 2010;340:b5463 «PMID: 20068257»PubMed
  202. Høiberg MP, Rubin KH, Hermann AP ym. Diagnostic devices for osteoporosis in the general population: A systematic review. Bone 2016;92:58-69 «PMID: 27542659»PubMed
  203. Kahwati LC, Weber RP, Pan H ym. Vitamin D, Calcium, or Combined Supplementation for the Primary Prevention of Fractures in Community-Dwelling Adults: Evidence Report and Systematic Review for the US Preventive Services Task Force. JAMA 2018;319:1600-1612 «PMID: 29677308»PubMed
  204. Karjalainen JP, Riekkinen O, Kröger H. Pulse-echo ultrasound method for detection of post-menopausal women with osteoporotic BMD. Osteoporos Int 2018;29:1193-1199 «PMID: 29460101»PubMed
  205. Kendler DL, Roux C, Benhamou CL ym. Effects of denosumab on bone mineral density and bone turnover in postmenopausal women transitioning from alendronate therapy. J Bone Miner Res 2010;25:72-81 «PMID: 19594293»PubMed
  206. Lamberg-Allardt C, Brustad M, Meyer HE ym. Vitamin D - a systematic literature review for the 5th edition of the Nordic Nutrition Recommendations. Food Nutr Res 2013;57: «PMID: 24106457»PubMed
  207. Lane NE, Sanchez S, Modin GW ym. Parathyroid hormone treatment can reverse corticosteroid-induced osteoporosis. Results of a randomized controlled clinical trial. J Clin Invest 1998;102:1627-33 «PMID: 9788977»PubMed
  208. Liu CL, Lee HC, Chen CC ym. Head-to-head comparisons of bisphosphonates and teriparatide in osteoporosis: a meta-analysis. Clin Invest Med 2017;40:E146-E157 «PMID: 28653616»PubMed
  209. Lyles KW, Colón-Emeric CS, Magaziner JS ym. Zoledronic acid and clinical fractures and mortality after hip fracture. N Engl J Med 2007;357:1799-809 «PMID: 17878149»PubMed
  210. Lyu H, Jundi B, Xu C ym. Comparison of Denosumab and Bisphosphonates in Patients With Osteoporosis: A Meta-Analysis of Randomized Controlled Trials. J Clin Endocrinol Metab 2019;104:1753-1765 «PMID: 30535289»PubMed
  211. Marshall D, Johnell O, Wedel H. Meta-analysis of how well measures of bone mineral density predict occurrence of osteoporotic fractures. BMJ 1996;312:1254-9 «PMID: 8634613»PubMed
  212. Mosekilde L, Beck-Nielsen H, Sørensen OH ym. Hormonal replacement therapy reduces forearm fracture incidence in recent postmenopausal women - results of the Danish Osteoporosis Prevention Study. Maturitas 2000;36:181-93 «PMID: 11063900»PubMed
  213. Mølgaard C, Larnkjaer A, Cashman KD ym. Does vitamin D supplementation of healthy Danish Caucasian girls affect bone turnover and bone mineralization? Bone 2010;46:432-9 «PMID: 19735754»PubMed
  214. Newberry SJ, Chung M, Shekelle PG ym. Vitamin D and Calcium: A Systematic Review of Health Outcomes (Update). Evid Rep Technol Assess (Full Rep) 2014;:1-929 «PMID: 30313003»PubMed
  215. Papapoulos S, Chapurlat R, Libanati C ym. Five years of denosumab exposure in women with postmenopausal osteoporosis: results from the first two years of the FREEDOM extension. J Bone Miner Res 2012;27:694-701 «PMID: 22113951»PubMed
  216. Pinkerton JV, Harvey JA, Lindsay R ym. Effects of bazedoxifene/conjugated estrogens on the endometrium and bone: a randomized trial. J Clin Endocrinol Metab 2014;99:E189-98 «PMID: 24438370»PubMed
  217. Randell KM, Honkanen RJ, Kröger H ym. Does hormone-replacement therapy prevent fractures in early postmenopausal women? J Bone Miner Res 2002;17:528-33 «PMID: 11874244»PubMed
  218. Reginster JY, Adami S, Lakatos P ym. Efficacy and tolerability of once-monthly oral ibandronate in postmenopausal osteoporosis: 2 year results from the MOBILE study. Ann Rheum Dis 2006;65:654-61 «PMID: 16339289»PubMed
  219. Reid IR, Horne AM, Mihov B ym. Fracture Prevention with Zoledronate in Older Women with Osteopenia. N Engl J Med 2018;379:2407-2416 «PMID: 30575489»PubMed
  220. Saag KG, Pannacciulli N, Geusens P ym. Denosumab Versus Risedronate in Glucocorticoid-Induced Osteoporosis: Final Results of a Twenty-Four-Month Randomized, Double-Blind, Double-Dummy Trial. Arthritis Rheumatol 2019;71:1174-1184 «PMID: 30816640»PubMed
  221. Saag KG, Wagman RB, Geusens P ym. Denosumab versus risedronate in glucocorticoid-induced osteoporosis: a multicentre, randomised, double-blind, active-controlled, double-dummy, non-inferiority study. Lancet Diabetes Endocrinol 2018;6:445-454 «PMID: 29631782»PubMed
  222. Santesso N, Carrasco-Labra A, Brignardello-Petersen R. Hip protectors for preventing hip fractures in older people. Cochrane Database Syst Rev 2014;:CD001255 «PMID: 24687239»PubMed
  223. Schousboe JT, Riekkinen O, Karjalainen J. Prediction of hip osteoporosis by DXA using a novel pulse-echo ultrasound device. Osteoporos Int 2017;28:85-93 «PMID: 27492435»PubMed
  224. Schuit SC, van der Klift M, Weel AE ym. Fracture incidence and association with bone mineral density in elderly men and women: the Rotterdam Study. Bone 2004;34:195-202 «PMID: 14751578»PubMed
  225. Sebba AI, Emkey RD, Kohles JD ym. Ibandronate dose response is associated with increases in bone mineral density and reductions in clinical fractures: results of a meta-analysis. Bone 2009;44:423-7 «PMID: 19049913»PubMed
  226. Smith MR, Egerdie B, Hernández Toriz N ym. Denosumab in men receiving androgen-deprivation therapy for prostate cancer. N Engl J Med 2009;361:745-55 «PMID: 19671656»PubMed
  227. Stone KL, Seeley DG, Lui LY ym. BMD at multiple sites and risk of fracture of multiple types: long-term results from the Study of Osteoporotic Fractures. J Bone Miner Res 2003;18:1947-54 «PMID: 14606506»PubMed
  228. Trivedi DP, Doll R, Khaw KT. Effect of four monthly oral vitamin D3 (cholecalciferol) supplementation on fractures and mortality in men and women living in the community: randomised double blind controlled trial. BMJ 2003;326:469 «PMID: 12609940»PubMed
  229. Weaver CM, Alexander DD, Boushey CJ ym. Calcium plus vitamin D supplementation and risk of fractures: an updated meta-analysis from the National Osteoporosis Foundation. Osteoporos Int 2016;27:367-76 «PMID: 26510847»PubMed
  230. Wells G, Cranney A, Peterson J ym. Risedronate for the primary and secondary prevention of osteoporotic fractures in postmenopausal women. Cochrane Database Syst Rev 2008;:CD004523 «PMID: 18254053»PubMed
  231. Wells GA, Cranney A, Peterson J ym. Alendronate for the primary and secondary prevention of osteoporotic fractures in postmenopausal women. Cochrane Database Syst Rev 2008;:CD001155 «PMID: 18253985»PubMed
  232. Vestergaard P, Mosekilde L, Langdahl B. Fracture prevention in postmenopausal women. BMJ Clin Evid 2011;2011: «PMID: 21542947»PubMed
  233. Viljakainen HT, Natri AM, Kärkkäinen M ym. A positive dose-response effect of vitamin D supplementation on site-specific bone mineral augmentation in adolescent girls: a double-blinded randomized placebo-controlled 1-year intervention. J Bone Miner Res 2006;21:836-44 «PMID: 16753014»PubMed
  234. Winzenberg TM, Powell S, Shaw KA ym. Vitamin D supplementation for improving bone mineral density in children. Cochrane Database Syst Rev 2010;:CD006944 «PMID: 20927753»PubMed
  235. Yao P, Bennett D, Mafham M ym. Vitamin D and Calcium for the Prevention of Fracture: A Systematic Review and Meta-analysis. JAMA Netw Open 2019;2:e1917789 «PMID: 31860103»PubMed
  236. Zhao JG, Zeng XT, Wang J ym. Association Between Calcium or Vitamin D Supplementation and Fracture Incidence in Community-Dwelling Older Adults: A Systematic Review and Meta-analysis. JAMA 2017;318:2466-2482 «PMID: 29279934»PubMed

A

Alendronaatti postmenopausaalisen osteoporoosin primaari- ja sekundaaripreventiossa

Alendronaatti vähentää nikamamurtumien ja ei-nikamamurtumien ilmaantuvuutta menopaussin ohittaneilla naisilla, joilla on korkea murtumariski.

A

Bisfosfonaatit kortikosteroidihoitoon liittyvän osteoporoosin hoidossa

Bisfosfonaattihoito estää luukatoa ja nikamamurtumia glukokortikoidihoitoa saavilla potilailla.

A

Denosumabin vaikutus luuntiheyteen ja murtumien ilmaantuvuuteen menopaussin ohittaneilla osteporoottisilla naisilla

Denosumabi lisää luuston tiheyttä enemmän kuin bisfosfonaatit ja vähentää kliinisiä ja radiologisia nikamamurtumia sekä lonkka- että nikaman ulkopuoleisten murtumien ilmaantuvuutta lumelääkitykseen verrattuna menopaussin ohittaneilla osteoporoottisilla naisilla.

A

Estrogeenihoidon vaikutus luunmurtumien esiintyvyyteen menopaussin ohittaneilla naisilla

Estrogeenihoito vähentää nikama-, ranne- ja lonkkamurtumia menopaussin ohittaneilla naisilla.

A

Estrogeenihoidon vaikutus luuntiheyteen postmenopausaalisilla naisilla

Estrogeeni estää luun mineraalitiheyden pienentymistä postmenopausaalisilla naisilla.

A

Risedronaatin vaikutus murtumien ilmaantuvuuteen menopaussin ohittaneilla naisilla, joilla on korkea murtumariski

Risedronaatti vähentää nikamamurtumien ja ei-nikamamurtumien ilmaantuvuutta menopaussin ohittaneilla naisilla, joilla on korkea murtumariski.

A

Sentraalinen luuntiheys kaksienergiaisella röntgenabsorptiometrialla murtumariskin ennustajana

Sentraalinen luuntiheys kaksienergiaisella röntgenabsorptiometrialla ennustaa murtumariskiä.

A

Tsolendronihapon anto vuosittaisena kertainfuusiona ja murtumien ilmaantuvuus menopaussin ohittaneilla naisilla ja lonkkamurtuman jälkeen

Tsoledronihappo lisää luuston tiheyttä ja vähentää sekä nikama- että ei-nikamamurtumien ilmaantuvuutta menopaussin ohittaneilla naisilla ja lonkkamurtuman jälkeen.

A

Tsolendronihapon anto 1,5 vuoden välein kertainfuusiona ja murtumien ilmaantuvuus iäkkäillä naisilla, joilla on tiheysosteopenia

Tsoledronihappo vähentää sekä nikamamurtumien että nikamien ulkopuolisten murtumien ilmaantuvuutta iäkkäillä naisilla, joilla on tiheysosteopenia.

B

Denosumabi kortikosteroidihoitoon liittyvän osteoporoosin hoidossa

Denosumabi ilmeisesti parantaa luuntiheyttä glukokortikoidihoitoa saavilla potilailla enemmän kuin risedronaatti.

B

Denosumabin vaikutus luuntiheyteen ja murtumien ilmaantuvuuteen eturauhassyöpää sairastavilla miehillä

Denosumabi lisää luuston tiheyttä ja vähentää nikamamurtumien ilmaantuvuutta eturauhassyövän androgeenideprivaatiosta johtuvan osteoporoosin hoidossa.

B

D-vitamiini- ja kalsiumlisä yli 65-vuotiaiden luunmurtumien estossa

D-vitamiini- ja kalsiumlisä ilmeisesti vähentää luunmurtumien esiintyvyyttä vain niillä yli 65-vuotiailla, joiden D-vitamiinitilanne on riittämätön.

B

Ibandronaatin vaikutus luuntiheyteen ja murtumiin postmenopausaalisilla osteoporoottisilla naisilla

Ibandronaatti ilmeisesti lisää luuston tiheyttä ja vähentää kliinisten ja radiologisesti todettujen nikamamurtumien ilmaantuvuutta postmenopausaalisilla osteoporoottisilla naisilla.

B

Perifeeriset luuntiheysmittaukset

Perifeeriset luun ominaisuuksien mittaukset ennustavat sentraalista luuntiheyttä.

B

Teriparatidi kortikosteroidihoitoon liittyvän osteoporoosin hoidossa

Teriparatidi ilmeisesti lisää luuntiheyttä ja vähentää nikamamurtumia glukokortikoidihoitoa saavilla potilailla.

C

Lonkkasuojaimet lonkkamurtumien ehkäisyssä

Lonkkasuojaimet saattavat vähentää lonkkamurtumia pitkäaikaisessa laitoshoidossa tai palveluasunnoissa asuvilla, erityisen korkean kaatumisriskin omaavilla iäkkäillä henkilöillä.

C

Vitamin D supplementation and bone density in children and adolescents

Vitamin D supplementation may increase bone mass in children and adolescents with low serum 55(OH)D levels.

D-vitamiinin metaboliitit
Glukokortikoidihoidon aiheuttaman osteoporoosin hoitokaavio
Jatkotutkimusten tarpeen arviointi lasten murtumien yhteydessä
Kaavakuva nikamamurtuman vaikeusasteesta Genant-luokituksen mukaisesti
Luulääkeliikennevalot (alendronaatti ja risedronaatti)
Luulääkeliikennevalot (denosumabi)
Luulääkeliikennevalot (teriparatidi)
Luulääkeliikennevalot (tsoledronihappo)
Osteoporoosin lääkehoidon aiheet

Aiheeseen liittyviä suosituksia