KH2014 Suositus KH2014 Suositus

Käyvän hoidon potilasversiot |  Julkaistu: 2011-05-27   Aihepiiri(t): Hammaslääketiede, Infektiosairaudet, Yleislääketiede
Mikä on Käypä hoito -suositus?
Teija Riikola ja Riina Richardson
PDF Tulosta

Hammasperäiset äkilliset infektiot ja mikrobilääkkeet

Käyvän hoidon potilasversiot
27.5.2011
Teija Riikola ja Riina Richardson

Äkillinen suun alueen tulehdus (infektio) alkaa usein hampaasta, ja sen oireita ovat paikallinen kipu ja turvotus. Tulehdus hoidetaan hammaslääkärin vastaanotolla, eikä siihen yleensä tarvita antibiootti- eli mikrobilääkitystä. Vakavammat tulehdukset vaativat myös antibioottihoitoa ja pahimmissa tapauksissa sairaalahoitoa.

Oireet

Hammasperäisen tulehduksen oireita ovat tulehtuneen hampaan seudun kipu ja turvotus, suurentuneet paikalliset imusolmukkeet ja pahanhajuinen hengitys. Tulehtunut hammas voi olla koputusarka, kohonnut ja liikkua hieman, ja ientaskuista voi tulla verta tai märkää.

Kipu saattaa hellittää, kun tulehduspaine purkautuu paiseeksi. Tilanne ei ole tällöin kuitenkaan paranemassa, vaan pahenemassa ja tällöin tulisi kiireesti mennä hammaslääkärinvastaanotolle.

Sairaalahoitoa vaativa vakava tulehdus suun alueella aiheuttaa vaikeuksia niellä, puhua, avata suuta ja kääntää päätä sekä hankaloittaa usein myös hengitystä. Korkea kuume ja oireiden nopea kehittyminen ovat merkkejä vakavasta infektiosta. Jos havaitset yhdenkin näistä oireista, ota pikaisesti yhteyttä terveydenhuoltoon.

Edellisten oireiden lisäksi myös huonokuntoiset hampaat lisäävät tulehduksen riskiä!

Tutkimukset

Suun alueen tulehduksen syitä selvitetään ensin tutkimalla sairastunut huolellisesti ja kokonaisvaltaisesti. Hammaslääkärin tulee tietää potilaan muista sairauksista ja lääkityksestä. Lisäksi suun alueesta otetaan röntgenlaitteella panoraamakuva.

Myös laboratoriokokeita otetaan, mikäli sairastuneella on paikallisen tulehduksen lisäksi yleisoireita tai jokin vakava yleissairaus. Kun tulehdustilaa mittaava CRP ylittää 50 mg/l tai leukosyyttien määrä ylittää 10 x 109/l, saattaa kyseessä olla vakava tauti.

Hoito

Tulehdus hoidetaan ensisijaisesti poistamalla tulehduksen syy – hampaan ydin tai usein koko hammas. Samalla tulehduspesäke avataan ja kanavoidaan sekä huolehditaan muista tarvittavista hoidoista ja seurannasta. Suun huuhtominen desinfioivalla suuvedellä nopeuttaa tulehduksen paranemista.

Mikäli antibioottihoitoa (mikrobilääkkeitä) tarvitaan, hoito aloitetaan tavanomaista suuremmalla kerta-annoksella. Lääkkeen vaikutusta odotetaan vastaanotolla (esimerkiksi odotustilassa) noin tunti ennen kuin hammaslääkäri aloittaa tulehduslähteeseen kohdistuvan hoidon. Usein yksi kerta-annos tehokkaan hammashoidon lisänä on riittävä.

Antibiootti valitaan tulehduksen vakavuuden, sairastuneen infektioalttiuden ja viime aikoina käyttämien lääkkeiden mukaan. Siksi on tärkeää kertoa hammaslääkärille myös muista sairauksista ja niihin käytetyistä lääkkeistä.

Suositeltavia lääkkeitä ovat

  • penisilliini tai amoksisilliini yhdessä metronidatsolin kanssa
  • amoksisilliini-klavulaanihappo
  • penisilliinille allergisille kefalosporiinin ja metronidatsolin yhdistelmä
  • penisilliinistä vakavia allergiaoireita saaville klindamysiini tai doksisykliini.

Syyt

Valtaosa suun ja leukojen alueen tulehduksista on lähtöisin hampaasta. Ne ovat useimmiten suun normaalien bakteerien aiheuttamia sekainfektioita.

Tulehdus leviää useimmiten hampaan juuren alueelta tai hampaan poiston jälkeisestä luukuopan tulehduksesta. Lapsilla ja nuorilla tulehdus voi saada alkunsa myös puhkeavan hampaan ympäryskudoksen tulehtumisesta tai hoitamattomasta ientulehduksesta. Muita tulehdusten aiheuttajia ovat hammastrauma, leukamurtuma tai kirurginen toimenpide.

Ehkäisy

Hampaiden huolellinen päivittäinen puhdistaminen ehkäisee tulehduksia tehokkaimmin.

Hampaiston ja leukojen alueen tulehdukset tulisi hoitaa

  • ennen leikkausta, jossa elimistöön asetetaan vierasesine (sydänläppä, nivel- tai verisuoniproteesi)
  • voimakkaan, vastustuskykyä alentavan lääkehoidon aloittamista
  • leukojen alueen sädehoitoa
  • suonensisäisten luukatolääkkeiden eli bisfosfonaattien käytön aloitusta.

Seuranta

Suun ja hampaiden tilaa on tärkeää seurata hoidon jälkeen, koska infektion paranemista on itse hyvin vaikea arvioida. Ensimmäinen seurantakäynti tehdään jo 1–2 vuorokauden kuluttua hoidon aloittamisesta. Silloin varmistetaan, onko hoito jo hillinnyt tulehdustilaa.

Jos hoidon aloittamisen jälkeen nousee kuume tai kehittyy muita vakavan infektion merkkejä, tulee välittömästi ottaa yhteyttä lähimpään päivystävään sairaalaan.

Yleisyys

Lievät hammasperäiset infektiot ovat yleisiä ja ne on useimmiten hoidettavissa paikallisesti. Sairaalahoitoa vaativia vakavia hammasperäisiä infektioita ilmaantuu vuodessa 1,5–7,2 100 000 henkilöä kohden. Lapsilla vakavat suun alueen infektiot ovat harvinaisia.

Vaikeat perussairaudet sekä immuunivastetta heikentävät sairaudet ja hoidot altistavat hammasperäisille infektioille, ja myös kuolleisuus hammasperäiseen infektioon on näissä potilasryhmissä suurin.

Yleistynyt, sairaalahoitoa vaativa hammasperäinen infektio on hengenvaarallinen – siihen voi nykypäivänäkin kuolla. Siksi hampaiden säännöllinen hoitaminen ja tulehduksen pikainen hoitaminen on tärkeää.

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen pohjalta kirjoittanut lääketieteen toimittaja Teija Riikola. Sen on tarkistanut suosituksen laatineen asiantuntijaryhmän puheenjohtaja, dosentti Riina Richardson, Helsingin yliopisto ja University of Manchester.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta ja hoidosta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko