Alaraajojen tukkiva valtimotauti huonontaa jalkojen verenkiertoa
Käyvän hoidon potilasversiot |  Julkaistu: 2010-06-21   Aihepiiri(t): Kardiologia, Kirurgia, Kuntoutus, Sisätaudit, Verisuonikirurgia, Yleislääketiede
Mikä on Käypä hoito -suositus?
Teija Riikola, Mauri Lepäntalo ja Maarit Venermo
PDF Tulosta

Alaraajojen tukkiva valtimotauti huonontaa jalkojen verenkiertoa

Käyvän hoidon potilasversiot
21.6.2010
Teija Riikola, Mauri Lepäntalo ja Maarit Venermo

Alaraajojen tukkiva valtimotauti eli ääreisvaltimotauti on seuraus valtimoiden seinämien paksuuntumisesta ja tukkeutumisesta. Useimmiten tauti on oireeton, mutta sen yleisin oire on katkokävely. Pahimmillaan tauti etenee jalan kriittiseksi hapenpuutteeksi, joka voi hoitamattomana johtaa säären tai reiden amputaatioon.

Alaraajojen tukkivassa valtimotaudissa jalkoihin johtavat valtimot ahtautuvat, jonka seurauksena verenkierto heikentyy ja valtimoihin kehittyy tukoksia, mistä alaraajoihin voi syntyä pysyvä hapenpuute (alaraajaiskemia).

Taudinkulku etenee valtimoissa näin: rasvaa kertyy valtimon sisäkalvon alle ja sen seinämä paksuuntuu ja kovettuu vähitellen. Valtimon sisäpinta voi repeytyä, jolloin verihiutaleet tarttuvat repeämäalueelle ja alkavat muodostaa valtimotulppaa.

Oireettomanakin alaraajojen valtimotauti on merkki siitä, että valtimoiden ahtautuminen on edennyt muihin valtimoihin, etenkin sepel- ja aivovaltimoihin. Silloin riski saada sydän- ja verisuonitapahtumia on suurempi kuin terveillä. Alaraajojen valtimotaudin todennäköisyyttä lisäävät etenkin tupakointi ja diabetes.

Oireet

Rasituksessa, useimmiten kävellessä, valtimotauti aiheuttaa lihasten hapenpuutetta, ja sen seurauksena katkokävelyä.Pysähdyttäessä hankala kipu häviää vähitellen, mutta kun kävelyä jatketaan, se alkaa uudestaan. Useimmiten tauti on oireeton, koska iäkkäät ihmiset liikkuvat vähän ja jalan hapentarve on tällöin pieni.

Jos veritulppa tai muu tukos tukkii verenkierron ja aiheuttaa kudoksessa hapenpuutetta, on kyse iskemiasta. Iskeeminen lepokipu tuntuu öisin makuuasennossa ja helpottuu pystyasennossa. Iskeeminen kudosvaurio syntyy usein vähäpätöisen vamman jälkeen. Se on joko kuolio tai parantumaton haava tavallisimmin varpaissa, sääressä tai jalan niillä alueilla, johon kohdistuu painetta. Silloin, kun kipu jatkuu levossa tai alaraajaan ilmestyy parantumaton haava tai kuolio, iskemia on edennyt kriittiseksi iskemiaksi.

Alaraajan valtimotaudin oireet eivät aina etene vaiheittain vaikeusasteesta seuraavaan, vaan kriittinen iskemia voi olla taudin ensimmäinen ilmentymä. Hoitamattomana iskemia johtaa usein amputaatioon.

Katkokävely

  • Katkokävely on oire alaraajan rasituksenaikaisesta hapenpuutteesta.
  • Kipu esiintyy tyypillisimmin pohkeessa, mutta voi esiintyä myös reidessä ja pakarassa.
  • Oire toistuu yleensä samanlaisena: kipu toisessa tai kummassakin alaraajassa pakottaa pysähtymään tai hiljentämään vauhtia.
  • Kipu häviää yleensä 5–15 minuutissa pysähtymisen jälkeen mutta uusii, jos kävelyä jatketaan.
  • Kiirehtiminen tai kävely ylämäkeen pahentavat kipua.
  • Oire ei ala koskaan levossa.

Kriittinen alaraajaiskemia

  • Kriittisellä alaraajaiskemialla tarkoitetaan hapenpuutteesta johtuvaa kudosvauriota ja lepokipua jalkaterässä, haavat ovat joskus sääressä.
  • Lepokipu ilmaantuu yöllä vaaka-asennossa.
  • Jalan riiputtaminen alaspäin, istuva asento tai pystyasentoon nouseminen lievittävät kipua.
  • Diabeetikon alaraajan kriittinen iskemia on usein kivuton diabetekseen monesti liittyvän hermovaurion (neuropatian) vuoksi.

Toteaminen

Lääkäri voi löytää valtimotaudin palpoimalla eli tunnustelemalla nilkan valtimoiden sykkeet. Vähänkin epävarma syke varmistetaan mittaamalla kynädopplerin avulla systolisten verenpaineiden suhde (ABI) nilkasta ja olkavarresta. ABI-arvo 0.9 tai vähemmän on merkki siitä, että verenkierto valtimoissa on heikentynyt. Jos arvo on yli 1.3, viittaa se tukkivaan valtimotautiin. Kun kaikki arvot ovat poikkeavat, on kyse yleistyneestä valtimotaudista.

Suorituskykyä voidaan arvioida myös kävelymattotestillä. Jos ABI-arvot pienenevät rasituksen jälkeen, on se merkki verenvirtauksen häiriöistä alaraajoissa ja siten tukkivasta valtimotaudista.

Verenkierron kuvantamistutkimuksia (kaksoiskaikukuvaus, magneettiangiografia, tietokoneangiografia tai subtraktioangiografia) tehdään erikoissairaanhoidossa silloin, kun suunnitellaan korjaavaa verisuonikirurgiaa tai pallolaajennuksia.

Hoito

Alaraajan valtimotaudin hoitaminen ja seuranta aloitetaan perusterveydenhuollossa heti, kun oireeton valtimotauti on ABI-mittauksin todettu.

  • Tupakoivat ohjataan tupakasta vierotukseen.
  • Diabeetikoiden veren sokeriarvoja pyritään alentamaan alle 7.0–7.5 prosenttiin.
  • Veren kolesterolia alentava lääkitys (statiinihoito) aloitetaan.
  • Kohonnut verenpaine pyritään pitämään tarvittaessa ACE:n estäjillä alle 140/85 mmHg.
  • Verisuonitukoksia pyritään estämään asetyylisalisyylihapolla.
  • Kannustetaan säännölliseen liikuntaan ja kävelyharjoituksiin, jotka auttavat katkokävelyyn.

Katkokävelyä hoidetaan ensisijaisesti liikunnalla: tulisi kävellä, kunnes kipu on kohtalaista, sitten levätä, kunnes kipu lievittyy, ja kävellä uudelleen kohtalaisen kivun tasolle toistetusti niin monta kertaa kuin 30–60 minuutissa on mahdollista. Sauvakävely lisää katkokävelymatkaa ja parantaa harjoittelukestävyyttä.

Kajoava eli leikkaushoito

Mikäli elintapamuutoksilla ja lääkityksellä ei saavuteta tuloksia ja työ- tai toimintakykyä uhkaava katkokävely jatkuu, hoitoa jatketaan verisuonikirurgisessa erikoissairaanhoidossa. Siellä arvioidaan ensin hapenpuutetilan vakavuus. Vaikeassa alaraajan valtimotaudissa on olennaista, että amputaatio pystytään välttämään verenkiertoa parantamalla. Se tehdään kirurgisesti joko ohittamalla valtimotukos ohitussiirteellä tai laajentamalla valtimoahtauma tai tukos suonensisäisesti pallokatetrilla.

Milloin päivystykseen?

Päivystykseen on syytä mennä silloin, kun tuntee äkillistä kipua, lihasheikkoutta, jalkaterän tunto heikkenee tai jalkaterä muuttuu tunnottomaksi. Diabetesta sairastavan jalkainfektio ("septinen jalka”) voi edetä tunneissa hengenvaaralliseksi yleisinfektioksi ja vaatii välittömästi verisuonikirurgista hoitoa sekä suonensisäistä antibioottihoitoa.

Yleisyys

Noin viidennes yli 65-vuotiaista sairastaa alaraajan valtimotautia. Heistä katkokävelyä sairastaa noin 8 prosenttia. Kriittiseen iskemiaan arvioidaan sairastuvan vuosittain noin 2 500–5 000 suomalaista.

Alaraajan tukkiva valtimotauti pahenee kriittiseksi iskemiaksi 2–5 prosentilla katkokävelypotilaista ja hoitamattomana heistä 25–50 prosentille eli vuosittain noin 1 200 suomalaiselle joudutaan tekemään amputaatio. Kriittistä iskemiaa sairastavista joka toisella on diabetes.

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen pohjalta laatinut lääketieteen toimittaja Teija Riikola ja sen on tarkistanut suosituksen laatineen asiantuntijaryhmän puheenjohtaja, verisuonikirurgian professori Mauri Lepäntalo Helsingin yliopiston verisuonikirurgian klinikasta ja Maarit Venermo, LT, dosentti, verisuonikirurgian erikoislääkäri HYKS:n verisuonikirurgian klinikasta.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta ja hoidosta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
POTILAALLE
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko