Traumaperäiset stressireaktiot ja -häiriöt
Käyvän hoidon potilasversiot |  Julkaistu: 2016-11-14   Aihepiiri(t): Kuntoutus, Lastenpsykiatria, Psykiatria, Työterveyshuolto, Yleislääketiede
Mikä on Käypä hoito -suositus?
Kirsi Tarnanen, Matti Ponteva ja Tanja Laukkala
PDF Tulosta

Traumaperäiset stressireaktiot ja -häiriöt

Käyvän hoidon potilasversiot
14.11.2016
Kirsi Tarnanen, Matti Ponteva ja Tanja Laukkala

Traumaperäiset stressireaktiot ja -häiriöt ovat mielenterveyden häiriöitä, joita esiintyy järkyttävien traumaattisten kokemusten jälkeen. Ne ovat melko tavallisia, ja niitä esiintyy kaikenikäisillä. Tilasta kärsivä ihminen tarvitsee inhimillisen, rauhoittavan ja turvallisen kontaktin hoitohenkilöihin, apua arkielämän ongelmiin ja toimivan tukiverkoston. Pitkäaikaisen stressihäiriön hoitona on ensisijaisesti psykoterapia. Seuraavia hoitovaihtoehtoja ovat masennuslääkkeet tai psykoterapian ja masennuslääkkeiden yhdistelmä.

Poikkeuksellisen järkyttävä tapahtuma voi kuormittaa, olipa henkilö itse fyysisesti vahingoittunut tilanteessa tai ei. Kuormitukseen vaikuttavat muun muassa kyseisen tapahtuman järkyttävyys (esimerkiksi läheisen tai lapsen kuolema tai suuri uhrimäärä), järkyttävän tapahtuman luonne ja henkilöön liittyvät syyt (kuten mahdolliset muut mielenterveyshäiriöt tai aiemmat järkyttävät kokemukset).

Määritelmiä

Akuutilla stressireaktiolla (ASR) tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilö on joutunut jonkin merkittävän fyysisen tai henkisen rasituksen alle. Hän oirehtii fyysisesti: on levoton, jännittynyt, väsynyt tai ärtynyt, hänellä on keskittymisvaikeuksia, hikoilua, pahoinvointia ja vaikeuksia nukahtaa ja pysyä unessa. Ahdistus ja huoli ovat selvästi ylikorostuneita, liiallisia ja jatkuvia. Oireet alkavat yleensä tunnin kuluessa tapahtuneesta ja lievittyvät parissa vuorokaudessa.

Traumaperäisestä stressihäiriöstä (PTSD) puhutaan silloin, kun henkilö on kokenut poikkeuksellisen uhkaavan tai katastrofaalisen tapahtuman, joka todennäköisesti aiheuttaisi voimakasta ahdistusta kenelle tahansa tilanteen kokeneelle. Henkilöllä on jatkuvasti muistikuvia tapahtumasta, hän saattaa kokea voimakkaita takaumia, näkee painajaisunia kyseisestä tapahtumasta ja pyrkii kaikin keinoin välttämään tilanteita, jotka muistuttavat tapahtumasta. Oireet ovat kestäneet yli kuukauden, ja ne aiheuttavat hänelle huomattavaa kärsimystä ja haittaa.

Edellä mainittujen oireiden lisäksi stressihäiriöistä kärsivillä esiintyy usein muita mielenterveyden häiriöitä, ja osa saattaa yrittää lievittää oireitaan esimerkiksi alkoholilla.

Potilaan tutkiminen

Traumaattisen tilanteen jälkeen jatkuvasti voimakkaasti oireileva henkilö tutkitaan perusterveydenhuollossa. Tilanteen kartoittaminen aloitetaan lääkärin tekemällä haastattelulla.

Akuutissa stressireaktiossa henkilö haastatellaan lyhyesti ja häntä rauhoitellaan. Häntä kuunnellaan, mikäli hän haluaa puhua asiasta, ja seuranta järjestetään tarpeen mukaan.

Traumaperäisen stressihäiriön osalta haastattelun laajuus ja syvyys riippuu potilaan oireista. Haastattelussa käydään läpi koetut oireet ja niiden kehittyminen. Stressihäiriön kohdalla voidaan käyttää myös oirekartoituslomakkeita (esimerkiksi psyykkisten traumaoireiden seulontakysely TSQ).

Psykologia konsultoidaan tarvittaessa ja potilaan tilaa seurataan, mutta tarkemmat ja pidempiaikaiset hoitoratkaisut on kuitenkin syytä tehdä vasta kuukauden kuluttua stressaavasta tapahtumasta.

Akuutin stressireaktion (ASR) hoito

Akuutista stressireaktiosta kärsivää pyritään rauhoittelemaan. Hän tarvitsee inhimillisen, rauhoittavan ja turvallisen kontaktin hoitohenkilöihin sekä apua arkielämän asioihin. Samalla varmistetaan, että hänellä on yhteydet perheeseensä, sosiaaliseen tukiverkostoonsa ja paikallisiin auttamisjärjestelmiin. Lisäksi hänelle tarjotaan tietoa stressireaktioista.

Alkuvaiheessa akuutin stressireaktion hoidossa lääkehoito on harvoin tarpeen. Tilannetta seurataan, jotta nähdään, etteivät oireet muutu niin vaikeiksi, että tarvitaan pidempiaikaista hoitoa.

Traumaperäisen stressihäiriön hoito (PTSD)

Lieviä, noin 1–2 kuukautta kestäneitä traumaperäisiä stressihäiriöitä voidaan hoitaa perusterveydenhuollossa, mutta sen sijaan vaikeat tai pitkäaikaiset stressihäiriöt hoidetaan psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa. Hoitomuotona on yleensä psykoterapia, joka toteutetaan avohoitona. Sitä voidaan tarvittaessa täydentää lääkehoidolla. Vaikuttavimpia terapioita ovat traumakeskeinen kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia (KBT) ja EMDR-psykoterapia (silmänliikkeillä poisherkistäminen ja uudelleen prosessointi).

Mikäli psykoterapian vaikutus ei ole riittävä tai potilas ei ole motivoitunut psykoterapeuttiseen hoitoon, aloitetaan lääkehoito. Ensisijaisesti hoidossa käytetään masennuslääkkeitä, joiden käyttö aloitetaan pienellä annoksella, ja niiden annostusta lisätään asteittain. Käyttöä tulisi jatkaa hoitovasteen saavuttamisen jälkeen vähintään 12 kuukautta. Lääkityksen käyttö tulee lopettaa maltillisesti annosta pienentäen.

Kuntoutus

Traumaperäisen stressihäiriön hoidon ja kuntoutuksen välillä ei ole selvää ajallista rajaa. Kuntoutukseen voivat kuulua psykososiaalisen kuntoutuksen ja tuen lisäksi esimerkiksi sopeutumisvalmennus, erityiset perhetukijärjestelyt ja joissakin tapauksissa ammatillinen kuntoutus.

Yleisyys

Traumaperäisiä stressireaktioita aiheuttavia stressitilanteita tapahtuu Suomessa vuosittain ainakin 100 000 henkilölle. Vaikean stressitapahtuman kokeneista arviolta 20–30 prosentille kehittyy traumaperäinen stressihäiriö, joten näiden ilmaantuvuuden arvioidaan olevan Suomessa vuoden aikana noin 0,5 prosenttia. Ihmisen aiheuttamien suuronnettomuuksien jälkeen keskimäärin 30–40 prosenttia ja luonnononnettomuuksien jälkeen 10–30 prosenttia tapahtuman välittömistä aikuisista uhreista kärsi traumaperäisestä stressihäiriöstä vielä noin vuoden kuluttua.

Tekijät

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen pohjalta laatinut potilasversioista vastaava toimittaja Kirsi Tarnanen. Sen ovat tarkistaneet Käypä hoito -suosituksen laatineen työryhmän puheenjohtaja, psykiatrian ja terveydenhuollon erikoislääkäri Matti Ponteva ja Käypä hoito -toimittaja Tanja Laukkala Kelasta.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta ja hoidosta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
POTILAALLE
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko