Epilepsiat ja kuumekouristukset lapsilla
Käyvän hoidon potilasversiot |  Julkaistu: 2007-08-20   Aihepiiri(t): Kuntoutus, Lastenneurologia, Lastentaudit, Yleislääketiede
Mikä on Käypä hoito -suositus?
Teija Riikola ja Kai Eriksson
Tulosta

Epilepsiat ja kuumekouristukset lapsilla

Käyvän hoidon potilasversiot
20.8.2007
Teija Riikola ja Kai Eriksson

Lapsuusiän epilepsiat ovat syiltään, oireiltaan ja ennusteeltaan monimuotoinen neurologinen sairausryhmä. Epilepsiadiagnoosia ja epilepsiatyypin määrittelyä varten lasten ja vanhempien tarkat tiedot ja havainnot kohtausten luonteesta ja kestosta ovat hyvin tärkeitä. Epilepsiatyyppi kun määrää, mikä lääkehoito valitaan. Hoidon tavoitteena on kohtauksettomuus ja lapsen kehityksen tukeminen.

Mitä epilepsia on?

Epilepsia on taipumus saada toistuvasti epileptisiä kohtauksia ilman erityisiä altistavia tekijöitä. Kohtausten kesto vaihtelee yleensä muutamista sekunneista muutamiin minuutteihin, mutta voi kestää tunteja tai vuorokausiakin. Epileptinen kohtaus on aivojen sähköisen toiminnan ohimenevä häiriö. Häiriö voi johtua synnynnäisestä hermosolujen kehityshäiriöstä, perinnöllisestä toimintahäiriöstä tai sikiöaikana, synnytyksessä tai myöhemmin lapsuusiässä tapahtuneesta aivovauriosta. Osa epilepsioista puolestaan liittyy aivojen kypsymiseen, eikä niille ole osoitettavissa olevaa syytä.

Lapsuus- ja nuoruusiän epilepsiaa on hyvin monenlaista ja kohtausten oireet, syyt ja ennuste vaihtelevat suuresti. Epilepsian alkamisiän, kohtaustyypin, liitännäisoireiden, aivosähkötoiminnan poikkeavuuksien ja epilepsian ennusteen perusteella voidaan osalla epilepsiaan sairastuvista tunnistaa epilepsiaoireyhtymä. Hyvänlaatuiset epilepsiaoireyhtymä ei vaikuta merkittävästi lapsen kokonaiskehitykseen, mutta harvinaisempiin ja vaikeimpiin oireyhtymiin kuuluu myös muita neurologisia oireita , jotka saattavat hidastaa tai jopa pysäyttää lapsen kehityksen.

Mutta kuumeen laukaisema epileptinen kohtaus eli kuumekouristus ei vaadi säännöllistä lääkehoitoa eikä silloin ole vielä kyse epilepsiasta. Kuumekouristus liittyy ikään, jossa lapsen hermosto kehittyy ja myös aivojen sähköisen toiminnan säätely muuttuu, mikä altistaa lapsen epileptisille kohtauksille esimerkiksi kuumeen laukaisemana.

Epilepsian monenlaiset oireet

Epileptisen kohtauksen oireita ovat tajunnan osittainen tai täydellinen hämärtyminen, tahdosta riippumattomat liikeoireet (rytminen nykiminen, jäykistyminen, yksittäiset lihasnykäykset, lihasvelttous), automatismit (esimerkiksi nieleskely, hypistely), itsestään syntyvät aistielämykset (näkö-, kuulo-, tunto-, maku- ja hajuaistimukset), affektiiviset ilmiöt (esimerkiksi pelko) ja toimintaa estävät oireet (kyvyttömyys puhua tai ylläpitää raajan asentoa). Myös kehityksen hidastuminen tai puheen taantuminen voivat olla lapsen epilepsian ensioireita.

Epilepsian toteaminen – kirjaa oireet tarkasti

Lääkäri tekee epilepsiadiagnoosin perehtyen tarkkaan lapsen oireisiin ja kohtauksen luonnehdintaan sekä lapsen itsensä että hänen huoltajiensa tai muiden kohtauksen silminnäkijöiden kertomana. Sen jälkeen hän tutkii lapsen ja tarvittaessa täydentää tutkimustaan aivosähkökäyrä (EEG) -tutkimuksilla, aivojen kuvantamistutkimuksilla ja laboratoriotutkimuksilla. Epilepsiaoireyhtymän tunnistaminen helpottaa epilepsian hoidon suunnittelua, mutta tarkka epilepsiaoireyhtymä on mahdollista tunnistaa vain joka kolmannella.

Epilepsian ensioireena saattaa joskus olla kehityksen hidastuminen tai puheen taantuminen. Epilepsiaa sairastavista lapsista noin kolmasosalla on myös muitakin hermostollisia eli neurologisia oireita kuten kehitys- tai liikuntavammaisuutta.

Jos lapsella epäillään epilepsiaa, lähetään hänet erikoissairaanhoitoon tilanteen mukaan kiireellisenä tai päivystyspotilaana, ja epäselvissä tilanteissa suositellaan erikoissairaanhoidon puhelinkonsultaatiota.

Epileptisen kohtauksen oireita ovat:

  • tajunnan osittainen tai täydellinen häiriintyminen
  • tahdosta riippumattomat motoriset oireet, kuten rytminen nykiminen, jäykistyminen, yksittäiset lihasnykäykset, lihasvelttous
  • automatismit, esimerkiksi nieleskely, hypistely, stereotyyppinen liikehdintä
  • itsestään syntyvät näkö-, kuulo-, tunto-, maku- ja hajuaistimukset
  • affektiiviset ilmiöt, esimerkiksi pelko
  • paikalliset oireet, kuten kyvyttömyys puhua tai ylläpitää raajan asentoa

Epilepsiatyyppejä

Kohtaustyyppi tai -tyypit määritellään kohtausoireen kuvauksen perusteella. Näillä on diagnostiikan ja hoidon kannalta keskeinen merkitys. Kohtaustyypit voidaan jakaa paikallisalkuisiin ja yleistyneisiin. Osa kohtauksista jää luokittelemattomiksi. Paikallisalkuisissa kohtauksissa yleensä vain toisen aivopuoliskon tietyt aivoalueet aktivoituvat. Yleistyneissä kohtauksissa molemmat aivopuoliskot tai niiden osat aktivoituvat yhtäaikaisesti.

Idiopaattiset epilepsiat syntyvät itsestään ilman osoitettavissa olevaa rakenteellista syytä ja osa näistä on geneettisiä. Symptomaattisessa epilepsiassa aivoissa on havaittavissa rakenteellisia muutoksia, jotka voivat olla synnynnäisiä (esimerkiksi aivojen kuorikerroksen kehityshäiriö), hankinnaisia (esimerkiksi traumaperäiset) tai muihin neurologisiin sairauksiin liittyviä (esimerkiksi aineenvaihduntasairaudet).

Epilepsiaoireyhtymiin liittyvät oireet esiintyvät samankaltaisina eri potilailla epilepsian syystä riippumatta. Keskeisimpiä tekijöitä oireyhtymän määrittämisessä ovat kohtaustyyppi tai -tyyppien yhdistelmä, oireiden alkamisikä ja EEG-kuvausten tulokset. Noin 2/3 kaikista epilepsiadiagnooseista jää ilman tarkempaa oireyhtymäluokitusta.

Epilepsian lääkehoito

Epilepsian lääkehoito aloitetaan useimmiten toisen kohtauksen jälkeen. Ensimmäisen kohtauksen jälkeen säännöllistä lääkitystä saatetaan harkita, jos ensimmäinen kohtaus on pitkittynyt tai jos todetaan muita uusiutumisriskiä lisääviä tekijöitä.

Epilepsian hoidon perusta on riittävän pitkä lääkehoito ja hoidon tavoitteena on kohtauksettomuus. Kohtaukset saadaankin usein hyvin hallintaan lääkkeillä. Epilepsian lääkehoito aloitetaan kohtaustyypin ja epilepsiaoireyhtymän mukaan valitulla ensisijaislääkkeellä. Jos kohtaukset eivät lopu ensimmäisellä lääkkeellä, kokeillaan vielä toista lääkettä ainoana lääkkeen. Jos kohtaukset jatkuvat, siirrytään yleensä yhdistelmälääkitykseen.

Lääkehoitoa jatketaan yleensä vähintään niin kauan, että lapsi tai nuori on ollut kaksi vuotta kohtaukseton. Tietyissä lapsuusiän hyvänlaatuisissa epilepsioissa hoidon kestoksi saattaa riittää yksi kohtaukseton vuosi, kun taas toisissa epilepsioissa lääkehoitoa voidaan joutua jatkamaan koko elämän ajan.

Epilepsiadiagnoosin jälkeen on tärkeää, että perhe saa hoidonohjauksen. Siinä käydään läpi lääkehoito, hoidon mahdolliset haittavaikutukset, hoidon vaikutuksen seuraaminen, epilepsian vaikutukset jokapäiväiseen elämään ja koulunkäyntiin sekä mahdolliset rajoitukset ammatinvalintaan ja esimerkisksi ajokykyyn.

Ks. lisätietoa aiheesta Epilepsialääkkeet «Tavallisimmat käytössä olevat epilepsialääkkeet, käyttöaiheet ja annostus»1.

Ketogeeninen ruokavalio

Vaikeahoitoista epilepsiaa sairastava saattaa hyötyä ketogeenisestä ruokavaliosta, jossa hiilihydraattien ja proteiinien määrää on totuttua vähäisempää ja energia saadaan pääasiassa rasvoista. Silloin aivot käyttävät energianlähteenä sokerien sijasta ketoaineita eli rasvahappoaineenvaihdunnan yhdisteitä. Ketogeenisen ruokavalion vaikutusmekanismia ei tunneta tarkkaan eikä se korvaa lääkehoitoa.

Epilepsian kirurginen hoito

Jos epilepsia on vaikea, eikä muista hoidoista ole riittävää apua, voidaan harkita kirurgisen hoidon mahdollisuutta. Esimerkiksi ohimolohkoepilepsian leikkaushoito lapsuusiässä saattaa lopettaa kohtaukset yli puolella potilaista, joilla lääkehoito ei ole auttanut. Epilepsiakirurgia ja sen tarpeen arviointi on Suomessa keskitetty kahteen keskukseen: Helsingin yliopistolliseen keskussairaalaan (HYKS) ja Kuopion yliopistolliseen sairaalaan (KYS).

Moni paranee epilepsiasta

Lapsuusiässä alkavan epilepsian ennustetta pidetään yleisesti ottaen hyvänä ja valtaosa lapsuusiässä epilepsiaan sairastuvista saadaan nykyisillä hoitomenetelmillä kohtauksettomiksi. Niillä lapsilla, joilla kohtauksia esiintyy hoidosta huolimatta, voi epilepsia vaikuttaa kasvuun ja kehitykseen.

Hoitamaton epilepsia voi olla etenevä sairaus, joka hidastaa lapsen liikunnallista, älyllistä ja sosiaalista kehitystä. Siksi epilepsian varhainen toteaminen, hyvä lääketieteellinen hoito, epilepsian hyväksyminen yhtenä lapsen yksilöllisistä ominaisuuksista ja normaalin kehityksen tukeminen ovat tärkeitä epilepsian hyvän hoidon osia.

Epilepsiakohtausten uusiutumisriski lapsilla vaihtelee suuresti (12–39 prosenttia) ensimmäisten kahden vuoden aikana lääkehoidon lopetuksen jälkeen. Pienellä osalla uusiutunut epilepsia osoittautuu vaikeahoitoiseksi. Osalla lapsista kohtaukset kuitenkin uusivat aikuisiässä ja lääkitys joudutaan aloittamaan uudelleen.

Kuumekouristukset

Kuumekouristukset ovat kuumeen yhteydessä esiintyviä kohtauksia, joiden oireina ovat tajuttomuus ja lihasten jäykistyminen, nykinä tai velttous. Kohtauksia kutsutaan yksinkertaisiksi, jos ne ovat symmetrisiä ja kestävät alle 15 minuuttia. Monimuotoisissa kuumekouristuksissa kohtaus kestää yli 15 minuuttia tai on epäsymmetrinen tai saman kuumepäivän aikana toistuva. Seitsemän vuoden ikään mennessä 2–5 prosenttia lapsista saa kuumekouristuksia.

Jos lapsi saa kuumekouristuksen, suljetaan ensin pois vakavan infektion mahdollisuus, ja tarvittaessa lapsi lähetetään sairaalatutkimuksiin.

Vanhempien on hyvä opetella tarvittaessa kohtausten ensiapulääkkeen käyttö, mutta ennaltaehkäisevästä kuumekouristusten estolääkityksestä ei ole hyötyä Jatkotutkimuksia ei tarvita, jos 6 kuukauden – 6 vuoden ikäisellä lapsella esiintyy ainoastaan kuumeiden aikaisia tajuttomuus-kouristuskohtauksia, joista hän toipuu normaalisti. Kuumekouristus ensihoidetaan samoilla periaatteilla kuin epileptinen kohtaus. Ks. Käypä hoito -suositus Pitkittynyt epileptinen kohtaus «Epileptinen kohtaus (pitkittynyt; status epilepticus)»3.

Kuumekouristusten ennuste on hyvä eivätkä lapset eroa kymmenvuotiaina ikätovereistaan psykologisissa testeissä mitatun älyllisen kehityksensä, käyttäytymisensä tai koulumenestyksensä suhteen.

Epilepsian ja kuumekouristusten yleisyys

Noin kolme tuhannesta alle 16-vuotiaasta suomalaislapsesta ja nuoresta sairastaa epilepsiaa. Kuumekouristuksia saa puolestaan useampi eli 2–5 prosenttia lapsista seitsemän vuoden ikään mennessä. Monimuotoisen kuumekouristuksen saaneella lapsuusiän epilepsiariski on 4–6 prosenttia.

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen pohjalta laatinut lääketieteen toimittaja Teija Riikola ja sen on tarkistanut suosituksen laatineen asiantuntijaryhmän puheenjohtaja ylilääkäri Kai Eriksson TAYS:n lastenneurologian yksiköstä.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta ja hoidosta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko