Diabetes – sairastatko diabetesta tietämättäsi?
Käyvän hoidon potilasversiot |  Julkaistu: 2018-05-22   Aihepiiri(t): Endokrinologia, Kuntoutus, Sisätaudit, Työterveyshuolto, Yleislääketiede
Mikä on Käypä hoito -suositus?
Kirsi Tarnanen, Tiinamaija Tuomi ja Tuula Meinander
PDF Tulosta

Diabetes – sairastatko diabetesta tietämättäsi?

Käyvän hoidon potilasversiot
22.5.2018
Kirsi Tarnanen, Tiinamaija Tuomi ja Tuula Meinander

Diabetesta sairastaa jo yli puoli miljoonaa suomalaista. Diabetes on nopeimmin yleistyviä sairauksia niin Suomessa kuin maailmallakin, ja sairastumisikäkin on laskemassa. Tiesitkö, että voit itse tarkistaa diabetesriskisi? Riskitesti löytyy Diabetesliiton sivuilta «http://www.diabetes.fi/diabetestietoa/diabeteksen_ehkaisy/riskitesti/»1.

Diabetes, jota aiemmin kutsuttiin myös nimellä sokeritauti, on sairaus, jossa verensokeri eli verenglukoosi on jatkuvasti koholla. Korkea verenglukoosi (hyperglykemia) saattaa johtua insuliinin puutteesta, insuliinin heikentyneestä vaikutuksesta tai molemmista. Diabetekseen voi liittyä äkillisiä tai pitkäaikaisia komplikaatioita – esimerkiksi liitännäissairauksia – jotka oleellisesti vaikuttavat niin elämänlaatuun kuin ennusteeseenkin.

Diabeteksen luonne voi myös muuttua taudin edetessä, joten tarkkaa luokitusta tärkeämpää onkin huomioida taudin vaikeusaste ja pyrkiä hoitoon, joka ehkäisee tehokkaasti komplikaatioita.

Jotta hoito-ohjeet olisi helpompi löytää, uusimmassa vuonna 2018 päivitetyssä Käypä hoito -suosituksessa diabetes on jaettu kahteen erilliseen linjaan: Tyypin 2 diabetes «Tyypin 2 diabetes»1 ja Insuliininpuutosdiabetes «Insuliininpuutosdiabetes»2.

Diabeteksen eri alatyypit

Diabetes on vanhastaan jaettu muotoihin tyyppi 1 ja tyyppi 2. Nämä ovat kuitenkin diabeteksen ääripäitä. Diabeteksesta on olemassa myös muita alatyyppejä.

Tyypin 2 diabetes alkaa tavallisimmin aikuisena. Sairastunut on usein ylipainoinen (keskivartalolihava) ja hänen verenpaineensa tai veren rasva-arvonsa ovat koholla (ns. metabolinen oireyhtymä). Muita riskitekijöitä ovat muun muassa perimä, korkea ikä, vähäinen liikunta tai pitkään jatkunut kuormittava stressi. Taustalla voi olla myös jokin sairaus, kuten kohonnut verenpaine, uniapnea, unihäiriöt, valtimosairaus tai tiettyjen sairauksien hoitoon käytetty lääkitys. Tyypin 2 diabeteksessa insuliinin tuotanto, sen vaste kudoksissa (ns. insuliiniresistenssi) tai molemmat ovat häiriintyneet. Tärkein osa hoitoa ovat elintapamuutokset – tärkeimpinä ruokavalio, painonhallinta ja liikunta. Näiden ohella käytetään yleensä myös lääkitystä. Myös tyypin 2 diabeetikolle voi ajan myötä kehittyä merkittävä insuliininpuutos. Suomalaisista diabeetikoista noin 75 prosenttia sairastaa tätä diabetestyyppiä.

Tyypin 1 diabetesta esiintyy Suomessa eniten koko maailmassa. Siihen sairastutaan yleensä jo lapsena tai nuorena. Tällä hetkellä ei tunneta keinoja ehkäistä tyypin 1 diabetesta. Tyypin 1 diabeteksessa insuliinia tuottavat haiman beetasolut tuhoutuvat kokonaan eivätkä enää tuota insuliinia. Tästä syystä tyypin 1 diabetesta hoidetaan aina insuliinilla. Suomalaisista diabeetikoista noin 10–15 prosentilla on tyypin 1 diabetes. Aiheesta on oma erillinen potilasversionsa Insuliininpuutosdiabetes «Insuliininpuutosdiabetes»3.

Raskausdiabeteksella tarkoitetaan odottavan äidin poikkeavaa sokeriaineenvaihduntaa, joka todetaan ensimmäisen kerran raskauden aikana ja joka häviää yleensä raskauden jälkeen.

Muita diabetestyyppejä ovat LADA (Latent Autoimmune Diabetes in Adults), sekundaarinen diabetes, MODY (Maturity-Onset Diabetes of the Young), mitokondriaalinen diabetes ja neonataalidiabetes.

Miten diabetes todetaan?

Diabetes todetaan joko paastosokeri-, sokerirasitus- tai HbA1c-kokeella.

Ennen paastosokeri- ja sokerirasituskoetta on oltava ravinnotta 12 tuntia. Sokerirasituskokeessa otetaan ensin verikoe, ns. paastosokeriarvo, jonka jälkeen juodaan sokeripitoista nestettä, ja 2 tunnin kuluttua mitataan sokeriarvo uudelleen. HbA1c (ns. pitkä sokeri), joka sekin mitataan verikokeella, ei vaadi paastoa.

Oheisessa taulukossa «»1 on kerrottu veren glukoosiarvojen viitearvot (lukuun ottamatta raskausdiabetesta, jota koskevat eri arvot, ks. kohta Raskaana olevat). Heikentynyt glukoosinsieto ja suurentunut glukoosin paastoarvo ovat diabeteksen esiasteita.

Normaali arvo Heikentynyt glukoosinsieto Suurentunut glukoosin paastoarvo Diabetes
Paastoarvo
(mmol/l)
≤ 6,0 6,1–6,9 ≥ 7,0
Rasituskokeen 2 tunnin arvo
(mmol/l)
< 7,8 7,8–11,0 > 11,0
Satunnainen arvo oireisella (jano, suuret virtsamäärät, selittämätön laihtuminen) henkilöllä
(mmol/l)
> 11,0
HbA1c
(mmol/mol)
(%)

< 42 mmol/mol
6,0 %

≥ 48 mmol/mol
6,5 %

Miksi diabetesta kannattaa hoitaa?

Diabeteksen hoidon ja omahoidon tavoitteena on mahdollisimman hyvä ja normaalin pituinen elämä, diabetekseen liittyvien komplikaatioiden ja lisäsairauksien välttäminen, sujuva arki ilman kohtuuttomia rajoituksia, oireettomuus ja hyvä elämänlaatu.

Tyypin 2 diabeteksen hoidon perustana on aina elintapahoito.

Ruokavalio

Diabeetikon ruokavaliossa kiinnitetään huomiota ruoan hiilihydraatteihin, rasvaan ja energiamäärään. Diabeetikoille suositellaan samanlaista ruokavaliota kuin muullekin väestölle: runsaasti kasviksia ja täysjyväviljaa, mahdollisimman vähän sokeria ja valkoista viljaa, niukasti kovaa ja kohtuullisesti pehmeää rasvaa (2/3 syödystä rasvasta) sekä vähän suolaa ja enintään kohtuullisesti alkoholia. Proteiinin lähteiksi suositellaan kalaa, siipikarjan lihaa, palkokasveja ja rasvattomia tai vähärasvaisia maitovalmisteita. Punaista lihaa tai lihavalmisteita suositellaan nauttimaan korkeintaan puoli kiloa viikossa.

Painonhallinta

Energiansaanti tulee suhteuttaa kulutukseen, jotta normaalia painoa voidaan pitää yllä tai se voidaan saavuttaa. Säännöllinen ateriarytmi helpottaa hoidon toteutumista ja tukee myös painonhallintaa. Ylipainoisilla diabeetikoilla laihtuminen parantaa verenglukoositasapainoa ja vähentää diabeteslääkityksen tarvetta.

Lihavuuden hoidosta on olemassa oma potilasversionsa «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=khp00017&suositusid=hoi24010»2.

Liikunta

Säännöllinen liikunta on oleellinen osa hoitoa erityisesti tyypin 2 diabeetikoilla, sillä se parantaa verenglukoosiarvoja, helpottaa painonhallintaa, vaikuttaa veren rasva-arvoihin, alentaa verenpainetta ja lisää virkeyttä ja hyvinvointia. Diabeetikoille sopivat samat yleiset liikuntasuositukset kuin muillekin.

Liikunnasta on olemassa oma potilasversionsa «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=khp00077&suositusid=hoi50075»3 ja erillinen artikkeli Tyypin 2 diabeetikon liikuntaohjelma «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nix01180&suositusid=hoi50075»4.

Tupakointi ja alkoholin käyttö

Tupakoinnin lopettaminen on osa diabeteksen hoitoa, ja omaa alkoholinkäytön kohtuullisuuttakin kannattaa miettiä, sillä alkoholi sisältää paljon energiaa ja altistaa alhaiselle verenglukoosille. Lisäksi sen runsas käyttö nostaa verenpainetta.

Tupakasta vieroituksesta «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=khp00042&suositusid=hoi40020»5 ja alkoholiongelmaisen hoidosta «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=khp00049&suositusid=hoi50028»6 on olemassa omat potilasversionsa.

Verenglukoosin omamittaukset

Diabeetikon oma aktiivinen rooli on keskeinen osa diabeteksen hoitoa. Potilaalla tulee olla selkeät numerotavoitteet: esimerkiksi omamittauksissa paastoarvo aamuisin alle 7 mmol/l, 2 tuntia aterian jälkeen alle 10 mmol/l ja verenpaine alle 140/80 mmHg. HbA1c-arvon eli ns. pitkän sokerin yleistavoite on alle 53 mmol/mol (alle 7 %).

Omamittausten tarve, ajankohta ja tavoitteet sovitaan yhdessä diabeteksen hoidon ammattilaisten ja potilaan kesken. Jos ns. pitkäsokeri (HbA1c) on tavoitteen mukainen eikä diabeetikko käytä lääkkeitä, jotka altistavat liian matalalle verenglukoosille (hypoglykemia), ei päivittäistä omaseurantaa tarvita.

Insuliinihoitoisen diabeetikon tulee tehdä omamittauksia vähintään aamulla herätessä, illalla nukkumaan mennessä ja ennen aterioita. Mittarin ja opastuksen sen käyttöön hän saa diabeteshoitajalta omasta terveyskeskuksestaan. Hoitotarvikejakelusta saa mittariin tarvittavia liuskoja, neuloja insuliinikynään sekä tarvittaessa myös muita diabeteksen hoitoon tarvittavia hoitovälineitä, mutta näihin täytyy olla lääkärin määräys.

Diabeteksen lääkehoito

Lääkehoito aloitetaan heti, kun diabetes todetaan. Lääkäri kirjoittaa B-lausunnon erityiskorvattavia lääkkeitä varten – mikäli potilaalle aloitetaan lääkehoito – raskausdiabetesta lukuun ottamatta.

Verenglukoosi

Tyypin 2 diabeteksessa ensisijainen lääke, jolla hoito aloitetaan, on metformiini. Hoito aloitetaan pienellä annoksella, ja annosta nostetaan 1–2 viikon välein, jotta haittavaikutuksilta (yleensä vatsavaivat, pahoinvointi) vältyttäisiin. Metformiinilääkityksen jatkuttua useamman vuoden on hyvä tarkistaa B12-vitamiinin pitoisuus 3–5 vuoden välein.

Muita tyypin 2 diabeteksen hoidossa käytettäviä lääkkeitä ovat gliptiinit, sulfonyyliureat, glinidit (ateriatabletit), GLP-1-analogit, SGLT-2-estäjät ja glitatsonit. Osa lääkkeistä on tablettimuotoisia, osa pistettäviä.

Yli puolet tyypin 2 diabeetikoista tarvitsee jossakin vaiheessa myös insuliinihoitoa. Heillä (tai potilailla, joilla on omaa insuliinituotantoa jäljellä) insuliinihoito voidaan toteuttaa eri tavoin: perusinsuliini, ateriainsuliini, monipistos, sekoiteinsuliini tai insuliinipumppu.

Lääkehoidoista on kerrottu tarkemmin varsinaisessa Käypä hoito -suosituksessa Tyypin 2 diabetes «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50056»7.

Kohonnut verenpaine

Jos diabeetikon verenpaine ylittää verenpainetason 120/80 mmHg, kannattaa kiinnittää huomiota elintapoihin: suolan käyttö, ravinnon rasvat, liikunta, paino, tupakoimattomuus ja kohtuullinen alkoholinkäyttö. Lääkehoito aloitetaan yleensä siinä vaiheessa, jos verenpaine kohoaa yli arvon 140/80 mmHg. Jos potilaalla on jokin diabetekseen liittyvä liitännäissairaus (esimerkiksi retinopatia, nefropatia tai mikro- tai makroalbuminuria), tavoitteena on – mikäli mahdollista – vielä tätäkin alhaisempi verenpaine, esimerkiksi alle 130/80 mmHg.

Diabeetikon verenpainelääkitykseen tulee aina kuulua joko ACE:n estäjä tai ATR:n salpaaja (ei raskaana oleville), sillä näiden lääkkeiden on todettu vähentävän muun muassa sydäninfarkteja ja sydänsairauksiin liittyviä kuolemia.

Kohonneesta verenpaineesta on olemassa oma potilasversionsa «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=khp00016&suositusid=hoi04010»8.

Rasva-aineenvaihdunnan häiriöt

Myös diabeetikon veren rasva-arvoja (muun muassa kolesterolia) seurataan, sillä riski sairastua valtimosairauteen (sepelvaltimo-, aivovaltimo- tai alaraajojen tukkiva valtimotauti) on suurentunut.

LDL-kolesterolin eli ns. huonon kolesterolin tavoite on alle 2,5 mmol/l elintapojen ja tarvittaessa statiinilääkityksen avulla. Valtimosairauksia sairastavilla LDL-tavoite on tätäkin tiukempi: alle 1,8 mmol/l tai vähintään 50 prosentin vähenemä lähtöarvosta. Statiinilääkitystä käytetään valtimosairauksia sairastavilla aina, vaikka kolesteroliarvo ei olisikaan koholla.

Dyslipidemioista on oma potilasversionsa (päivitys valmistuu kesän 2018 aikana).

Diabetekseen liittyviä lisä- ja liitännäissairauksia

Diabeettinen retinopatia (silmän verkkokalvosairaus)

Silmänpohjan verkkokalvon näkyviä muutoksia kutsutaan retinopatiaksi. Diabeetikon silmät tulee tutkia – lukuun ottamatta alle 10-vuotiaina sairastuneita – siinä vaiheessa, kun diabetes todetaan. Sen jälkeen tutkimuksia jatketaan tyypin 1 diabeetikoilla joka toinen vuosi ja tyypin 2 diabeetikoilla yksilöllisen harkinnan mukaan. Seurantaväli tihenee, jos todetaan silmänpohjamuutoksia. Tehokkaalla verenglukoosin ja verenpaineen hoidolla voidaan silmänpohjamuutoksia ehkäistä ja jo todettujen muutosten etenemistä hidastaa.

Diabeteksen aiheuttamat hermomuutokset (neuropatia)

Diabeteksen seurauksena syntyviä hermomuutoksia kutsutaan neuropatiaksi. Sen oireita voivat olla muun muassa pistely, puutuminen, kipu tai tunnottomuus esimerkiksi jalkaterän alueella. Jalkojen hermomuutokset lisäävät riskiä jalkahaavoille ja amputaatioille.

Sisäelinhermoston muutosten oireita voivat olla esimerkiksi ripuli, mahalaukun poikkeuksellisen hidas tyhjentyminen (gastropareesi) tai huimaus. Tehokkaalla verenglukoosin ja verenpaineen hoidolla voidaan hermomuutoksia ehkäistä ja jo todettujen muutosten etenemistä hidastaa.

Diabeteksen aiheuttama munuaissairaus (nefropatia)

Munuaisvaurion varhaisin merkki on vähäinen valkuaisen erittyminen virtsaan (mikroalbuminuria). Mikroalbuminuriassa verenkierrosta erittyy virtsaan jatkuvasti hiukan veren valkuaista nimeltä albumiini. Jos munuaisvaurio etenee, osalle henkilöistä kehittyy munuaisten vajaatoiminta ja saatetaan tarvita keinomunuaishoitoa (dialyysi) ja munuaisen siirtoa. Munuaisten toimintaa seurataan verikokein ja virtsanäyttein. Tehokkaalla verenglukoosin ja verenpaineen hoidolla sekä tupakoimattomuudella voidaan munuaissairautta ehkäistä ja jo todetun munuaissairauden etenemistä hidastaa.

Diabetesta sairastavan jalkaongelmat

Henkilöllä, jolla on hermomuutosten seurauksena jalkojen alentunut tunto, on suurentunut riski (15–25 %) saada jalkahaava. Riskiä lisää edelleen jalkojen heikentynyt verenkierto. Kaikkien diabetesta sairastavien jalat pitää tutkia vähintään kerran vuodessa, ja tarvittaessa heidät tulee ohjata jalkahoitajan tai -terapeutin hoitoon.

Diabetesta sairastavan suuterveyden ongelmat

Diabetesta sairastavan tulee pitää hyvää huolta suun terveydestä ja käydä hammaslääkärissä säännöllisesti, sillä alttius saada suun alueen tulehduksia (esimerkiksi ientulehdus, hampaan kiinnityskudossairaus eli parodontiitti, reikiä hampaisiin tai suun sieni-infektio) ja menettää hampaita on suurentunut. Korkea verenglukoosi ja kuiva suu lisäävät tulehdusriskiä, ja toisaalta tulehdukset nostavat verenglukoosia.

Sydän- ja verisuonisairaudet

Diabetesta sairastavan riski sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin on suurentunut: sepelvaltimotaudin riski on 3–5-kertainen ja aivoverenkiertohäiriön 2–4-kertainen muuhun väestöön verrattuna. Samoin riski sairastua alaraajoja tukkivaan valtimotautiin on suurentunut. Riskejä voidaan pienentää tupakoimattomuudella sekä hyvällä verenglukoosin, rasva-aineenvaihduntahäiriön ja verenpaineen hoidolla.

Diabetes ja erityisryhmät

Ajokelpoisuus

Ajo-oikeuden edellytyksenä on, että henkilö aistii normaalisti hypoglykemian. Diabetesta sairastavan ajoterveyden tarkastusväli on 1–5 vuotta henkilöauton kuljettajalla ja raskaassa ja ammattiliikenteessä 1–3 vuotta. Lääkäri kirjaa terveysedellytysten täyttymisen potilasasiakirjoihin, eikä erillistä lausuntoa viranomaisille rutiinimaisesti tarvita. Jos lääkäri toteaa, että ajoterveysedellytykset eivät täyty esimerkiksi toistuvien tajunnanhäiriöihin johtaneiden hypoglykemiodien, muiden sairauksien tai päihteiden käytön vuoksi, hän määrää henkilön ajokieltoon ja käynnistää tarvittavat hoitotoimenpiteet. Jos ajokyvyttömyys kestää yli 6 kuukautta, siitä tehdään myös ilmoitus poliisille. Lisätietoa ajoterveydestä löytyy Trafista «http://www.trafi.fi/filebank/a/1454485334/e08be99101d2580ff8cceeead327ab55/19654-Ajoterveysohjeet_laakareille.pdf»9.

Ammatinvalinta

Tietyt ammatit – esimerkiksi lentäjä, veturin- tai metronkuljettaja, sukeltaja tai savusukeltaja – eivät sovi insuliinihoitoista diabetesta sairastavalle mahdollisten liian matalaan verenglukoosiin liittyvien ongelmien takia. Toisaalta myös liian korkea verenglukoosi alentaa työkykyä muun muassa aiheuttamalla väsymystä, joten sekin tulee ottaa ammatinvalinnassa (esimerkiksi valvontatehtävät, vuorotyö) huomioon. Diabetes on pääsääntöisesti myös este varusmiespalvelukselle.

Raskaana olevat

Suomessa raskausdiabetesta esiintyy 10–12 prosentissa raskauksista. Diagnoosi perustuu 2 tunnin sokerirasituskokeeseen. Hoidon tavoitteena on veren glukoosipitoisuus ennen aterioita alle 5,5 mmol/l ja 1 tunti aterioiden jälkeen alle 7,8 mmol/.

Tärkein hoitomuoto on ruokavalio, mutta tarvittaessa voidaan aloittaa myös metformiini- tai insuliinihoito.

Diabeetikon raskaus tulee suunnitella etukäteen. Verenpainelääkityksen lopettamista voidaan harkita raskauden ajaksi, tai tarvittaessa voidaan käyttää mahdollisimman turvallisia hoitovaihtoehtoja (ei ACE:n estäjä tai ATR:n salpaaja). Raskaudenaikainen seuranta tapahtuu erikoissairaanhoidossa.

Ikääntyneet

Kohtalaisen terveen 75 vuotta täyttäneen henkilön kohdalla voidaan noudattaa samoja diabeteksen hoidon tavoitteita ja periaatteita kuin nuoremmillakin, kuitenkin välttäen liian matalaa verenglukoosia ja liian matalaa verenpainetta. Hoidon tavoitteet asetetaan henkilön kokonaistilanteen ja tarpeiden mukaan.

Metformiini on osoittautunut turvalliseksi ja tehokkaaksi lääkkeeksi myös iäkkäämmillä tyypin 2 diabeetikoilla, mutta annostelussa tulee ottaa huomioon munuaisten vajaatoiminta. Laihoilla ikääntyneillä käytetään gliptiinejä, muita insuliinin eritystä lisääviä lääkkeitä (esim. glinidit) tai insuliinia.

Ikääntyneiden henkilöiden hoidossa on liian matalan verenglukoosin välttämisen lisäksi kiinnitettävä erityistä huomiota toiminta- ja liikuntakyvyn ja lihaskunnon ylläpitämiseen, monipuolisen ravitsemuksen turvaamiseen, jalkaongelmien ehkäisyyn sekä munuaisten ja sydämen toimintaan.

Diabetesta sairastavan seuranta

Mikäli aikuisen tyypin 2 diabetes pysyy hyvin hallinnassa, seurantakäynneillä käydään 6–12 kuukauden välein. Jos hoitotavoitteisiin ei ole päästy tai diabetekseen liittyy muita haasteita, tapaamisia voidaan tihentää.

Seurantakäynneillä käydään läpi omahoitoa, mitataan HbA1c eli ns. pitkä sokeri (tätä sormen päästä otettavaa verikoetta varten ei tarvitse paastota), keskustellaan liikuntatottumuksista ja elintavoista, punnitaan paino ja mitataan verenpaine. Jos käytössä on pistettävä diabeteslääke, tarkistetaan myös pistospaikat.

Vuosittain tehdään kattavampi tarkastus: mitataan verenpaine, syke ja paino, otetaan verikokeet ja virtsanäyte, tarkistetaan jalkojen kunto ja hampaiden ja suun tilanne sekä käydään läpi ajoterveyteen liittyvät asiat.

1–3 vuoden välein tutkitaan lisäksi maksa- ja kolesteroliarvot, tehdään silmänpohjan kuvaus ja aikuisilta otetaan sydänfilmi (EKG).

Hyödyllistä lisätietoa aiheesta

Potilasversiossa mainitut organisaatiot antavat lisätietoa aiheeseen liittyen. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Käypä hoito -toimitus ei vastaa muiden organisaatioiden antaman tiedon laadusta tai luotettavuudesta.

Diabetekseen liittyviä käsitteitä

Glukoosi = puhekielessä verensokeri

HbA1c = puhekielessä ns. pitkä sokeri. Mittaa veren punasolujen hemoglobiinin sokeroitumista. Verikoe, jonka avulla arvioidaan edeltävän noin 2 kuukauden glukoositasoa. Verikoetta varten ei tarvitse olla ravinnotta.

Hyperglykemia = korkea glukoosiarvo. Saattaa johtua insuliinin puutteesta, insuliinin heikentyneestä vaikutuksesta tai molemmista. Oireita voivat olla jano, normaalia tiheämpi virtsaamisen tarve, väsymys etenkin ruokailun jälkeen, uneliaisuus tai näön hämärtyminen.

Hypoglykemia = liian matala glukoosiarvo. Syynä on insuliinin tai muun diabeteslääkkeen liian suuri vaikutus. Hypoglykemia jaetaan lievään, merkittävään ja vakavaan. Vakavassa hypoglykemiassa tarvitaan toisen henkilön apua. Oireita ovat muun muassa hikoilu, vapina, aggressiivisuus ja tajuttomuus. Vakavasta hypoglykemiasta puhutaan myös nimellä insuliinisokki.

Ketoasidoosi = happomyrkytys. Tila, jossa elimistöön kertyy runsaasti ketoaineita (ketoosi) ja näistä aiheutuu veren ja kudosten happamuus (asidoosi). Ketoasidoosiin liittyy tyypillisesti myös vakava kuivuminen (dehydraatio). Ketoasidoosi syitä voivat olla insuliininpuute, insuliinihoidon laiminlyönti, infektio, muu akuutti sairaus tai kortisonihoito. Potilas tarvitsee sairaalahoitoa.

Tekijät

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen pohjalta päivittänyt potilasversioista vastaava toimittaja Kirsi Tarnanen.

Tekstin ovat tarkistaneet suosituksen laatineen työryhmän puheenjohtaja, sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri, osastonylilääkäri Tiinamaija Tuomi HUS:sta ja Käypä hoito -toimittaja, sisätautien erikoislääkäri ja kardiologiaan erikoistuva lääkäri Tuula Meinander Tays:n Sydänsairaalasta.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
POTILAALLE
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko