KH2014 Suositus KH2014 Suositus

Virtsankarkailu - naisten yleinen ja turhaan salailtu vaiva
Käyvän hoidon potilasversiot |  Julkaistu: 2012-01-04   Aihepiiri(t): Geriatria, Kuntoutus, Naistentaudit ja synnytykset, Neurologia, Urologia, Yleislääketiede
Mikä on Käypä hoito -suositus?
Teija Riikola, Pentti Kiilholma ja Piia Vuorela
PDF Tulosta

Virtsankarkailu - naisten yleinen ja turhaan salailtu vaiva

Käyvän hoidon potilasversiot
4.1.2012
Teija Riikola, Pentti Kiilholma ja Piia Vuorela

Virtsankarkailu eli virtsainkontinenssi on yleinen keski-ikäisten ja ikääntyvien naisten elämänlaatua huomattavasti heikentävä vaiva. Lantiopohjan lihasten vahvistaminen ehkäisee ja usein myös parantaa virtsankarkailun.

Ylipainoisten ensihoitona on laihduttaminen. Pakkovirtsankarkailua hoidetaan ensisijaisesti lääkkeillä ja ponnistusvirtsankarkailua leikkauksella, jos fysioterapiasta ei ole ollut apua. Mikäli molemmat virtsankarkailumuodot vaivaavat, hoidoksi suositellaan tarvittaessa lääke- ja leikkaushoitojen yhdistelmää.

Virtsankarkailua on neljänlaista

Jos virtsaa karkaa fyysisen rasituksen tai ponnistuksen, esimerkiksi yskäisyn tai aivastuksen yhteydessä, on kyse ponnistusinkontinenssista. Kerralla karkaava virtsamäärä on tällöin yleensä pieni.

Pakkoinkontinenssista on kyse silloin, kun virtsa karkaa äkillisen virtsaamispakon aikana tai heti pakkotunteen jälkeen. Virtsaa karkaa silloin yleensä runsaasti, rakko voi jopa tyhjentyä kokonaan.

Kun virtsaa karkailee sekä ponnistuksen että pakkotunteen aikana, on kyseessä sekatyyppinen inkontinenssi.

Ylivuotoinkontinenssiksi taas kutsutaan karkailua, jossa virtsa ikään kuin valuu yli rakon. Useimmiten syynä on lantionpohjan laskeuma, mutta myös monet rakon hermotukseen vaikuttavat pitkäaikaiset sairaudet voivat heikentää rakkolihaksen supistusvoimaa.

Lievästä virtsankarkailusta, joka on yleisintä, ei välttämättä ole suurta haittaa. Sen sijaan vaikea virtsankarkailu on monesti hyvin kiusallista, hygieenisesti haitallista ja saattaa aiheuttaa iho-oireita ja tulehduksia.

Ehkäisy

Virtsankarkailua ehkäistään parhaiten painonhallinnalla, pitämällä huolta lihaskunnosta, lopettamalla tupakointi ja hoitamalla ummetus. Yli 65-vuotiailla fyysinen aktiivisuus ehkäisee virtsankarkailua.

Naisen kannattaa koko elämänsä ajan – erityisesti raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen – vahvistaa säännöllisesti lantionpohjan lihaksia. Katso myös Potilasohje omatoimiseen harjoitteluun «Potilasohje omatoimiseen harjoitteluun»1.

Riskitekijät

Ylipaino on merkittävin virtsankarkailun syy, ja riski kasvaa painon noustessa. Myös raskaus ja synnytys, diabetes sekä elintavat, kuten runsas tupakointi ja nesteiden juonti, lisäävät riskiä.

Virtsankarkailu yleistyy iän myötä, mutta virtsankarkailua ei kuitenkaan pidä käsittää normaaliksi ikään liittyväksi ilmiöksi. Iäkkäillä virtsankarkailu voi myös olla yhteydessä lääkitykseen tai moniin pitkäaikaissairauksiin, kuten Parkinsonin tautiin tai MS-tautiin.

Katso myös varsinaisen Käypä hoito -suosituksen taulukko Virtsankarkailua mahdollisesti aiheuttavia tai pahentavia lääkeaineita «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi50050#T4»1.

Toteaminen

Virtsankarkailun tyyppi ja sen syyt selvitetään perusterveydenhuollossa pisteytys- ja haitta-astelomakkeiden avulla; yskäisytestiä, virtsaamispäiväkirjaa tai vaippatestiä käytetään tarvittaessa apuna.

Gynekologisen tutkimuksen yhteydessä voidaan tarpeen mukaan mitata jäännösvirtsa kertakatetroinnilla tai kaikukuvauksella.

Hoito

Lääkkeetön hoito: lihasharjoittelu ja laihduttaminen

Lantionpohjan säännöllinen lihasharjoittelu auttaa kaikkiin virtsankarkailun muotoihin. Asiaan perehtynyt perusterveydenhuollon hoitaja tai fysioterapeutti voi testata lantionpohjan lihasten tunnistamisen ja ohjata lihasharjoittelua. Fysioterapian biopalauteavusteisesta ohjauksesta voi olla hyötyä, jos lihasten tunnistaminen ja niiden harjoittaminen eivät muuten onnistu.

Laihduttaminen vähentää ylipainoisten naisten virtsankarkailua, iäkkäillä taas liikunta- ja toimintakyvyn ylläpito parantaa rakon hallintaa. Pakkovirtsankarkailua voidaan hoitaa myös kouluttamalla virtsarakkoa «Potilasohje: Virtsarakon kouluttaminen pakkoinkontinenssin hoidossa»4.

Laitoksissa asuville saattaa olla hyötyä virtsaamiskehotusohjelmasta ja aikataulutetusta vessassa käyttämisestä.

Apuvälineet

Toimintarajoitteisten virtsankarkailua helpottavat kodin ja laitosten sisustukseen tehtävät muutokset, apuvälineet ja helposti riisuttava vaatetus, jolloin wc-istuimelle pääsy helpottuu. Valitsemalla oikea apuväline voidaan parantaa elämänlaatua ja vähentää apuvälineistä syntyviä kustannuksia.

Apuvälineitä varten on mahdollista saada hoitotarvikelähete, mutta käytännöt vaihtelevat kunnittain. Virtsankarkailun hoidon apuvälineisiin kuuluvat imukykyiset vaipat, tippa- ja vuoteensuojat sekä katetrit. Sopivan kokoiset suojat ja niiden riittävän tiheä vaihtoväli voivat estää iho-ongelmia. Jos liikkuminen on hyvin rajoittunutta, voidaan käyttää vaippojen sijasta alusastiaa tai naisille tarkoitettua virtsapulloa, ns. kuikkaa.

Lääkehoito

Mahdollinen lääkehoito suunnitellaan aina yksilöllisesti. Pakkovirtsankarkailun oireita voidaan lievittää antikolinergisillä eli antimuskariinilääkkeillä, mutta niiden haittavaikutukset saattavat olla muistihäiriöisille ja monisairaille iäkkäille hankalia. Ponnistuskarkailuun lääkehoito ei juuri auta.

Paikallinen estrogeenihoito saattaa lievittää pakkovirtsankarkailun oireita vaihdevuosi-iän ylittäneillä naisilla. Erityistapauksissa voidaan harkita botuliini A:n ruiskuttamista virtsarakon seinämään.

Kirurginen hoito

Mikäli muut hoidot eivät ole auttaneet, ponnistus- ja sekamuotoista virtsankarkailua voidaan hoitaa niin sanotuilla nauhaleikkauksilla. Lyhyen aikavälin tulokset ovat yhtä hyvät kaikilla nauhaleikkauksilla, mutta mininauhaleikkauksien pidemmän aikavälin tulokset ovat selvästi huonoimmat. Ääritapauksissa pakkovirtsankarkailua voidaan hoitaa rakon hermotuksen sähköhoidolla (neuromodulaatio) tai rakon suurennusleikkauksella.

Yleisyys

Suomalaisista 25–60-vuotiaista naisista noin viidennes kärsii virtsankarkailusta, ja se yleistyy iän myötä.

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen pohjalta päivittänyt lääketieteen toimittaja Teija Riikola ja sen ovat tarkastaneet suosituksen laatineen asiantuntijaryhmän puheenjohtaja dosentti, ylilääkäri Pentti Kiilholma, TYKS ja Käypä hoito -toimittaja, synnytys- ja naistentautiopin erikoislääkäri Piia Vuorela, Biomedicum Helsinki.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta ja hoidosta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko