KH2014 Suositus KH2014 Suositus

Parkinsonin tauti
Käyvän hoidon potilasversiot |  Julkaistu: 2015-10-28   Aihepiiri(t): Kuntoutus, Neurologia, Yleislääketiede
Mikä on Käypä hoito -suositus?
Kirsi Tarnanen, Eero Pekkonen ja Sari Atula
PDF Tulosta

Parkinsonin tauti

Käyvän hoidon potilasversiot
28.10.2015
Kirsi Tarnanen, Eero Pekkonen ja Sari Atula

Parkinsonin tauti on etenevä neurologinen sairaus. Tautia ei voida ehkäistä eikä parantavaa hoitoa ole, mutta oireiden lievitykseen löytyy monenlaisia keinoja.

Riski sairastua Parkinsonin tautiin lisääntyy 50. ikävuoden jälkeen. Noin yksi sadasta 70-vuotiaasta sairastaa sitä. Parkinsonin tautia esiintyy maailmanlaajuisesti.

Johto-oireet

Oireet alkavat hitaasti. Tyypillisiä oireita ovat lepovapina, liikkeiden hidastuminen ja yleinen jäykkyys, tasapaino-ongelmat, hajuaistin heikkeneminen, masennus tai äänen voimakkuuden heikkeneminen. Oireille on tyypillistä epäsymmetrisyys.

Riskitekijöitä ei tunneta

Vain pieni osa Parkinsonin taudista on perinnöllistä, geenivirheiden yleisyyttä Suomessa ei tarkasti tiedetä. Ympäristötekijöidenkään osuudesta ei ole selvää tietoa. Tautia ei voida ehkäistä eikä sen toteamiseen ole olemassa seulontamenetelmiä.

Tutkimukset

Diagnoosi perustuu neurologin tekemään tutkimukseen, jossa on osoitettava vähintään kaksi taudin keskeistä oiretta. Koska eräät muut sairaudet tai lääkkeet voivat aiheuttaa samanlaisia oireita, on ennen lopullisen diagnoosin tekoa suljettava pois muut syyt. Tästä syystä kuvantamistutkimuksia tarvitaan joskus tukena. Diagnoosia voidaan varmistaa yksittäisissä tapauksissa aivojen dopamiiniaineenvaihduntaa mittaavalla menetelmällä (SPECT).

Oireita lievittävä lääkitys

Koska parantavaa ja taudin etenemistä ehkäisevää hoitoa ei tunneta, lääkitys on oireita lievittävä. Lääkkeen valintaan vaikuttavat muun muassa potilaan ikä, oireet, yleinen suoriutumiskyky sekä muut sairaudet ja lääkitykset.

Varhaisvaiheen hoito

Varhaisvaiheen hoito aloitetaan alle 60–65-vuotiailla dopamiiniagonistilla tai MAO-B:n estäjällä. Lääkkeet lievittävät varhaisvaiheen oireita, ja niillä voidaan lykätä levodopalääkityksen aloittamista jopa usealla vuodella. Jos potilas on vanhempi tai monisairas, hoito suositellaan aloitettavaksi suoraan levodopalla. Kun dopamiiniagonisti yhdistetään levodopaan, levodopan annosta voidaan pitää pienempänä.

Sopivalla alkuvaiheen lääkityksellä (dopamiiniagonisti tai MAO-B estäjä) voidaan tulla toimeen ilman suurempia muutoksia muutamia vuosia, mutta ennen pitkää kaikki Parkinson-potilaat tarvitsevat levodopaa. Levodopahoito aloitetaan annosta hitaasti suurentaen, jotta lääkityksen aiheuttamat haitat pysyisivät mahdollisimman vähäisinä. Alkuvaiheen tavallisimpia haittoja ovat pahoinvointi, ruokahaluttomuus ja huimaus. Levodopan annos ja ottokertojen määrä sovitaan yksilöllisesti kunkin potilaan tarpeiden mukaan.

Keskivaiheen hoito

Taudin edetessä lääkevaikutuksen teho heikkenee, toimintakyky alkaa vaihdella ja tahattomat liikkeet ovat usein arkipäivää. Käytännössä jokainen Parkinson-potilas kärsii niistä ajan mittaan.

Taudista itsestään ja sen lääkehoidosta johtuvat ongelmat ovat tyypillisiä Parkinsonin taudin pidemmälle edenneessä vaiheessa.

Annosvasteen hiipumisella (wearing off) tarkoitetaan Parkinson-oireiden ilmaantumista silloin, kun levodopan vaikutus on päättynyt eikä uutta lääkeannosta ole vielä otettu. Tällöin vasteen mukaan levodopan lisäksi aloitetaan dopamiiniagonisti tai suurennetaan levodopan annosta. Tarvittaessa voidaan levodopan ottoväliä lyhentää ja kerta-annosta pienentää.

Tahattomat liikkeet eli dyskinesiat, kuten raajojen tai kasvojen nykiminen, ylävartalon tai pään heiluminen puolelta toiselle ovat aluksi lieviä, eikä potilas itse ole aina niistä edes tietoinen. Ne eivät heikennä elämänlaatua sairauden alussa, mutta voivat olla vaikea haitta myöhemmin. Tahattomia liikkeitä voidaan helpottaa pienentämällä levodopan annosta.

Lihaskouristukset, kehon osan vääntö tai pakkoasento eli dystoniat vaikeuttavat liikkumista, aiheuttavat kipua ja tuottavat sosiaalista haittaa. Varpaiden tai jalkojen krampit ovat tavallisia, mutta dystoniaa voi ilmaantua mihin tahansa kehon osaan. Off-vaiheisiin liittyvää dystoniaa voidaan hoitaa tehostamalla lääkitystä.

Jähmettyminen ilmenee paikalleen juuttumisena esimerkiksi potilaan yrittäessä kääntyä tai lähteä liikkeelle. Vaikeisiin off-vaiheisiin liittyviä jähmettymisiä voidaan hoitaa tarvittaessa apomorfiinikynällä.

Noin puolet Parkinson-potilaista kaatuu myös useammin kuin kerran vuodessa. Kaatuilua ei voida estää lääkkeillä, mutta apuvälineiksi suositellaan kävelysauvoja tai rollaattoria.

Parkinson-potilailla voi esiintyä myös joko tautiin itseensä tai lääkitykseen liittyviä käytösoireita, verenpaineen vaihtelua asennonmuutosten yhteydessä, nielemisvaikeuksia, syljen valumista, masennusta ja muistiongelmia.

Edenneen taudin hoito

Syväaivostimulaatio- ja levodopainfuusiohoidolla voidaan auttaa niitä potilaita, joilla on hyvästä lääkehoidosta huolimatta vaikeita tilanvaihteluita, häiritseviä tahattomia liikkeitä, vapinaa, tai niitä, jotka eivät pysty käyttämään oireiden lievitykseen tarvittavia lääkeannoksia. Kumpikaan hoito ei estä sairauden etenemistä, mutta ne lievittävät vapinaa ja jäykkyyttä sekä vähentävät tahattomia liikkeitä.

Liikunta ja kuntoutus

Omatoiminen liikunta tulisi aloittaa viimeistään sairauden toteamisvaiheessa. Liikunnalla voidaan parantaa fyysistä suorituskykyä, tasapainoa ja nivelten liikkuvuutta ja lihasvoimaa.

Kuntoutuksen tulisi kohdistua siihen ongelmaan, joka on toimintakyvyn kannalta keskeisin. Kävelyä voidaan parantaa esimerkiksi kävelymattoharjoittelulla. Päivittäisissä toiminnoissa selviytymistä voidaan helpottaa apuvälineillä ja asunnon toimintoihin tehtävillä parannuksilla. Puheterapiasta voi olla apua ääneen ja nielemiseen liittyvien ongelmien hoidossa.

Seuranta

Parkinsonin taudin toteaminen, hoito ja seuranta kuuluvat neurologian erikoislääkärille. Potilaita, joiden tila on vakaa, voidaan seurata jonkin aikaa myös perusterveydenhuollossa. Potilaan kokonaistilanne tulisi arvioida vähintään kerran vuodessa.

Myös Suomen Parkinson-liiton sivuilta (www.parkinson.fi «http://www.parkinson.fi»1) löytyy aiheeseen liittyvää lisätietoa.

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksesta päivittänyt potilasversioista vastaava toimittaja Kirsi Tarnanen. Sen ovat tarkistaneet työryhmän puheenjohtaja, dosentti Eero Pekkonen Helsingin yliopistosta ja neurologian erikoislääkäri Sari Atula HYKS:n neurologian klinikasta ja Suomalaisesta Lääkäriseurasta Duodecimista.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta ja hoidosta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
POTILAALLE
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko