Dyslipidemiat (veren poikkeavat rasva-arvot, mm. kolesteroli) kuriin potilaan ja lääkärin yhteistyöllä
Käyvän hoidon potilasversiot |  Julkaistu: 2013-05-02   Aihepiiri(t): Endokrinologia, Kardiologia, Ravitsemuslääketiede, Sisätaudit, Työterveyshuolto, Yleislääketiede
Mikä on Käypä hoito -suositus?
Kirsi Tarnanen, Matti J. Tikkanen, Mikko Syvänne ja Katriina Kukkonen-Harjula
PDF Tulosta

Dyslipidemiat (veren poikkeavat rasva-arvot, mm. kolesteroli) kuriin potilaan ja lääkärin yhteistyöllä

Käyvän hoidon potilasversiot
2.5.2013
Kirsi Tarnanen, Matti J. Tikkanen, Mikko Syvänne ja Katriina Kukkonen-Harjula

Dyslipidemioiden hoidolla pyritään ehkäisemään valtimosairauksia, joita ovat sepelvaltimosairaus, aivovaltimosairaus ja alaraajojen valtimosairaus eli ns. katkokävely sekä valtimosairauksista johtuvia sydän- ja aivoinfarkteja. Hoito perustuu aina elämäntapamuutoksiin: terveellinen ravinto, säännöllinen liikunta, tupakoimattomuus, liiallisen stressin välttäminen ja riittävä lepo ja uni sekä ylipainoisilla laihduttaminen. Jos elämäntapamuutokset eivät riitä, lääkehoitoa tarvitaan rinnalle, tavanomaisimmin statiineja.

Mitä dyslipidemioilla tarkoitetaan?

Dyslipidemioilla tarkoitetaan veren poikkeavia rasva-arvoja:

  • kokonaiskolesteroli on yli 5 mmol/l (millimoolia litrassa)
  • LDL- eli ns. huono kolesteroli on yli 3 mmol/l
  • HDL- eli ns. hyvä kolesteroli on alle 1 mmol/l
  • triglyseridipitoisuus on yli 1,7 mmol/l tai
  • edellisten yhdistelmä.

Veren rasva-arvot saadaan selville verikokeella. Ennen verikoetta tulee olla syömättä vähintään 8, mieluiten 12 tuntia. Diagnoosin varmistamiseksi verikoe tulee yleensä tehdä kahdesti.

Edellä olevat poikkeavat veriarvot eivät sellaisenaan ole lääkehoidon aihe, vaan lähtökohta tarkemmalle valtimosairauksien riskinarviolle (ks. edempänä). Toisaalta normaalit rasva-arvot eivät merkitse, ettei valtimosairauksien muihin riskitekijöihin (muun muassa tupakointi, kohonnut verenpaine) tarvitsisi puuttua.

Ensin arvioidaan kokonaisriski

Hoito perustuu arvioon siitä, kuinka suuri vaara eli riski ihmisellä on sairastua valtimosairauksiin. Riskinarvio on yksinkertainen, jos on jo ilmennyt valtimosairaus tai sille vahvasti altistava tila (ks. edempänä). Muilla käytetään riskinarviotyökaluja, esimerkiksi FINRISKI-laskuria, joka arvioi terveen henkilön riskin sairastua sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen seuraavien 10 vuoden aikana. FINRISKI-laskuri «http://www.thl.fi/fi/web/kansantaudit/sydan-ja-verisuonitaudit/finriski-laskuri»1 ottaa huomioon iän, sukupuolen, tupakoinnin, verenpaineen, kokonaiskolesterolin, HDL-kolesterolin, diabeteksen ja sukurasituksen. Muita riskiin vaikuttavia tekijöitä ovat ylipaino, vyötärölihavuus, lievästi kohonnut verensokeri, vähäinen liikunta, tulehdussairaus (kuten nivelreuma) ja liiallinen stressi.

Silloin, kun henkilöllä on jo todettu valtimosairaus, diabetes, munuaisten vajaatoiminta tai ns. perinnöllinen dyslipidemia, valtimosairauden kokonaisriski on jo suurentunut.

Ns. toissijaista dyslipidemiaa voivat aiheuttaa esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta, raskaus, tietyt maksa- ja munuaissairaudet ja lääkkeet. Nämä seikat on selvitettävä ja mahdollisuuksien mukaan korjattava, ennen kuin itse dyslipidemiaa aletaan hoitaa.

Riskiryhmät

Pieni valtimosairauden riski on terveillä, joiden vaara sairastua sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen seuraavien 10 vuoden aikana on FINRISKI-laskurin mukaan alle 2 %. Kohtalainen riski on 2–10 %.

Suuri valtimosairauden riski on niillä, joilla on sepelvaltimosairaus (esimerkiksi sairastettu sydäninfarkti), aivovaltimosairaus (esimerkiksi sairastettu aivoinfarkti), muu valtimosairaus, diabetes, munuaisten vajaatoiminta tai perinnöllinen dyslipidemia. Mukaan kuuluvat myös ne terveet ja oireettomat, joiden vaara sairastua sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen seuraavan 10 vuoden aikana on FINRISKI-laskurin mukaan vähintään 10 prosenttia. Kun riski on suuri, vähintään tehokas elämäntapahoito on tarpeen, usein myös lääkehoito.

Suuren riskin ryhmästä voidaan vielä erottaa hyvin suuri valtimosairauden riski. Se on niillä, joilla on jo todettu edellä mainittu valtimosairaus, joiden diabetekseen liittyy muita riskiä lisääviä tekijöitä, joiden munuaisten vajaatoiminta on vaikea tai joiden riski sairastua on FINRISKI-laskurin mukaan yli 15 prosenttia. Tässä ryhmässä sekä elämäntapa- että lääkehoito ovat käytännössä aina tarpeen.

Alustavan valtimosairauden riskinarvion jokainen voi tehdä itse. Arvion tulkinnassa tarvitaan lääkärin apua. Nuorilla henkilöillä kymmenen vuoden päähän arvioitu riski vaikuttaa aina pieneltä. Asianmukaisempaa on arvioida elinaikaista riskiä tai suhteuttaa oma tilanne samanikäisten vastaavaan, mihin FINRISKI-laskuri tarjoaa mahdollisuuden. Iäkkäillä tulee ottaa huomioon yleiskunto (”biologinen ikä”), muut sairaudet ja odotettavissa oleva elinikä.

Lääkäri ei määrää, vaan potilas ja lääkäri päättävät hoidosta yhdessä

Kun kokonaisriski on arvioitu, lääkäri kertoo potilaalle, onko syytä huolestua ja jos on, miksi. Hän asiantuntijana kertoo myös sen, miten asiassa tulisi edetä. Tämän jälkeen lääkäri ja potilas keskustelevat asiasta ja päättävät yhdessä, millaisin keinoin tilanteeseen puututaan. Päävastuu hoidon toteutuksesta on potilaalla itsellään.

Millaisia arvoja tavoitellaan?

Väestötasolla hyvään valtimoterveyteen liittyvät arvot ovat kokonaiskolesteroli alle 5 ja LDL-kolesteroli alle 3 mmol/l. Henkilöillä, joiden valtimosairauden riski on suuri, LDL-tavoite on alle 2,5 mmol/l ja niillä, joiden riski on erityisen suuri, se on sitäkin pienempi eli alle 1,8 mmol/l. Ellei LDL-tavoitteeseen päästä, arvon pieneneminen puoleen alkuperäisestä riittää. Kunkin potilaan yksilölliset tavoitteet määritellään keskusteluissa lääkärin kanssa.

Elämäntavat puntariin

Terveellisen ruokavalion perusperiaatteet ovat monipuolisuus, huomion kiinnittäminen rasvan laatuun (vähän kovaa, eläinperäistä rasvaa, kohtuudella pehmeää rasvaa, kuten kasvimargariinia ja -öljyjä), kalan suosiminen sekä riittävä kuidun määrä (täysjyvävalmisteet, kasvikset, hedelmät, marjat). Ruoan energiamäärän tulisi olla suhteutettu siihen, miten suuri on energiankulutus. Sydänmerkki auttaa tekemään terveyden kannalta parempia valintoja ruokakaupassa ja monissa lounasravintoloissa!

Säännöllinen liikunta, ylipainoisen laihduttaminen – jo 5–10 prosenttia alkupainosta auttaa – ja tupakoinnin lopettaminen vähentävät myös valtimosairauksien vaaraa. Lisäksi kohonneeseen verenpaineeseen on puututtava joko elämäntapamuutoksin tai tarvittaessa lääkkein. Liiallinen alkoholin käyttö suurentaa myös valtimosairausvaaraa. Elämäntapamuutoksien lisäksi tarvittaessa voi käyttää kasvistanoleita tai -steroleita (levite, jukurtti yms.). Kaikki edellä luetellut toimet yhdessä auttavat – ja pienen tai kohtalaisen riskin potilaalle ne ovatkin usein riittävä dyslipidemian hoito.

Ravintolisiä ei ilman erityisperusteita tarvita lukuun ottamatta suositusten mukaista D-vitamiinia. Kalaöljykapselit voivat olla hyödyksi huomattavan korkeiden triglyseridiarvojen laskemiseksi, mutta ne eivät muuta veren LDL-kolesterolitasoja edullisesti. Kalan hyödylliset ravintoaineet, joita on muitakin kuin omega-3-rasvahapot, saa parhaiten syömällä kalaa 2–3 kertaa viikossa. Punariisi sisältää kolesterolia alentavaa statiinia, mutta määrät vaihtelevat valmiste-erästä toiseen, ja mukana tulevien muiden moninaisten kemikaalien hyödyt ja haitat ovat epäselvät.

Lääkehoito rinnalle, jos terveelliset elämäntavat eivät riitä

Lääkehoitoa käytetään, kun kokonaisriski on suuri ja terveelliset elämäntavat eivät yksin riitä.

Yleisimmin käytetty lääkeryhmä on statiinit (atorvastatiini, fluvastatiini, lovastatiini, pravastatiini, simvastatiini, rosuvastatiini), mutta myös muita lääkkeitä (resiinit, fibraatit, etsetimibi) voidaan tarvittaessa käyttää.

Naisilla hormonikorvaushoitoa ei suositella käytettäväksi valtimosairauksien ehkäisyyn tai hoitoon.

Statiinilääkehoidon aikana on tarkkailtava myös mahdollisia haittavaikutuksia

Statiinilääkitys voi aiheuttaa erilaisia lihasoireita (kipu, heikkous, kouristus tai suonenveto). Vakavat lihashaitat ovat hyvin harvinaisia, kun varoo yhteiskäyttöä tiettyjen lääkkeiden kanssa (ks. edempänä).

Jos haittavaikutuksia tulee, lääkehoito voidaan keskeyttää, lääkeannosta pienentää tai valmistetta vaihtaa. Lihaskivut ovat lääkkeitä käyttämättömilläkin tavallisia, joten kaikki vaivat eivät statiinia käytettäessä aina johdu lääkityksestä.

Muita haittavaikutuksia voivat olla maksa-arvojen suureneminen tai verensokerin lievä nousu siten, että tyypin 2 diabetes ilmenee aikaisemmin kuin muuten olisi tapahtunut. Neurologisia oireita esiintyy harvoin.

Tutkimusten mukaan statiinihoito ei lisää syöpiä, itsemurhia, tapaturmia eikä haimatulehduksia.

Statiineilla – samoin kuin kaikilla lääkkeillä – voi olla yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa. Tästä syystä lääkärin tulee olla tietoinen kaikista käytettävistä lääkkeistä. Statiinihoito on otettava huomioon valittaessa esimerkiksi antibioottia, sienilääkettä ja eräitä sydänlääkkeitä.

Joskus lääkehoito on tarpeen kolesteroliarvosta riippumatta

Silloin, kun henkilö on jo saanut sepelvaltimosairauskohtauksen, on syytä aloittaa suuriannoksinen statiinihoito välittömästi siitä huolimatta, millaiset veren rasva-arvot potilaalla sillä hetkellä on.

Jos potilas sairastaa perinnöllistä dyslipidemiaa, statiinilääkitys on useimmiten välttämätön. Tällaisia perinnöllisiä sairauksia ovat familiaalinen hyperkolesterolemia (FH), familiaalinen kombinoitunut hyperlipidemia (FKH) ja harvinainen tyypin III hyperlipidemia. Esimerkiksi FH-potilaita on arvioitu olevan Suomessa 11 000 henkilöä, mutta todellinen luku saattaa olla tätäkin suurempi.

Lapset, nuoret ja vanhukset

Lasten dyslipidemioita hoidetaan samoilla terveillä elämäntavoilla kuin aikuisillakin. Jos lapsella on perinnöllinen sairaus, hänelle on tehty sydänsiirto tai hänellä on tyypin 1 diabetes, johon liittyy suurentunut LDL-kolesteroli (ns. huono kolesteroli yli 4 mmol/l) ja lapsi on yli 8-vuotias, hoitoon perehtynyt lastenlääkäri voi aloittaa lapselle statiinilääkityksen.

Vanhuksilla ikä ei sellaisenaan ole syy jättää statiinihoitoa aloittamatta, mutta tilannetta pitää tarkastella kokonaisuutena. Ruokavalio-ohjeiden antaminen on tehtävä harkitusti. Lääkitysten osalta tulee muistaa, että iäkkäät ovat erityisryhmä sekä lääkkeiden haittavaikutusten (vanheneminen muuttaa kehon rakenteita ja toimintoja) että yhteisvaikutusten vuoksi (iäkkäillä on monesti käytössään useita lääkkeitä).

Perusterveydenhuolto avainasemassa

Suosituksena on, että valtimosairauksien riskiarvio tehdään miehille viimeistään 40-vuotiaana, naisille 50-vuotiaana tai menopaussin jälkeen sekä nuorille silloin, kun suvussa on valtimosairauksia jo nuorella iällä. Lapsille arvio tehdään, kun suvussa on perinnöllistä FH-tautia.

Jos potilaalla on ollut valtimosairauskohtaus, elämäntapa- ja statiinihoito aloitetaan jo sairaalassa.

Hoidon aloituksen jälkeen veren rasva-arvoja tulee seurata säännöllisesti; ensimmäisen kerran ne tulee tarkistaa 1–3 kuukauden kuluttua elämäntapahoidon aloituksen jälkeen.

Dyslipidemioita hoidetaan pääasiassa perusterveydenhuollossa, ja sieltä käsin neuvotellaan tarvittaessa erikoissairaanhoidon kanssa.

Dyslipidemiat lukujen valossa

Tuoreen FINRISKI 2012 tutkimuksen «http://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/vaestotutkimukset/finriski-tutkimus»2 mukaan kokonaiskolesterolin pitoisuus on kasvanut lievästi viimeisen viiden vuoden aikana sekä miehillä että naisilla. Edellisenä kautena (vuosina 2002–2007) se sen sijaan pieneni. Saman tutkimuksen mukaan myös rasvan (ja tyydyttyneen rasvan) käyttö on lisääntynyt vuodesta 2007. Suositusten mukaan kovan rasvan (sekä tyydyttyneet rasvat että transrasvat) osuus tulisi olla alle 10 prosenttia kokonaisenergian saannista, mutta tällä hetkellä osuus on 14 prosenttia. Ylipainosta on tullut merkittävä valtimosairauksien riskitekijä; uutena tekijänä lihavuuden taustalla on lisääntynyt alkoholin käyttö.

Lasten kohdalla kokonaiskolesteroli on pienentynyt, mutta vastaavasti lasten ja nuorten ylipaino ja lihavuus ovat lisääntyneet merkittävästi. Tähän nähdään syynä arkiliikunnan vähyys. Televisio, pelikoneet, tietokoneet, kännykät ja sosiaalinen media ovat entisestään lisänneet istumista ja vähentäneet päivittäistä kokonaisenergiankulutusta.

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen pohjalta päivittänyt potilasversioista vastaava toimittaja Kirsi Tarnanen ja sen ovat tarkistaneet suosituksen laatineen työryhmän puheenjohtaja, professori, sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri Matti J. Tikkanen HYKS:n sisätautien klinikasta, dosentti, sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri Mikko Syvänne Suomen Sydänliitosta ja Käypä hoito toimittaja, dosentti, terveydenhuollon erikoislääkäri Katriina Kukkonen-Harjula UKK-instituutista.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta ja hoidosta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko