KH2014 Suositus KH2014 Suositus

Virtsatieinfektio (VTI)
Käyvän hoidon potilasversiot |  Julkaistu: 2015-12-09   Aihepiiri(t): Infektiosairaudet, Kliininen kemia, Lastentaudit, Nefrologia, Sisätaudit, Työterveyshuolto, Urologia, Yleislääketiede
Mikä on Käypä hoito -suositus?
Kirsi Tarnanen, Maarit Wuorela, Matti Uhari ja Katriina Kukkonen-Harjula
PDF Tulosta

Virtsatieinfektio (VTI)

Käyvän hoidon potilasversiot
9.12.2015
Kirsi Tarnanen, Maarit Wuorela, Matti Uhari ja Katriina Kukkonen-Harjula

Pissattaa, pissattaa, kirvelee – ja taas pissattaa. Voisikohan kyse olla virtsatieinfektiosta? Hyvin mahdollista, ainakin oireiden perusteella.

Potilasversioon on tehty seuraavat kohdennetut päivitykset 9.12.2015:

  • Naisten ylempien virtsateiden infektiot hoidetaan ensisijaisesti seitsemän vuorokauden kuurilla fluorokinolonia.
  • Miesten kuumeeton rakkotason infektio hoidetaan pääsääntöisesti trimetopriimilla tai fluorokinolonilla (vähintään 7 vrk).

Virtsatieinfektiot ovat pääasiassa naisten sairauksia. Jopa 80 prosentilla naisista infektio johtuu suolistossa vaarattomana asustavasta Escherichia coli -bakteerista.

Mistä virtsatieinfektio johtuu?

Virtsatieinfektio syntyy, kun välilihan eli virtsaputken ja peräaukon välisellä alueella elävät bakteerit pääsevät nousemaan virtsaputkea pitkin virtsarakkoon. Se voi olla äkillinen tai toistuva.

Virtsatieinfektion riskitekijöitä ovat heikentynyt limakalvopuolustus (erityisesti vaihdevuosien jälkeen), sukupuoliyhdyntä ja virtausesteet virtsanjohtimissa. Lapsilla ongelman voi aiheuttaa virtsan pääseminen rakosta takaisin virtsanjohtimiin, vanhemmilla miehillä puolestaan eturauhasen liikakasvu. Myös virtsarakon tyhjentäminen katetrin avulla (katetrointi) ja rakon tyhjenemistä heikentävät sairaudet, kuten diabetes, lisäävät riskiä.

Kahdenlaista äkillistä virtsatieinfektiota

Äkillinen virtsarakon tai -putken infektio (kystiitti) on erityisesti naisten sairaus

Yleensä kystiitti aiheuttaa tihentynyttä virtsaamisen tarvetta, virtsaamispakkoa ja kirvelyä. On kuitenkin hyvä muistaa, että tietyt sukupuolitaudit (esimerkiksi klamydia tai tippuri), gynekologiset tulehdukset ja myös eturauhastulehdus voivat aiheuttaa samantapaisia oireita.

On olemassa myös oireeton bakteerivirtsaisuus, jolla tarkoitetaan virtsaviljelyssä toistuvasti todettua bakteerikasvua, vaikka henkilöllä ei olekaan oireita.

Äkillinen munuaisaltaan tai munuaisen infektio (pyelonefriitti)

Ylempien virtsateiden infektioissa ei virtsaamisvaivoja aina ole, vaan oireina saattaa olla kuumetta (yli 38 astetta) ja kylki- tai selkäkipuja.

Iäkkäillä oireina voi olla myös pelkkä pahoinvointi, yleiskunnon äkillinen romahtaminen tai sekavuus. Oireiden epämääräisyyden lisäksi monet samanaikaiset sairaudet ja oireeton bakteerivirtsaisuus vaikeuttavat infektion tunnistamista. (Oireeton bakteerivirtsaisuus on sitä yleisempää, mitä iäkkäämmästä ihmisestä on kysymys.)

Virtsatieinfektiot ovat yleisiä sairauksia

Virtsatieinfektiot ovat hengitystieinfektioiden jälkeen yleisimpiä lääkärin hoitoon johtavia infektioita. Suomessa hoidetaan vuosittain avohoidossa noin 250 000 ja sairaalassa noin 20 000 virtsatieinfektiota. Alempien virtsateiden infektiot ovat huomattavasti yleisempiä kuin munuaistason infektiot.

Virtsatieinfektiot ovat pääasiassa naisten sairauksia. Jopa puolet naisista sairastaa ainakin yhden virtsatieinfektion elämänsä aikana, ja riski lisääntyy selvästi vaihdevuosien jälkeen. 20–40 prosentilla infektio voi olla toistuva.

Lapsilla virtsatieinfektio on yleisin alle yksivuotiailla, ja tässä iässä se on lähes yhtä yleinen pojilla kuin tytöillä. Nuorilla ja keski-ikäisillä miehillä virtsatieinfektio on harvinainen ja liittyy usein virtsarakon katetrointiin tai virtsateihin kohdistuviin toimenpiteisiin. Miestenkin oireeton bakteerivirtsaisuus ja infektiot lisääntyvät iän myötä, ja lopulta ne ovat lähes yhtä yleisiä kuin naisilla.

Tutkimukset ja hoito

Jos muuten terve 18–65-vuotias nainen saa kystiitin, ei tarkempia laboratoriotutkimuksia virtsanäytteestä tarvita, vaan lääkäri voi määrätä antibioottikuurin pelkästään oireiden perusteella. Lääkehoitona on yleensä kolmen päivän pivmesillinaami-, nitrofurantoiini- tai trimetopriimikuuri tai kerta-annos fluorokinolonia.

Muilla potilailla infektio varmistetaan keskivirtsasta otettavalla virtsanäytteellä ja siitä tehtävällä virtsan bakteeriviljelyllä. Näytettä varten virtsa pyritään pitämään rakossa vähintään neljä tuntia, jos se vain suinkin on mahdollista. Hoidon jälkeen otetaan seurantaviljely vain, jos oireet eivät parane tai nainen on raskaana.

Oireetonta bakteerivirtsaisuutta hoidetaan vain raskaana olevilta naisilta.

Ylempien virtsateiden infektiot hoidetaan ensisijaisesti 7 vuorokauden kuurilla fluorokinolonia. Joskus lääkehoitona käytetään sulfatrimetopriimia. Jos potilaalla on korkea kuume, hän on huonokuntoinen tai raskaana, suositellaan sairaalahoitoa.

Nuorilla ja keski-ikäisillä miehillä VTI on harvinainen

Miesten kuumeeton rakkotason infektio hoidetaan pääsääntöisesti trimetopriimilla tai fluorokinolonilla (vähintään 7 vrk). Kuumeisen infektion hoidossa tulee käyttää eturauhaseen ja lisäkiveksiin tunkeutuvia lääkkeitä.

Lapsen virtsatieinfektio on harvinainen sairaus terveellä lapsella

Imeväisillä pelkkä kuume ilman muita oireita riittää syyksi epäillä virtsatieinfektiota. Imeväisten virtsakoe otetaan tarkoitusta varten suunniteltuun tyynyyn tai pussiin.

Leikki-ikäisillä lapsilla virtsatieinfektion oireena voi olla uudelleen alkanut virtsankarkailu. Pottaa käyttävän lapsen virtsanäyte otetaan sijoittamalla puhdas näytekuppi potan etuosaan. Isojen lasten virtsakoe otetaan samalla tavalla kuin aikuisten.

Lasten alempien virtsateiden infektio hoidetaan viiden vuorokauden lääkekuurilla, tavallisimmin nitrofurantoiinilla tai trimetopriimilla. Hankalamman infektion hoitoon tarvitaan seitsemän vuorokauden kuuri sulfatrimetopriimia, kefalosporiinia, kefuroksiimiksetiilia tai pivmesillinaamia.

Jos lapsella on toistuvia virtsatieinfektioita, suositellaan estolääkitystä – erityisesti silloin, jos lapsella on havaittu virtsateissä rakennepoikkeavuus.

Imeväisten kuumeinen virtsatieinfektio ja vanhempien lasten ylempien virtsateiden infektio hoidetaan lääkehoidolla, joka aloitetaan sairaalassa suonensisäisenä lääkityksenä, jonka jälkeen siirrytään suun kautta otettavaan lääkitykseen.

Diabeetikot, munuaispotilaat ja iäkkäät

Diabeetikon VTI hoidetaan samalla tavoin kuin muidenkin potilaiden, mutta munuaispotilaiden hoidossa on oltava tarkka lääkeaineiden valinnassa.

Iäkkäiden naisten oireinen kystiitti hoidetaan kuten nuoremmillakin naisilla. Pitkäaikaisesti katetroiduilla potilailla hoidon on perustuttava oireisiin. Lääkehoitoa aloitettaessa katetri poistetaan aina, kun se on mahdollista, tai ainakin se vaihdetaan.

Jatkotutkimukset VTI:n hoidon jälkeen

Jatkotutkimuksia ei tarvitse tehdä naisille, jotka saavat toistuvia kystiittejä muutaman kerran vuodessa tai yksittäisen munuaistason virtsatieinfektion. Miesten kuumeisessa VTI:ssä suositellaan urologin konsultaatiota.

Joskus lapsen virtsatieinfektion taustalla saattaa olla rakennepoikkeavuus. Siksi virtsateiden rakenteet tulisi tutkia ultraäänellä aina lapsen sairastaman ensimmäisen virtsatieinfektion jälkeen. Jos VTI:n sairastaneella lapsella todetaan rakennepoikkeavuus, hänen jatkohoidostaan päätetään erikoissairaanhoidossa.

Lisätutkimukset ovat aiheellisia myös silloin, jos munuaistason infektio uusii tai se ei reagoi hoitoon muutamassa vuorokaudessa.

Ehkäisy

Mikäli naisen virtsatieinfektiot liittyvät selvästi sukupuoliyhdyntään, kannattaa tyhjentää rakko ja ottaa estolääkitys kerta-annoksena heti yhdynnän jälkeen. Vaihdevuosien jälkeen paikallinen estrogeenihoito vähentää virtsatieinfektioita. On myös havaittu, että karpalo- tai karpalo-puolukkamehu (2 dl aamuin illoin) vähentää infektion uusiutumista.

Toistuvia virtsatieinfektioita voidaan estää mikrobilääkkein silloin, kun virtsatieinfektio uusii vähintään kolme kertaa vuodessa. Ensisijaisina estolääkkeinä käytetään pieniä annoksia trimetopriimia tai nitrofurantoiinia. Hoidon kesto on 6–12 kuukautta.

On muitakin keinoja varmistaa, etteivät virtsatieinfektiot toistu – tosin näiden neuvojen tehosta ei ole vahvaa tutkimustietoon perustuvaa näyttöä: Huolehdi, että juot nestettä riittävästi; juominen lisää virtsan määrää ja nopeuttaa virtsan vaihtumista rakossa. Myös ummetus kannattaa hoitaa sekä välttää kylmettymistä. Runsas C-vitamiinin nauttiminen happamoittaa virtsaa ja hidastaa joidenkin bakteerien lisääntymistä virtsassa, mutta runsaankaan C-vitamiinin tehosta virtsatie-infektioiden estossa ei ole näyttöä. Naisen kannattaa välttää siittiöitä tappavia ehkäisypuikkoja, -vaahtoja ja -tabletteja sekä pessaarin käyttöä, ja tyhjentää virtsarakko aina yhdynnän jälkeen.

Potilasversion on Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Käypä hoito -suosituksesta päivittänyt potilasversioista vastaava toimittaja Kirsi Tarnanen ja sen ovat tarkastaneet työryhmän puheenjohtaja, LT, munuaissairauksien erikoislääkäri, osastonlääkäri Maarit Wuorela Turun kaupunginsairaalasta sekä dosentti, terveydenhuollon erikoislääkäri, Käypä hoito -toimittaja Katriina Kukkonen-Harjula Itä-Suomen yliopiston lääketieteen laitokselta. Lasten osalta tekstin on tarkistanut lastentautien ja lasten infektiotautien erikoislääkäri, professori Matti Uhari Oulun yliopistosta.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta ja hoidosta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko