KH2014 Suositus KH2014 Suositus

Verenpaine koholla?
Käyvän hoidon potilasversiot |  Julkaistu: 2015-08-10   Aihepiiri(t): Kardiologia, Kliininen farmakologia, Kuntoutus, Sisätaudit, Työterveyshuolto, Yleislääketiede
Mikä on Käypä hoito -suositus?
Kirsi Tarnanen, Antti Jula ja Jorma Komulainen
PDF Tulosta

Verenpaine koholla?

Käyvän hoidon potilasversiot
10.8.2015
Kirsi Tarnanen, Antti Jula ja Jorma Komulainen

Verenpaine koholla? Niin on myös aika monen muunkin suomalaisen kohdalla, sillä kohonnut verenpaine ei juurikaan aiheuta oireita. Mittauta siis verenpaineesi, kun seuraavan kerran menet vaikkapa terveydenhoitajan luo, sillä vaikka kohonnut verenpaine ei tunnu, siitä on elimistöllesi haittaa.

Aikuisista suomalaisista noin 2 miljoonalla on kohonnut verenpaine (hypertensio, verenpainetauti), ja vain joka viidennellä se on ihanteellisella tasolla. Vuonna 2012 noin miljoona suomalaista käytti verenpainelääkkeitä, mutta lähes puolet heistä ei saavuttanut verenpainetavoitettaan.

Kohonnut verenpaine valtimotaudin riskitekijänä

Kohonnut verenpaine on maailmanlaajuisesti tärkein terveitä elinvuosia vähentävä riskitekijä. Riski sairastua sydäninfarktiin ja aivohalvaukseen kasvaa ihanteelliselta painetasolta alle 120/80 mmHg alkaen ja on 2–3-kertainen lievästi kohonneen verenpaineen alarajalla 140/90 mmHg, 4–6-kertainen kohtalaisesti kohonneen verenpaineen alarajalla 160/100 mmHg ja 6–9-kertainen huomattavasti kohonneen verenpaineen alarajalla 180/110 mmHg. Ikä ja muut valtimotaudin vaaratekijät lisäävät tautiriskiä.

Terveen henkilön valtimotaudin kokonaisriski voidaan arvioida ns. FINRISKI-laskurin «http://www.thl.fi/fi/web/kansantaudit/sydan-ja-verisuonitaudit/finriski-laskuri»1 avulla.

Kohde-elinvauriot

Kohde-elinvaurioilla tarkoitetaan kohonneen verenpaineen tekemiä muutoksia kehossa. Kohonnut verenpaine saattaa aiheuttaa esimerkiksi sydämen vasemman kammion liikakasvua, johtaa munuaisvaurion syntyyn tai aiheuttaa silmäongelmia.

Silmänpohjatutkimus eli silmänpohjien kuvaus on syytä tehdä aina, kun diastolinen paine (se alempi lukema) on niinkin korkea kuin 120 mmHg. Kohde-elinvauriot lisäävät kohonneeseen verenpaineeseen liittyvää tautiriskiä.

Kohonneen verenpaineen hoidon tavoitearvo

Kohonneen verenpaineen hoidon tavoitearvo on alle 140/90 mmHg (kotimittauksessa alle 135/85 mmHg). Jos sinulla on diabetes, tavoite on tätäkin alhaisempi (alle 140/80 mmHg, kotimittauksessa alle 135/75 mmHg). Tavoite on vieläkin alhaisempi, jos sairastat munuais-sairautta, ja siihen liittyy valkuaisvirtsaisuus eli albuminuria (alle 130/80 mmHg, kotimittauksessa alle 125/75 mmHg). Iäkkäillä eli yli 80-vuotiailla tavoitearvo on alle 150/90 mmHg (kotimittauksessa alle 140/85 mmHg).

Mikä mmHg?

Määre mmHg tarkoittaa elohopeamillimetriä eli millimetrin korkuisen elohopeapatsaan painetta maan pinnalla. Verenpaineen ylempää lukua kutsutaan nimellä systolinen ja alempaa nimellä diastolinen paine.

Riskitekijät

Useimpien suomalaisten verenpaine kohoaa iän mukana. Kohoaminen alkaa jo varhaislapsuudessa, ja siihen vaikuttavat elintavat ja perinnöllinen alttius. Niissä kulttuureissa, joissa suolaa käytetään hyvin vähän tai ei lainkaan, verenpainetaso on iästä riippumatta 100–110/60–70 mmHg.

Tärkeimpiä riskitekijöitä, joihin voit itse vaikuttaa, ovat suolan ja alkoholin käyttö, liikunta, ravinto ja ylipaino. Verenpaineen kohoamisen ehkäisy kannattaa aloittaa jo varhaislapsuudessa. Elintapamuutokset muodostavat aina keskeisen osan hyvää kohonneen verenpaineen hoitoa.

Onko minulla kohonnut verenpaine?

Verenpaineen luokittelu perustuu sekä vastaanotolla (4 eri päivänä tehdyn kaksoismittauksen keskiarvo) että vastaanoton ulkopuolella joko kotona itse tehtyihin mittauksiin (4–7 eri päivinä aamulla ja illalla tehtyjen kaksoismittausten keskiarvo) tai vuorokausirekisteröintiin.

Lääkehoito aloitetaan, jos verenpaine on elintapahoidosta huolimatta kohonnut sekä vastaanotolla että vastaanoton ulkopuolella tehtyjen mittausten perusteella. Painetasosta, kohde-elinvaurioista ja muista sairauksista riippuen hoito saatetaan aloittaa jopa heti tai vasta 6 kuukauden elintapahoidon jälkeen.

Joskus potilaat jännittävät lääkärin tai hoitajan tekemiä mittauksia niin, että vastaanotolla mitatut tulokset ovat koholla, mutta kotona mitattu verenpaine on normaali. Tätä niin sanottua valkotakkihypertensiota ei hoideta lääkkeillä. Elintapahoito ja verenpaineen seuranta ovat kuitenkin tarpeen, sillä ilman tehokkaasti toteutettua elintapahoitoa valkotakkihypertensio muuttuu vakiintuneesti kohonneeksi verenpaineeksi (hypertensioksi).

Piilevässä hypertensiossa vastaanoton ulkopuolella mitattu verenpaine on kohonnut, mutta vastaanotolla mitattu paine alittaa kohonneen verenpaineen raja-arvon 140/90 mmHg. Piilevän hypertension mahdolliset taustasyyt (elintavat, lääkkeiden käyttö, uniapnea) selvitetään. Taustasyihin puuttuminen ja seuranta ovat tarpeen, sillä piilevään hypertensioon liittyvä tautiriski on lähes vakiintuneesti kohonneen verenpaineen tautiriskin suuruinen.

Hoidon seurantaan riittävät neljänä päivänä kotona tehtyjen mittausten keskiarvot: verenpaine ja syke mitataan aamulla klo 6–9 ja illalla klo 18–21 kahdesti 1–2 minuutin välein. Keskiarvot lasketaan ja merkitään muistiin.

Miten mittaan kotona oikein?

  • Käytä hyväksyttyä, mieluiten ns. olkavarsimittaria «http://www.dableducational.org/sphygmomanometers/recommended_cat.html»2. Rannemittaria suositellaan käytettäväksi vain silloin, jos olkavarren mallin johdosta oikean kokoisen mansetin käyttö ei ole mahdollista. Mittaus voidaan tehdä kummasta kädestä tahansa, mutta pääsääntöisesti se tehdään siitä kädestä, jolla et kirjoita tai siitä kädestä, josta mitattu paine on lääkärin tutkimuksen perusteella selvästi korkeampi. Mansetin eli olkavarren ympärille tulevan osan tulee olla sopivan kokoinen.
  • Vältä puoli tuntia ennen mittausta raskasta fyysistä rasitusta, tupakointia ja juomia, jotka sisältävät kofeiinia (kahvi, tee, kola- ja energiajuomat).
  • Laita mansetti olkavartesi ympärille ja istu rauhassa 5 minuuttia.
  • Mittaa verenpaine, ja mittaa se uudestaan toisen kertaan 1–2 minuutin kuluttua.
  • Älä puhu tai liiku mittauksen aikana.
  • Merkitse mittauslukemat ylös verenpainekorttiin. (Työn alla on myös nettiverenpainekortti; linkki siihen lisätään tähän myöhemmin).

Verenpaineen oikea mittaustapa on esitetty kuvassa Verenpaineen kotimittaus «Verenpaineen kotimittaus»1

(kuva pdf-muodossa «»2).

Suomen Sydänliiton sivuilta löytyy myös kuvasarja «http://www.sydan.fi/terveys-ja-hyvinvointi/verenpaineen-omaseuranta»3 verenpaineen mittauksesta.

Mitä tutkitaan, jos verenpaine on koholla?

Kun verenpaineen on todettu olevan koholla, tehdään perustutkimukset kohonneen verenpaineen syiden, valtimosairauksien muiden riskitekijöiden ja sydämen ja valtimoiden kunnon selvittämiseksi.

Perustutkimuksiin kuuluvat potilaan haastattelu sairauksien (myös lähisukulaisten), lääkityksen ja elintapojen selvittämiseksi, lääkärin suorittama kliininen tutkimus, laboratoriotutkimukset (verikoe, virtsakoe ja sydänfilmi) ja mahdolliset kuvantamistutkimukset.

Painetaso, kohde-elinvauriot, muut sairaudet ja riskitekijät vaikuttavat hoitopäätökseen ja hoitovalintoihin.

Elintapahoito

Tärkein hoitomuoto on elintapahoito. Se aloitetaan, jos verenpainetaso ylittää 120/80 mmHg:

  • vähennä suolan määrää mielellään alle 5 grammaan päivässä; tällä hetkellä natriumkloridin saantimme on jopa tuplasti suurempi
  • kohtuullista alkoholinkäyttösi; miehille alle 14 ja naisille alle 9 ravintola-annosta (1 ravintola-annos on pullo keskiolutta, 12 cl viiniä tai 4 cl väkeviä) viikossa
  • lopeta tupakointi
  • lisää liikuntaa; esimerkiksi reipasta kävelyä puoli tuntia 5 kertaa viikossa
  • laihduta, jos sinulla on ylipainoa, sillä jo 5–10 prosentilla on vaikutusta
  • suosi ruokavaliossasi kalaa ja tyydyttymättömiä (ei kovia) rasvoja
  • lisää kasvisten, juuresten, vihannesten, hedelmien ja marjojen syöntiä (puoli kiloa päivässä)
  • huolehdi, että saat riittävästi kaliumia, kalsiumia ja magnesiumia – näillä kaikilla on vaikutusta verenpaineeseen
  • vältä lakritsia ja salmiakkia, jos niiden valmistuksessa on käytetty lakritsi- eli glykritsiinihappoa, sillä se kohottaa verenpainetta.

Lääkehoito

Lääkehoito aloitetaan, jos elintapahoito ei alenna verenpainetta riittävästi. Painetasosta, kohde-elinvaurioista ja liitännäissairauksista riippuen lääkehoito aloitetaan joko heti tai vasta 6 kuukauden elintapahoidon jälkeen. Verenpainelääkkeinä käytetään ACE:n estäjiä, ATR-salpaajia, beetasalpaajia, diureetteja (nesteenpoistolääkkeitä) ja kalsiumkanavan salpaajia. Kaikki edellä mainitut lääkkeet alentavat verenpainetta suurin piirtein saman verran ja ovat pieninä annoksina hyvin siedettyjä.

Siihen, mikä lääke valitaan, vaikuttaa se, kuinka paljon verenpaine on koholla, onko jo olemassa kohde-elinvaurioita tai muita samanaikaisia riskitekijöitä, sairauksia ja lääkityksiä. Beetasalpaajaa ei suositella ensisijaiseksi lääkkeeksi, jollei se ole muiden sairauksien (esimerkiksi sepelvaltimotaudin) hoidon takia tarpeen.

Hoito aloitetaan pienellä lääkeannoksella. Jos kyseinen lääke aiheuttaa haittavaikutuksia, se vaihdetaan toiseen lääkkeeseen. Mikäli lääkkeellä ei saada aikaan toivottua verenpaineen alenemista, rinnalle lisätään pieni annos toiseen ryhmään kuuluvaa verenpainelääkettä, sillä kahden lääkkeen yhdistelmä toimii paremmin kuin yhden lääkkeen annoksen kaksinkertaistaminen. Useimmat potilaat tarvitsevat yhdistelmähoitoa; sillä on parempi teho ja vähemmän haittavaikutuksia.

Lääkehoito tietyillä verenpainelääkkeillä on turvallista myös raskauden aikana. Se on turvallista myös iäkkäille, eikä nuorempana aloitettua, hyvin sopivaa verenpainehoitoa pidä muuttaa tai vaihtaa pelkästään iän perusteella. Tosin iäkkäiden kohdalla on huomioitava myös muut jo käytössä olevat lääkkeet, jotka alentavat verenpainetta.

Lääkityksen vähentäminen tai lopettaminen

Jos verenpaine on pysynyt optimaalisena (alle 120/80 mmHg) ainakin vuoden ajan elintapamuutosten ja lääkityksen yhteisvaikutuksesta, voidaan harkita lääkityksen vähentämistä asteittain tai jopa lopettamista.

Tämän jälkeen verenpainetta on seurattava, sillä se saattaa kohota herkästi uudelleen. Elintapahoidon jatkuminen on ehdoton edellytys onnistuneelle lääkehoidon vähentämiselle tai lopettamiselle.

Seuranta

Suositeltavin ja useimmiten riittävä tapa kohonneen verenpaineen seuraamiseen on kotona tehtävät mittaukset. Sen lisäksi käydään sairaanhoitajan, terveydenhoitajan tai lääkärin vastaanotolla.

Seurantakäyntejä vastaanotolla suositellaan 1–2 kuukauden välein silloin, kun verenpainelääkitys on aloitettu tai sitä muutetaan. Kun yksilöllinen hoitotavoite on saavutettu, suositellaan seurantakäyntejä 6–12 kuukauden välein. Mahdollisten kohde-elinvaurioiden tilaa tulee seurata ainakin 2 vuoden välein.

Seurantakäynnin aikana tarkistetaan potilaan vointi, sydämen syke ja verenpainetaso (esimerkiksi 4 päivän kotimittausseurannalla). Samalla varmistetaan, että lääkehoito on sopiva ja elintapahoito toteutuu, kuten on sovittu.

Osan seurantakäynneistä voi hoitaa sairaanhoitaja tai terveydenhoitaja, ja myös yhteydenpitoa puhelimitse tai sähköpostilla voidaan käyttää hyödyksi, mutta reseptien uusiminen ilman että tehdään tilannearviota, ei ole hyväksyttävää.

Hyödyllistä lisätietoa

Kirjoittajat

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen pohjalta päivittänyt potilasversioista vastaava toimittaja Kirsi Tarnanen. Sen ovat tarkistaneet Käypä hoito -suosituksen laatineen työryhmän puheenjohtaja, tutkimusprofessori, sisätautien erikoislääkäri Antti Jula Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta ja Käypä hoito -päätoimittaja Jorma Komulainen.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta ja hoidosta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko