KH2014 Suositus KH2014 Suositus

Korvatulehdus lapsilla (äkillinen välikorvatulehdus)
Käyvän hoidon potilasversiot |  Julkaistu: 2010-03-26   Aihepiiri(t): nenä- ja kurkkutaudit, Infektiosairaudet, Korva-, Lastentaudit, Yleislääketiede
Mikä on Käypä hoito -suositus?
Terho Heikkinen ja Kirsi Tarnanen
PDF Tulosta

Korvatulehdus lapsilla (äkillinen välikorvatulehdus)

Käyvän hoidon potilasversiot
26.3.2010
Terho Heikkinen ja Kirsi Tarnanen

Äkillinen välikorvatulehdus (otiitti) on yleensä pikkulasten sairaus. Se voi parantua itsekseenkin mutta siihen voidaan määrätä luotettavan tutkimuksen perusteella myös antibioottikuuri. Hoidon aloituksessa keskeisintä on korvakivun tehokas hoito.

Otiitti eli äkillinen välikorvatulehdus vaivaa ennen muuta pikkulapsia: vuoden ikään mennessä noin 40 % ja kahden vuoden ikään mennessä jo noin 70 % lapsista on sairastanut vähintään yhden välikorvatulehduksen. Eniten se vaivaa lapsia puolen vuoden – 2 vuoden iässä. Arvion mukaan Suomessa todetaan joka vuosi suunnilleen puoli miljoonaa äkillistä välikorvatulehdusta.

Lääkäriin ei tarvitse lähteä heti (esimerkiksi yöaikaan), jos kotona on sopivaa kipulääkettä, kuten parasetamolia, ibuprofeenia tai naprokseenia. Korvat on kuitenkin syytä tarkastaa vastaanotolla, vaikka kipu olisikin lakannut aamuun mennessä, sillä kivun häviäminen ei sulje pois välikorvatulehdusta.

Flunssasta se yleensä alkaa

Virusten aiheuttama hengitystieinfektio on miltei aina välikorvatulehduksen alkusyy, mutta tämänhetkisen tietämyksen mukaan suurin osa välikorvatulehduksista on bakteerien ja virusten yhdessä aiheuttamia tulehduksia.

Välikorvatulehduksessa tärykalvossa on selvät tulehduksen merkit, ja välikorvassa on nestettä. Lisäksi lapsella on yleensä myös nuha, yskä, kuumetta, kurkku- tai korvakipua, kuulon heikkenemistä, öistä levottomuutta, ruokahaluttomuutta, oksentelua tai ripulia. Ellei lapsella ole mitään hengitystieinfektion oireita, korvatulehdusta ei yleensä tarvitse epäillä.

Mikä lisää sairastumisriskiä?

Nuoren iän lisäksi sairastumisriskiä lisäävät päivähoito kodin ulkopuolella, korva-tulehdukset muilla perheenjäsenillä tai sisaruksilla ja altistuminen tupakansavulle. Rintaruokinnan puute tai lyhyt kesto lisää jonkin verran riskiä, ja tutin käyttöäkin epäillään osasyylliseksi.

Korvien tutkiminen on tarpeen, jotta saadaan oikea diagnoosi

Korvatulehdus saadaan selville tutkimalla lapsen korvat. Tutkimuksessa käytetään yleensä otoskooppia eli korvan tähystämiseen tarkoitettua laitetta. Lisäksi tutkimuksessa suositellaan käytettäväksi tympanometriaa, joka on kivuton, helppo ja nopea toimenpide. Tympanometria on tutkimus, jossa laite asetetaan lapsen korvakäytävän suulle tiiviisti. Tutkimus kestää vain muutaman sekunnin ja antaa varsin luotettavan tuloksen korvan tilasta.

Antibioottikuuri ei ole aina välttämätön

Suurimmalla osalla lapsista äkilliseen välikorvatulehdukseen liittyvä neste häviää välikorvasta muutamassa viikossa ilman antibioottihoitoakin.

Mikäli lääkäri ja vanhemmat päätyvät yhteistyössä siihen, ettei lieväoireiselle lapselle aloiteta antibioottihoitoa, lasta on seurattava tarkasti. Uusi lääkärintutkimus on tarpeen 2–3 päivän kuluttua, jollei lapsi ole tuolloin jo selvästi paranemassa.

Antibioottihoitoa kuitenkin suositellaan pääsääntöisesti käytettäväksi, koska osa lapsista todennäköisesti hyötyy siitä. Se saattaa nopeuttaa korvaoireiden häviämistä hoidon alussa ja estää taudin pitkittymisen. Mikäli lapselle aloitetaan antibioottihoito, ensisijaislääkkeeksi suositellaan amoksisilliinia tai V-penisilliiniä. Myös muita tepsiviä lääkevaihtoehtoja on olemassa. Lääkekuurin kestoksi riittää viisi vuorokautta. Jos lapsi ei esimerkiksi oksentelun takia voi ottaa lääkettä suun kautta, hänelle on mahdollista määrätä kerta-annoksena lihakseen pistettävää valmistetta.

Jos lapsen oireet eivät antibioottihoidosta huolimatta helpota, uusi korvatarkastus on syytä tehdä jo lääkehoidon aikana. Monesti korvaeritteestä löytyy tällöin joko virus tai sellainen bakteeri, johon käytössä ollut bakteerilääkitys ei tehoa. Pitkittyneet oireet saattavat johtua myös siitä, että hengitysteiden virusinfektio jatkuu edelleen, vaikka välikorvan bakteeritulehdus olisikin paranemassa ongelmitta. Tällöin lääkkeen vaihdosta ei ole hyötyä.

Tärykalvopistosta ei ole osoitettu olevan hyötyä äkillisen välikorvatulehduksen hoidossa. Jos lapsella kuitenkin on kovaa korvakipua, tärykalvon puhkaisu vähentää sitä tehokkaasti. Se on joskus tarpeen myös silloin, kun lapsen yleistila on heikentynyt eli hän tarvitsee sairaalahoitoa, hänellä on immuunivajavuustila tai esimerkiksi korvan takana sijaitsevan kartiolisäkkeen tulehdus.

Valtaosa välikorvatulehduksista on bakteerien ja virusten yhdessä aiheuttamia tulehduksia.

Hoidon aloituksessa on tärkeintä korvakivun hoito.

Luotettava diagnoosi on edellytys antibioottihoidon aloitukselle.

Jälkitarkistus voidaan korvata myös koulutetun hoitajan tekemällä tympanometrialla.

Jälkitarkastus 3–4 viikon kuluttua hoidon aloituksesta

Äkillisen välikorvatulehduksen jälkeen erite säilyy välikorvassa muutaman viikon, joten sopivin jälkitarkastusaika on 3–4 viikon kuluttua hoidon aloituksesta. Tavallisen korvatutkimuksen lisäksi olisi tällöin hyvä arvioida myös tärykalvon liikkuvuutta.

Jos tärykalvo on normaali eikä välikorvassa ole nestettä, oireet ovat poissa ja lapsi kuulee vanhempien mielestä normaalisti, ei uutta jälkitarkastusta tarvita. Jos välikorvassa on edelleen nestettä, mutta lapsi on oireeton, uusi jälkitarkastus tehdään kuukauden kuluttua. Jos lapsella on edelleen välikorvatulehdukseen viittaavia oireita, määrätään uusi antibioottikuuri eri valmisteella kuin millä hoito aloitettiin, ja seuraava jälkitarkastus tehdään jälleen kuukauden kuluttua.

Jälkitarkastus voidaan korvata myös koulutetun hoitajan tekemällä tympanometrialla.

Voiko korvatulehduksia ehkäistä?

Säännöllisesti viisi kertaa päivässä käytetyn ksylitolipurukumin ja -mikstuuran on osoitettu vähentävän äkillisen välikorvatulehduksen esiintymistä.

Influenssarokotteen on todettu torjuvan noin kolmanneksen influenssaepidemian aikana kehittyvistä välikorvatulehduksista.

Ilmastointiputkia käytetään lähinnä liimakorvataudin hoidossa, mutta niillä on kuitenkin todettu olevan jonkin verran myös välikorvatulehduksia ehkäisevää vaikutusta.

Nenän limakalvoja supistavilla lääkkeillä, probiooteilla tai kitarisan poistolla ei ole sen sijaan osoitettu olevan tehoa välikorvatulehdusten ehkäisyssä.

Pitkäaikaisen antibioottiestohoidon teho välikorvatulehdusten ehkäisyssä on vähäinen, ja mahdolliset haitat huomioiden sen aloittamista tulee harkita todella vakavasti.

Tekstin on Duodecimin Käypä hoito -suosituksesta päivittänyt potilasversioista vastaava toimittaja Kirsi Tarnanen. Sen on tarkastanut lastentautien ja lasten infektiosairauksien erikoislääkäri Terho Heikkinen TYKS:n lastenklinikasta.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta ja hoidosta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
POTILAALLE
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko